Cetinje (Цетиње) on kaupunki ja kunta Montenegron eteläosassa. Täällä me yövyimme matkallamme kohti Kroatian rajaa. Paikka jäi mieleen ennenkaikkea mielenkiintoisen historiansa takia. Se on ollut Montenegron pääkaupunki, jonka vuoksi siellä oli runsaasti upeita rakennuksia, kuten Cetinjen luostari, Vlaškan kirkko (1450), entinen kuninkaallinen palatsi Biljarda, useat upeat museot, Zetskin kuninkaallinen teatteri sekä useat upeat entiset ulkomaiden lähetystöt. Kaupungin yllä leijui...
Heräsimme aamulla Kolasinin aurinkoiseen aamuun. Suunnittelimme automatkan jatkamista Kolasinista etelään Moraga kanjonia seuraten Podgoricaan ja lopuksi jäisimme yöpymään Cetinjeen. Lonet Planet matkaopaskirjaan tutustuneena, tiesimme, että tuleva ajoreittimme olisi jälleen maisemallisesti vaikuttava. Laskeutuisimme vähitellen tasamaalle ja siitä ajaisimme kohti merellistä rantamaisemaa. Reitin varrella olisi maisemien lisäksi myös muutama muikea ”pakko nähdä kerran elämässä” nähtävyys makupalana. Timo oli kehittänyt itselleen vuosien työ-...
Taran kauneuden vaikutuspiirissä oli myös kuvauksellisen kaunis Dobrilovinan luostari. Luostarin pihaan ajaessa mieleeni puikahti uskonnollinen sanonta: ”olemme nyt jumalan kämmenellä”. Luostari lepäsi vehreällä keitaalla, ikään kuin kämmenellä, sormet olivat kuin ympärillä kohoavat kalkkikiviset vuorenseinät ja elämänviivana halkoi Tara rotkossa virtaava Tara joki. Ympärillä soi hiljaisuus, vaivoin erotti puiden vaimean huokailun.
Luostari toimii tänä päivänä nunnien pyhättönä. Luostarin perustamisesta tiedetään hyvin...
Zabljakista ajelimme kohti Kolasinia. Maasto alkoi muuttua yhä enemmän ylänkömäiseksi. Vuoret menettivät hieman terävyyttään ja isot komeat jylhät maisemat sulivat vihreyteen. Oli kuin luontoäiti olisi katsellut aiempaa luomaansa ja päättänyt vaihtaa sisustustyyliään. Hän oli ammentanut jo runsaasti vuorien ja karuuden maisemaa, nyt tarvittiin jotakin vaihtelua. Luontoäiti otti maailman suurimman pensselin käteensä, ja alkoi maalata maisemaa eri värisillä vihreillä. Maisema...
Yksi häikäisevimmistä tieosuuksista Montenegrossa oli ehdottomasti vuoristotie, joka soljui alussa Piva jokea mukailevasti kohti Zabljakia. Auton sivuikkunasta tien vasemmalla puolella näkyi leikatut, rosoiset kallioseinämät ja tien oikealla puolella avautui henkeäsalpaavan kaunis, laaksossa lainehtiva Pivajoki. Olen käyttänyt jo aiemmin useita veden pinnan kauneutta kuvaavia adjektiiveja, mutta tämä näkymä oli jotakin häkellyttävän ylimaallisen kaunista.
Tie kääntyy juuri ennen Pluzinea päätieltä kohti Trsaa....
Matkamme Bosnia-Herzegovinasta Montenegroon kulki Bosnia-Herzegovinan puolelta Focasta Scepan Poljen rajanylitys paikkaa. Ajoimme sinne ”hell-road-tietä”. Voin nyt jälkikäteen empiirisesti todistaa, ettei sitä turhaan kutsuta Euroopan huonoimmaksi rajanylityspaikalle johtavaksi tieksi. Tie oli täynnä äkkimutkia, siinä oli ammottavia rotkokohtia ilman mitään kaiteita. Tie muistutti paikoin lähinnä kärripolkua, jossa oli monttuja ja vuoren rinteiltä valuvan veden kuluttumia eroosikulumia. Tiellä mahtui paikoin ajamaan vain...
