Näillä matkoilla yllättää ennen kaikkea itsensä. Matkalla huomaa tekevänsä sellaisia asioita, joihin ei olisi aiemmin ryhtynyt. Tai että ne olisi edes käynyt mielessä. Kuten nyt. En olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut, että tuijotan herkeämättä ja hengitystä pidätellen suuren kallion rinteessä sijaitsevaa luola-aukkoa – ja odotamme.
Olemme odottaneet jo yli tunnin. Aurinko alkaa vähitellen painua, oikea hämärän taajuus on käsinkosketeltavan lähellä....
Laitan jalkani lämpimään hiekkaan. Se on hiljainen, mutta välitön signaali mielelle ja keholle. Annan hiekansirujen kutitella varpaanpäitäni. Kuin huomaamatta, irrottaudun ajasta ja paikasta. Valahdan hiekalle istumaan ja kuuntelen merta. Sekunnit venyvät. Minuutit tekevät kuperkeikkaa ja menettävät merkityksensä. Signaali osuu ja uppoaa – olo muuttuu unenomaiseksi.
Rannalla oleminen on kuin kehollista runoutta, jota kannattaa nautiskella pieninä paloina. Hitaasti ja viivytellen. Kuin...
Tätä moni kaupunkielämän viriketulvaan tukehtunut uneksii. Kalastaa omalla paatilla raikkaassa merituulessa. Tehdä työtä ja elää hyvällä tavalla yksinkertaisemmin, hitaammin. Raha ei määritä koko elämää, vaan tahdin määrää ensisijaisesti kalastus, sitten yhteisö ja ystävät sekä tietenkin elävä meri.
Olemme Etelä-Kambodzalaisessa kalastajakylässä Kampotin ja Kepin välimaastossa. Ympäristö haisee vahvasti kalalle. Lokeille näyttävät linnut hyppelehtivät laitureilla.
Kaikkialla on kalastusvälineitä: rysiä, verkkoja, ajoverkkoja nuottia, siima-...
Angkorin valtava temppelialue kuuluu sarjaan ”näe ja koe tämä kerran elämässäsi.” Onhan se todettava, että ei tätä aluetta turhaan sanota yhdeksi maailman upeimmaksi nähtävyydeksi. Kuuluisimman Angkor Watin temppelin lisäksi alueella on parisataa muuta temppeliä. Temppelit ovat keskenään hyvin erityylisiä ja sisältävät paljon kauniita yksityiskohtia.
Mutta, että nähtävänä 200 temppeliä! Emme sentään niin vihkiytyneitä asiaan ole. Valitsimme niistä muutaman, hieman toisistaan poikkeavan...
Nyt on aika keventää tunnelmaa! Aiempien päivien sotamuseoiden ja kuolemankenttien vierailut ovat olleet sen verran tukevaa tavaraa, että tarvitsemme avaruutta ympärillemme - ja aikaa sulatella kaikkea kokemaamme (kts. postaus Jo on perk**e!) Otamme mallia paikallisista: tuomme katseen tähän päivään ja siihen iloon mitä tämä maa, kaupunki ja ihmiset edustavat. Kambodzalaiset arvostavat menneisyyttään, mutta ovat täynnä sydämellistä elämäniloa. Tässä ja...
Tänään vaihdoimme kuningaskuntaa. Siirryimme Thaimaasta Kambodzaan. Nousimme aamulla Bangkokista bussiin ja köröttelimme lähes seitsemän tuntia päämääräämme, Siem Riepiin.
Rajanylityspaikka Poipet oli silmissäni erittäin sekava. Sekä alueena että toiminnaltaan. Thaimaan puolella lähtöleimaus meni mallikkasti, mutta tuloleiman ja viisumin saaminen Kampodzan puolella oli mielenkiintoinen ja erikoinen episodi. Rajatarkastukseen ei juurikaan ollut viitoitusta ja sokkeloisen kulkureitin varrella seisoi jos jonkinmoista valeviranomaista ja varamiestä...
Tiedättehän sen tunteen, kun näette tutun asian uusin silmin. Kun se tuiki tavallinen, arkinen ja jokapäiväinen asia muuttuu silmänräpäyksessä uudeksi, tuoreeksi ja mielenkiintoiseksi. Näin meille kävi. Ja vielä kahtena peräkkäisenä päivänä.
Tulimme Kampotiin, Etelä- Kambodzalaiseen kaupunkiin. Majoitumme kodikkaaseen, siistiin ja viihtyisään majataloon.
Lähdimme heti seuraavana aamuna pyöräilemään majatalosta lainaamillamme polkupyörillä Kampotin maaseudulle. Seudulle, jossa eletään vielä hyvin perinteistä kambodzalaista agraarielämää.
Matka taittui...
Vaikka haluan olla kaunosielu ja jakaa sydämeni täydeltä rakkauden ilosanomaa, joskus on sanottava, että voi perkele! Perkele tätä ihmisen loputonta vallan tavoittelua ja oman aseman pönkittämistä. Kambodzassa matkatessa ei voi ummistaa silmiään sodan kauheudelta! Varsinkaan tässä aikuisuuden iässä ei etsitä vain keveitä lomakuvia ja kauniita kuvakulmia. Tässä iässä kohdataan elämä sellaisenaan kuin se on ja on ollut. Vaikka rumuuden...
