Luin netistä viikonloppuna takautuvasti uutisia 100-vuotis juhlaansa valmistautavasta Suomesta: presidentinvaalit lähestyy, sote-uudistus takkuilee niinkuin ennenkin ja lunta on tullut ovista ja ikkunoista. Suomessa siis kaikki hyvin.
Silmiini eksyy uutinen, joka ”räjäyttää somen”, eläkkeelle jäänyt uutisankkuri kuvailee ET-lehden kolumnissaaan kaupan kassajonossa näkemäänsä nuorta naista, jonka kertoo olleen pukeutunut: ”harmaisiin verryttelyhousuihin ja mustaan lepattavaan t-paitaan”. Sanoo vielä että ”en ole aiemmin nähnyt...
Miten löytää itselleen mielekästä ja sopivaa katsottavaa tästä suurkaupungista, jossa on nähtävyyksiä ja tapahtumia yllin kyllin? Valinta on vaikeaa, mutta tehtävä. Sillä jos matkailijana lähtee juoksemaan nähtävyyksien perässä, voi matkanteko ja elämäntempo livetä pelkäksi sekavaksi juoksemiseksi. Joskus on vain hyväksi, ettei jokaisella hetkellä ja askeleella tarvitse olla tarkoitusta. Silmä saa jäädä vaeltamaan spontaaneihin tilanteisiin ja tapahtumiin.
Katse vaeltaa
Bogota on valtavan laaja...
Cachapoyaksen pilvikansan asukkaina oleminen jatkuu. Edellisen päivän Kuelapiin tutustuminen innoitti meitä jatkamaan tutkimusmatkaamme lähimaastoon: http://aikuisinamatkalla.fi/2017/09/16/hetki-pilvien-asukkaina-chachapoyas/
Tänään lähdemme Goctan vesiputoukselle. Se sijaitsee reilun parin tunnin bussimatkan päästä Cachapoyasta.
Pääsemme pienen turistiryhmän mukaan. Vesiputous on niin syrjäisessä paikassa, ettei sinne pääse julkisilla kulkuneuvoilla. Meillä on mukana opaskin. Tämähän on jo poikkeuksellisen helppoa. Emme tarvitse itse selvittää vesiputouksen sijaintia, kyytejä eikä ruokailua, sillä matkan...
Tämä on sadas postaus Aikuisinamatkalla.fi blogissamme. Sadas! Avasimme blogimme vuoden 2017 vaihteessa - ja olen tasaisesti kirjoitellut tunnelmia ja kuvauksia Euroopan, Etelä-Amerikan ja Kaakkois-Aasian matkoiltamme.
Sadas postaus antaa aiheen kysyä itseltään: mitä olemme uuden elämänmuodon ja -vaiheen aikana oppineet? Kirjoitan tämän postauksen tajunnanvirralla, joten en edes pahoittele kirjoitusvirheitä tai ajatuskatkoja. Sekin on tärkeä osa tämän hetkistä oppiani.
Ymmärtäminen
Olemme matkoillamme "muukalaisia", vieraita...
Olen erityisen iloinen uudesta taidosta, jonka olen oppinut vasta aikuisella iällä. Olen siitä jopa hieman ylpeä, sillä olen sen myötä joutunut kohtaamaan ja ylittämään itsessäni piilenneitä pelkoja. Uuden harrastuksen nimi on melonta, yksikkökajakilla.
Harrastus on täynnä sinisten vesien aistikkuutta, aaltojen keinuvuutta ja isojen järvenselkien avaruutta. Se on minulle myös veden varaan joutumisen pelkoa. Itseni likoon laittamista. Isojen selkien ylityksiä. Suuria...
Vihreä, vehreä, viheröivä. Suomen kesä. Kesän vihreys, ihmiskunnan alkukodin lattiat ja seinät sinisen taivaskaton alla. Auringon valon siivilöityessä koivun oksien lomitse iholleni, tunnen oloni onnelliseksi. Lojun pihakeinussa kirja kädessä. Haavanlehtien havina tuudittaa kevyeen päiväuneen. Ote herpaantuu ja kirja valahtaa syliin. Vahvojen ja tuuheiden kuusien oksien humina irrottaa mielen kokonaan ajasta ja paikasta. Lehtivihreän värinen koti. Sen suojissa tuntee olevansa...
Laitan jalkani lämpimään hiekkaan. Se on hiljainen, mutta välitön signaali mielelle ja keholle. Annan hiekansirujen kutitella varpaanpäitäni. Kuin huomaamatta, irrottaudun ajasta ja paikasta. Valahdan hiekalle istumaan ja kuuntelen merta. Sekunnit venyvät. Minuutit tekevät kuperkeikkaa ja menettävät merkityksensä. Signaali osuu ja uppoaa – olo muuttuu unenomaiseksi.
Rannalla oleminen on kuin kehollista runoutta, jota kannattaa nautiskella pieninä paloina. Hitaasti ja viivytellen. Kuin...
Nyt on aika keventää tunnelmaa! Aiempien päivien sotamuseoiden ja kuolemankenttien vierailut ovat olleet sen verran tukevaa tavaraa, että tarvitsemme avaruutta ympärillemme - ja aikaa sulatella kaikkea kokemaamme (kts. postaus Jo on perk**e!) Otamme mallia paikallisista: tuomme katseen tähän päivään ja siihen iloon mitä tämä maa, kaupunki ja ihmiset edustavat. Kambodzalaiset arvostavat menneisyyttään, mutta ovat täynnä sydämellistä elämäniloa. Tässä ja...
Tämä tarina on aikuiselle naiselle aikuiselta naiselta. Miehenäkin voit toki lukea tämän, voit jopa ymmärtää ja yllättää tämän jälkeen itsesi - ja naisesi rakastavalla tavalla.
Mitä matkan aikana olen löytänyt itsestäni? Millaisen ihmisyyden ja naiseuden tahdon - ja rohkenen tässä aikuisuuden iässä muodostaa? Kuka olen ja millaiseksi aion tulla?
Matkalla ollessa joutuu kuvainnollisesti ja osin konkreettisestikin riisumaan itsensä alastomaksi kaikista ulkoisista...
Olen kirjoitellut, availlut ja kuvaillut, nyt vuoden takaisia muistikuvia Etelä-Amerikan matkaltamme. Huomaan, että mitä lähemmäksi vuoden vaihteen irtisanoutumiseni lähestyminen tulee, sitä vakavamman sävyn blogiin kirjoittaminen on saanut. Olen kirjoittanut aiempia postauksia lentävällä kynällä eli sen suurempia miettimättä. Se on ollut sanojen, lauseiden, adjektiivien ja verbien uudelleen löytämisen iloa. Vuoden vaihteen lähestyminen, irtisanoutumisen konkretisoituminen on tuonut blogin olemassaololle suuremman merkityksen...
