7 C
Oulu, Finland
tiistai, 17.10.2017, 06:57
Miltä tuntuisi elää vapaana lähellä luontoa, kylpeä auringossa ja juoda pitkäikäisyyden lähteestä? Huristelimme bussilla Cuencasta vuoristoista tietä alas vehmaaseen Ecuadorin eteläiseen kylään. Saavumme Vilcabambaan, jota myös ”pitkäikäisyyden laaksoksi” kutsutaan. Tähän pieneen kylään liitetään monenlaista tarinaa, jotka kukin omalla äänellään kertovat terveydestä, pyhyydestä, pitkästä iästä ja kukkaiskansan aatteista. Toisin sanoen, onko Vilcabamba vanha hippikylä alkuperäiskansojen pyhyyden uskomuksilla maustettuna? Emme tarvitse enempiä markkinalauseita –...
Koti ei ole pelkkä talo. Se on myös tunne. Tunne, joka saa mielen rauhoittumaan ja luo oloon turvallisuutta. Elämme maailmassa draaman keskellä; se on täynnä syntymän ja kuoleman, riemun, rakkauden, menetyksen ja menestyksen juonteita. Ilman kotia ja sen luomaa turvaa ja rauhaa, moni saattaisi pakahtua vauhtiin, hektisyyteen ja elämän tuomiin mutkamäkiin. Sen tunnistaa matkalla melko heti: tämä kaupunki tai kylä...
Suurmiesten elämästä kirjoitetut unelmat näyttäytyvät jälkipolville monumenttaalisina. Kuten Kolumbus lähti etsimään Intiaa ja löysi Amerikan. Tai Vasco da Gama oli ensimmäinen, joka purjehti Euroopasta Afrikan ympäri Intiaan. Meillä jokaisella on oma romanttinen manner, joka kutsuu meitä. Joko konkreettisesti tai symbolisesti. Matkamme sinne ei jää suurmiesten tavoin historiankirjoihin, mutta tärkeintähän meidän tavallisten ihmisten elämässä onkin, että se antaa meille sen mitä...
Vihreä, vehreä, viheröivä. Suomen kesä. Kesän vihreys, ihmiskunnan alkukodin lattiat ja seinät sinisen taivaskaton alla. Auringon valon siivilöityessä koivun oksien lomitse iholleni, tunnen oloni onnelliseksi. Lojun pihakeinussa kirja kädessä. Haavanlehtien havina tuudittaa kevyeen päiväuneen. Ote herpaantuu ja kirja valahtaa syliin. Vahvojen ja tuuheiden kuusien oksien humina irrottaa mielen kokonaan ajasta ja paikasta. Lehtivihreän värinen koti. Sen suojissa tuntee olevansa...
Kerroin edellisessä postauksessa (Hongkong -  ravintoa ajatuksille), että Hongkongissa minua puhuttelee pienet asiat keskellä tätä kaikkea suuruutta. Ihmisten tavat muotoilla elämäänsä omannäköisekseen kaupunkiympäristöstä huolimatta. Kuten lintuhäkkien ulkoiluttajat tai kultakalojen kasvattajat tekevät (katso edellinen postaus) Pienet asiat. Pienet hetket ja tapahtumat. Ne ovatkin minusta ainoa vaihtoehto hahmottaa tätä isoa ja hektisenä sykkivää Hongkongia. Timolle se oli jo entuudestaan tuttu, joten kävelymme...
Olen matkoillamme oppinut, että kaupungissa ihmiset ovat maisema. Olen myös oppinut katsomaan ylös katutasosta ja ihailemaan rakennuksia, jotka ovat ylhäältä huomattavasti koristeellisimpia kuin alhaalta. Tai muuten vaan ne ovat vaikuttavia silhueteiltaan. Liikkuessamme kaupungin kujilla, kaduilla ja kanjoneissa, olen oppinut löytämään kokonaisen gallerian nähtävyyksiä: erikoisen kukkaruukun ikkunalaudalla, onnentuovan hevosenkengän oveen upotettuna tai jäseniään venyttelevän koiranpennun. Tunnustan, että tunnen itseni täällä vapaaksi vaeltaessani mieheni...
Kaakkois-Aasian matkamme tarinat alkavat tulla päätökseen. Halusimme tehdä omatoimimatkamme loppuvaiheeseen jotain luksusta. Varasimme kaksi yötä ja kolme päivää kestävän risteilyn kaikkine mukavuuksineen ja höysteineen valmispakettina. Meidän ei siten itse tarvitse miettiä tai suunnitella matkankulkua; ei etsiä ruokapaikkaa, ei kehitellä päiväohjelmaa. Istumme vain yksinkertaisesti alas, laskemme rinkat selästämme - ja nautimme kuin herraskaiset valmiin pöydän antimista. Ajatuksena tämä on jo luksusta sinänsä. Timo...
Matkatessa sen huomaa hyvin. Oman halun pitää kiinni mukavuusalueestaan - totutusta ja tutusta. Nautittuamme muutaman päivän Sapan (katso edellinen postaus: vuoren kuningatar – Sapa) kevään vehreydestä ja raikkaasta ylängön ilmastosta, päätimme jatkaa matkaa suunnitellusti eteenpäin. Tai oikeastaan palata takaisin, sillä seuraava etappimme oli Hanoi, jossa olimme jo odottelleet aiemmin kahdeksan tuntia junanvaihtoa Sapaan. Kuten aiemmassa postauksessa kuvasin, Sapa kosketti meitä. Vuoristokaupungin...
Sapa. Tämä paikka herkistää meitä erityisellä tavalla. Paikka väreilee ja puhkuu uuden alkua. Se saa mielen hiljentymään ja avaamaan kaikki aistit uudelle taajuudelle. Halusimme nähdä Sapan, Vietnamin vuoristokaupungin, vaikka jouduimme tekemään sen eteen pitkän junamatkan. Olimme kuulleet, että tämä kaupunki ja sen ympäröivä maaseutu on viehättävä omaperäisellä tavallaan. Vuorten kuningattareksi kutsuttu Sapan kaupunki sijaitsee kauniissa laaksossa 1 650 metrin korkeudessa....
Tässä aikuisuuden iässä tulee hetkiä, jolloin mieluummin juoksee kuin kävelee. Jolloin tekee mieli hypellä tanssiaskeleita katukäytävällä ja nauraa syyttä suotta. Joskus vain valtaa onnentunne – aivan kuin olisin nielaissut ison palasen aamupäivän auringosta ja se alkaisi polttelemaan rinnassa. Aivan kuin se lähettäisi pieniä kipinäryöppyjä joka ikiseen soluun, sormeen ja varpaaseen. Kaunis Hoi An. Tämä paikka on ihana! Tämä pieni, mutta...

Sää Oulussa

Oulu, FI
taivas on selkeä
7 ° C
7 °
7 °
70%
10.3kmh
0%
ke
6 °
to
4 °
pe
2 °
la
4 °
su
2 °