Täällä sydäntä lämmittää merituulet. Karibianmeren lempeät aallot huuhtelevat mieltä. Siirryimme Tolun kaupungista hieman sivummalle, 7 kilometrin päähän keskustasta päästäksemme aivan meren äärellä. Löysimme rannan tuntumasta pienen hotellin nimeltään Costa Linda. Meillä oli tarkoitus viipyä täällä viikko, mutta aika venähti 11 päivään. Emme malttaneet luopua tästä pienestä paratiisista.
Costa Linda hotelli oli pieni mukavan rento perhehotelli, siisti ja kaikinpuolin toimiva. Ja...
Istahdamme moottoriveneen kyytiin aamuvarhaisella. Karibianmeri on vielä tähän aikaan melko tyyni, iltapäivisin merituuli yltyy ja aallokko kasvaa. Meri elää kuitenkin koko ajan; se kääntää kylkeä, yskii ja aivastelee.
Tuuli tarttuu hiuksiin ja pyyhällämme yhä kauemmas avomerelle. Meri avautuu eteemme valtavana. Kaksimoottorinen vene kiihtyy pintaplaaniin, vain pohjan peräosa leikkaa vettä kuohuvaksi. Nautimme meren keinahtelusta.
Saariston ja korallin kauneus
Olemme menossa tutustumaan Tolun läheisyydessä...
Muistatteko lapsuuden uintireissuja, joissa päivä tuntui loputtoman pitkälle? Ei siksi, että olisi ollut tylsää, vaan koska seikkailuntunto oli koko ajan läsnä. Löysitte kaverin kanssa rantakivien välistä aarteita, simpukankuoria ja sammakonkutua. Näitte koko päiväksi venyneen uintireissun jälkeen kuinka hehkuva tulipallo laski suoraan veteen saaren taakse. Järvi oli kuin meri ja se tuntui jatkuvan äärettömiin.
Joskun tässäkin aikuisuuden iässä seikkailuntunto saa posket...
Lensimme Medellinistä Santa Martaan, kolumbialaiseen rantakaupunkiin. Lensimme, sillä matka bussilla tänne olisi ollut pitkä, monivaiheinen ja aikaa vievä.
Santa Martan kaupunki on maisemaltaan moni-ilmeinen, sillä se on puristettu Karibianmeren ja lumihuippuisten Sierra Nevadan vuorten väliin. Saimme siis rantaelämää vuoristomaisemin. Ja totisesti! Aivan kuin olisimme astuneet eri maailman kolkkaan, niin oleellisesti tunnelma, maisema ja lämpötila vaihtui.
Kaupunki on Etelä-Amerikan vanhin, mutta ei totisesti...
Ennen kuin jätämme Kolumbian kahvikolmioalueen taaksemme ja lennämme aivan uudenlaisiin maisemiin ja tunnelmiin Karibian meren rannalle, piipahdamme vielä päiväretkellä yhdessä pienessä pittoreskissä kaupungissa, Santa Fe de Antioquiassa.
Suuret totuudet ovat yksinkertaisia, sanovat filosofit. Vaikka pyrimme kohti yksinkertaisuutta, maailma tuntuu muuttuvan kaikesta huolimatta yhä monimutkaisemmaksi. Aivan kuin elämän merkitysten syy- ja seuraussuhteet hämärtyisivät teknologistumisen huumassa ihmisen mielen käsittämättömäksi.
Tästä minä matkailussa pidän...
Yksi erikoisimmista ja jollakin tasolla oudoimmista luonnon nähtävyyksistä, jossa olen elämäni aikana käynyt on tässä: Guatapén kivi (Espanjankielinen: El Peñón de Guatapé), joka tunnetaan myös nimellä El Peñol (espanja: La Piedra Del Peñol) tai yksinkertaisesti La Piedra tai El Peñol.
Kerron nimen näin perusteellisesti, sillä tämän kiven järkäleen takia on käyty koviakin kiistoja naapurikaupunkien välillä. Sillä muun muassa Guatapén naapurina...
Medellín, Kolumbian toiseksi tärkeimpänä pidetty suurkaupunki kuvataan usein värikkäin ja joustavin vivahdekielin, sillä siitä löydetään vaihtelevia dynaamisia sävyjä, rytmien elämää, valoisasti pulppuvia elämänkulkuja, herkkiä sointeja, tulisia dramaattisia aksentteja ja liitelevää tunnekuohuntaa.
Medellinin kaupunki on siis kuin salsaa klassisin soittimin.
Kaikki tämä on avoimena edessämme – ja mitä me valitsimme? Mitä me teimme tässä kiihkeässä suurkaupungissa, jossa asuu noin 2,5 miljoonaa ihmistä.
Vastaus
Emme...
Joskus on mukava vain flanöörätä. Ja kehitellä uusia sanoja tähän blogiin. Tosin flanöörätä ei ole keksimäni sana, eikä edes uusi sana, sillä sitä käytti jo runoilija Charles Baudelaire esseessä Modernin elämän maalari vuonna 1863. Siinä hän kuvaili mukaansatempaavasti kuljeskelijan, tarkkailijan eli flanöörin (ransk. flâneur, kuljeskelija) elämää, joka ”saa mittaamatonta nautintoa voidessaan kotiutua ihmisvilinään.” Hän vertasi flanöörin käyskentelyä aaltoiluun, liikkeeseen ja...
Kuvasin aiemmalta matkaltamme Kambodzassa kokemiamme ahaa-elämyksiä suola-altailta ja pippurifarmilta. Aloitin silloin postauksen kirjoittamalla: ”Tiedättehän sen tunteen, kun näette tutun asian uusin silmin. Kun se tuiki tavallinen, arkinen ja jokapäiväinen asia muuttuu kuin silmänräpäyksessä uudeksi, tuoreeksi ja mielenkiintoiseksi. Näin meille kävi täällä kävi...” Ohessa mainitsemani postaus:
https://aikuisinamatkalla.fi/2017/03/28/ahaa-elamyksia-kampotissa/
Ja niin meille kävi jälleen kerran. Nyt täällä Kolumbian Andesissa.
Tarina kahvista
Asuimme kahvifarmilla muutaman päivän ajan...
Tässä aikuisuuden iässä yksi tärkeimmistä asioista omatoimimatkalla on onnistunut majapaikan valinta. Timo on kehittynyt majapaikan etsinnässä jo mestaruussarjaan, sillä olemme olleet pääsääntöisesti tyytyväisiä niihin. Nykyään netti mahdollistaa etukäteistyön eli esim. TripAdvisor tai monet hotellivälittäjät tuottavat jo melko hyvin jäsenneltyä tietoutta majoituksesta. Niihin on myös liitetty aiempien matkailjoiden arviointeja paikoista. Niihin tulee tietenkin suhtautua varauksella, jotkut haluavat asua todella halvalla,...
