-19 C
Oulu, Finland
sunnuntai, 25.02.2018, 00:32
Muistatteko lapsuuden uintireissuja, joissa päivä tuntui loputtoman pitkälle? Ei siksi, että olisi ollut tylsää, vaan koska seikkailuntunto oli koko ajan läsnä. Löysitte kaverin kanssa rantakivien välistä aarteita, simpukankuoria ja sammakonkutua. Näitte koko päiväksi venyneen uintireissun jälkeen kuinka hehkuva tulipallo laski suoraan veteen saaren taakse. Järvi oli kuin meri ja se tuntui jatkuvan äärettömiin. Joskun tässäkin aikuisuuden iässä seikkailuntunto saa posket...
Lensimme Medellinistä Santa Martaan, kolumbialaiseen rantakaupunkiin. Lensimme, sillä matka bussilla tänne olisi ollut pitkä, monivaiheinen ja aikaa vievä. Santa Martan kaupunki on maisemaltaan moni-ilmeinen, sillä se on puristettu Karibianmeren ja lumihuippuisten Sierra Nevadan vuorten väliin. Saimme siis rantaelämää vuoristomaisemin. Ja totisesti! Aivan kuin olisimme astuneet eri maailman kolkkaan, niin oleellisesti tunnelma, maisema ja lämpötila vaihtui. Kaupunki on Etelä-Amerikan vanhin, mutta ei totisesti...
Ennen kuin jätämme Kolumbian kahvikolmioalueen taaksemme ja lennämme aivan uudenlaisiin maisemiin ja tunnelmiin Karibian meren rannalle, piipahdamme vielä päiväretkellä yhdessä pienessä pittoreskissä kaupungissa, Santa Fe de Antioquiassa. Suuret totuudet ovat yksinkertaisia, sanovat filosofit. Vaikka pyrimme kohti yksinkertaisuutta, maailma tuntuu muuttuvan kaikesta huolimatta yhä monimutkaisemmaksi. Aivan kuin elämän merkitysten syy- ja seuraussuhteet hämärtyisivät teknologistumisen huumassa ihmisen mielen käsittämättömäksi. Tästä minä matkailussa pidän...
Yksi erikoisimmista ja jollakin tasolla oudoimmista luonnon nähtävyyksistä, jossa olen elämäni aikana käynyt on tässä: Guatapén kivi (Espanjankielinen: El Peñón de Guatapé), joka tunnetaan myös nimellä El Peñol (espanja: La Piedra Del Peñol) tai yksinkertaisesti La Piedra tai El Peñol. Kerron nimen näin perusteellisesti, sillä tämän kiven järkäleen takia on käyty koviakin kiistoja naapurikaupunkien välillä. Sillä muun muassa Guatapén naapurina...
On todella raikastavaa mennä paikkaan, jossa ihmiset elävät arkeansa, välittämättä ketä kaupunkiin tulee ja miten kauan he siellä aikovat aikaansa viettää. Lähdimme päiväreissulle niin umpikolumbialaiseen pikkukaupunkiin kuin se tässä kansainvälistyvässä maailmassa enää on mahdollista. Täällä vuorien kätköissä Neira elää elämäänsä niinkuin se on vuosikymmenien aikana tehnyt. Elinkeino perustuu kahvintuotannon ja muun maatalouden varaan, joten matkailijoiden tai turistien tulemiset tai tulematta jättämiset...
Olen matkojemme aikana löytänyt itsestäni uudestaan ihmettelyn taidon. Toki ihmettely ja uteliaisuus on kuulunut aiemminkin tieteen tekemisen perusoletukseen, mutta nyt tarkoitan sitä tunteenomaista ihmettelyä, jopa lapsenomaista uudelleen näkemisen ja hahmottamisen taitoa. Tätä kaupunkia, pientä Jardiniakin minä ihmettelen. Mutta uskoisin, että jos olisit täällä vierellämme, niin uskon, että sinäkin ihmettelit. Ja ihasteliset. Katukuvaa Meitä tervehtivät kaiken ikäiset miehet, joista useat ovat pukeutuneet sombreroihin...
Aamu valkeni Morrogachossa, Manizalesissa. Edellisten päivien sade oli tipo tiessään ja auringonsäteet kuivattivat jo täydellä tohinalla veden kastelemia likomärkiä rinteitä. Sade ja aurinko. Ilot ja surut, käänteismaailman nurinkurisuus, jossa joka askeleella paljastuu yllätys. Molempia tarvitaan. Elämä ei ainakaan ole tylsää ja tasapaksua. Asuimme hostellissa nimeltään Mirador Finca Morrogacho. Olimme valinneet tämän majapaikan nimenomaan sen mainostamien upeiden maisemien vuoksi. Sateen harmaus ja...
Istahtaessamme aamulla Filandiassa bussiin, tummat pilvet peittivät aurinkoisen taivaan – ja todistimme sanonnan; taivas repesi! Tähän asti matkaamme, olemme nähneet sadekaudesta huolimatta vain auringonpaistetta tai pilvistä päivää. Kuten paikallisetkin ovat sanoneet, nyt on ollut poikkeuksellisen kuivaa. Mutta nyt satoi. Ja satoi lujaa. Välillä satoi isoja rakeita. Sateen ropina bussin kattoon ja ikkunoihin häivytti bussissa soivan salsanrytmin alleen. Sade piiskasti...
Siinä niitä nyt on - kahvipapuja suoraan edessämme. Tuoreena pensaassa. Silmiemme edessä. Kädessämme. Juuri niitä kahvipapua, jota me Suomessa paljon juomme. Tämä COLOMBIAN COFFEE`ksi kutsuttu kahvilaji on 100 prosentista Arabica-kahvia, jotka tuotetaan kahvikolmioalueilla 2 000 metriä merenpinnan yläpuolella. Jotenkin näky juovuttaa; edessämme on kahvipensaita silmänkantamattomiin. Ne levittäytyivät kaikkialle vuoren rinteille, välillä ne ryhmittäytyivät avocadopuiden lomaan. Vihreiden sävyt lainehtivat kuin loppukesän kypsät niittyvainiot....
Juuri kun kuvittelimme nähneemme kaikki sateenkaaren värit Salentossa – näimme niitä lisää ja vielä enemmänkin! Astuessamme bussista Filandian keskusaikiolle (jonka nimi on myös Simon Bolivar), huokasin ihailusta. No nyt on söpöä, kaunista ja somaa! Ole’! Olemme tulleet yhä syvemmälle Kolumbian maaseudulle, Filandiaan. Se on Salennon naapurikaupunki. Kiinnostuimme tästä pienestä kaupungista, sillä matkan tässä vaiheessa kaikki aito, pienempi, syrjäisempi ja tuntemattompi...

Säätiedot

Oulu, Finland
taivas on selkeä
-19 ° C
-19 °
-19 °
84 %
1.5kmh
0 %
su
-9 °
ma
-9 °
ti
-15 °
ke
-8 °
to
-16 °