Jos minua pyydettäisiin luonnehtimaan San Joséta (SJO), asukasluvultaan noin Helsingin kokoista Costa Rican pääkaupunkia yhdellä ainoalla sanalla, se olisi ehdottomasti: rakkaus. Taustoitan sanavalintaani hieman.
Rakkautta kuvataan prosessina, joka etenee rakastumisesta rakastamiseen. Kuten tiedämme jo tässä aikuisiässä hyvin, alkuhuuman eli rakastumisen jälkeen puolisoille alkaa vähitellen valjeta, ettei kaikki ollutkaan niin kiiltävää ja kaunista kuin mitä aluksi itselleen haluaa uskotella. Vääjämätön tosiasia...
Costa Rican yltäkylläisen värikäs ja vehreä luonto sekä horisonttiin piirtyvät tulivuoren profiilit tervehtivät meitä edelleen joka aamu avatessamme verhot. Aurinko hymyilee tammikuun kuivan kauden aikaan päivä päivältä leveämmin. Keskipäivään mennessä sen säteet helottavat kuumana ja ahnaana pilvettömältä taivaalta. Osaamme jo hakeutua oikeaan aikaan palmujen varjoon. Kahvi maistuu mukissa tuoreelle, vahva-aromiselle ja erityiselle. Se on jauhettu pavuista, jotka olemme kasvattaneet ja poimineet pihapiirimme kahvipensaista.
Pakko nipistää...
Toivotamme Vapun, pyhän Valburgin tervetulleeksi luoksemme Costa Ricaan, vaikka ihmiset ovatkin tällä pallonpuoliskolla täysin tietämättömiä juhlapäivästämme ja siihen liittyvistä perinteistä. Koska korona-aika on tuonut kaikkialle maailmaan paljon inhimillistä murhetta, tuntui iloisen kevään juhlan ajatteleminen ensin hyvin oudolle ajatukselle. Toisaalta Vappu on kansallinen liputuspäivämme ja siihen kiteytyy monipolvinen, vuosituhansien takaa kulkeutunut kulttuuriperintö, päätimme viettää juhlaa omalla pienellä kotoisalla tavallamme. Poimimme...
Korona ottaa aivoon, turha muuta väittää. Elämänpiiri pienenee, voimme esimerkiksi tällä viikolla ajaa autolla sääntöjen mukaan kauppaan (tai apteekkiin ja terveydenhoitoon) vain neljänä päivänä. Viranomaisten ohjeiden rikkomisesta seuraa tuntuvat sakot. Tosiasia on, että meille riittää yksikin päivä viikossa, mutta tietoisuus siitä, että liikkumista rajoitetaan vaikuttaa psykologisesti. Niin yksilöinä kuin pariskuntana.
Perhanan diktaattorit!
Lukiessamme päivän uutisia, päivitämme maailmanlaajuista koronatilannetta. Keskustelemme siitä,...
Maailmastamme on hyvin nopeasti tullut pieni paikka; samat uutiset ja huolenaiheet täyttävät jokaisen kodin yli valtakunnan rajojen. Meitä kaikkia vastassa on näkymätön vihollinen, joka ei katso ihonväriä, äidinkieltä, uskontoa, seksuaalisuutta, sukupuolta tai poliittista vakaumusta. Maailma on nyt monien ihmisten silmissä enemmän kuin koskaan yhteinen olotila, enemmän kuin pelkkä pirstoutunut kartta tai kokoelma erilaisia hallinnollisia rakennelmia.
Tiukennuksia
Costa Rican koronan levinneisyys...
Terveiset taas täältä Costa Ricasta!
Enpä olisi uskonut näkeväni tätä päivää! Eilen meillä oli kauppapäivä ja piipahdimme täydentämään ruokavarastojamme keskustan tuntumassa sijaitsevassa ruokakaupassa. Sillä välin, reilussa viikossa, jonka olimme pysytelleet omaehtoisessa karanteenissa kotonamme vuorilla, pieni kotikaupunkimme Atenas oli muuttunut suomalaisen kylän kaltaiseksi! Varsinkin ihmisten keskinäinen kanssakäyminen oli lähempänä suomalaista kuin perinteistä latinalaisamerikkalaista tapakulttuuria! Tullessamme kaupan käytävällä vastaan tuttua ticoa, tervehti...
Meiltä usein kysytään: ”Kasvaako teidän pihapiirissänne ”etelän” hedelmiä?”
Vastaus: Kyllä kasvaa. Ei yksin meidän tontilla, mutta pihapiirissä, joka on myös meidän käytettävissä ja ulottuvilla. Saamme tuoreena satokauden rytmin mukaisesti muun muassa banaaneja, appelsiineja ja mandariineja. Siinä varmaan ovat ne tutuimmat. Pihapiirissämme kasvaa muutakin kuin hedelmiä, esimerkiksi villejä kirsikkatomaatteja.
Appelsiinit ovat maukkaita, mutta koska hedelmäpuitamme ei ole pitkälle jalostettu,...
Asettelen tuoleja pyöreään rinkiin talomme ulkoterassille. Pian terassi täyttyy lähialueen naapureista ja iloisista huudahduksista. Ulkona pimenevä ilta ja vesisateen tasainen ropina luo tunnelmallisen taustan tapaamiselle. Costa Ricassa on nyt sadekausi, mikä tarkoittaa yleensä sitä, että aamupäivisin paistaa aurinko täydeltä terältä ja iltapäivisin alkaa sataa. Joko tihkuttaen tai kaatamalla. Ilma pysyy kuitenkin lämpimänä - ja täällä vuorilla kosteus säilyttää...
Yhteiset pitkät vedot! Kuuman hikiset vartalot! Suolan maku huulilla! Innostuksesta palavat katseemme etsivät horisonttia. Ystävät hyvät, kuten varmaan arvasitte, kirjoitan nyt parisoudusta.
Siinä se on. Noin kuusimetrinen vanerista rakennettu parisoutuveneemme.
Timo osti sen meille jo muutama vuosi sitten Pohjois-Karjalaiselta perinteisen veneen veiston osaajalta (Allu Huikurilta). Ammattitaitoista käsityötä veneen perästä etupäähän. Arvostamme! Veneeseen kuuluu on myös veneenveistäjän suunnittelemat...
Costa Rican kesä on nyt kuumimmillaan ja kuivimmillaan. On lähes sormin laskettavissa ne vesipisarat, jotka ovat neljän kuukauden aikana tulleet maahan saakka. Vaikka nurmikot kuivuvat ja joidenkin puiden ja pensaiden lehtivihreä on paennut juuristoon lepäämään, täällä luonto on oppinut vuosisatojen saatossa elämään kuivuuden kanssa. Vahalehtisten puiden ja pensaiden vihreys vain syvenee, hedelmät kypsyttävät kylkiään ja kukat suorastaan kilpailevat...
