Ulkoministeriö kutsui suomalaiset kotiin, mutta päätimme pysyä Costa Ricassa. Miksi?
Siksi, että otamme koronaviruksen ja sen torjunnan vakavasti. Tilanne on hyvin erikoinen ja poikkeuksellinen maailmanlaajuisesti. Kyse on globaalista kriisistä ja kriisin tehtävä on pysäyttää. Joskus myös ihmisen on hyvä pysyä paikoilleen. Päätöksemme pysyä Costa Ricassa perustuu omaehtoiseen riskianalyysiin, jollaisia jokainen ihminen joutuu eri elämän tilanteissa tekemään. Pohtimaan eri...
Olen matkoillamme oppinut, että kaupungissa ihmiset ovat maisema. Olen myös oppinut katsomaan ylös katutasosta ja ihailemaan rakennuksia, jotka ovat ylhäältä huomattavasti koristeellisimpia kuin alhaalta.
Tai muuten vaan ne ovat vaikuttavia silhueteiltaan.
Liikkuessamme kaupungin kujilla, kaduilla ja kanjoneissa, olen oppinut löytämään kokonaisen gallerian nähtävyyksiä: erikoisen kukkaruukun ikkunalaudalla, onnentuovan hevosenkengän oveen upotettuna tai jäseniään venyttelevän koiranpennun.
Tunnustan, että tunnen itseni täällä vapaaksi vaeltaessani mieheni...
Joulu on tärkeä uskonnollinen juhla katolilaisessa Etelä-Amerikassa. Ecuadorin jouluperinteisiin kuuluu Suomen tapaan syöminen. Jouluaaton ateria syödään täällä tavan mukaan keskiyöllä, minkä seurauksena suurin osa seuraavasta joulupäivästä kuluu toipuessa. Kuulostaako tutulta? Täällä hakeudutaan täydellä vatsalla perheen ja eväskorin kanssa puistoon tai rannalle nauttimaan lämpimästä säästä. Tämä ei enää kuulostanut ja näyttänyt tutulle!
Olimme saaneet jo esimakua joulun tunnelmasta. Olimme itse asiassa...
Lähdimme aamubussilla Latacungasta kohti Quilotoan kylää, jossa sijaitsee yksi Ecuadorin kauniimmista kraaterijärvistä – Quilotoa laguuni. Se on vedellä täyttynyt kraateri ja läntisin tulivuori Ecuadorin Andeilla. Kävimme samankaltaisessa maisemassa jo aiemmin (postaus: Cotacachi ja Cuicocha kraaterin lumo) ja vaikutuimme paikan kauneudesta. Tämäkin kraateri oli syntynyt valtavan tulivuoren purkauksen seurauksena, noin 800 vuotta sitten. Sittemmin kraateriin on kertynyt 250 metrin syvyinen...
Olemme matkailleet nyt Costa Ricassa; otamme aika ajoin uuden kohteen, johon haluamme tutustua. Maa on pinta-alaltaan kompaktin kokoinen, pääosin kaupungit ovat hyvin lähekkäin toisiaan; joten välimatkat eivät ole kovin pitkiä, mutta aikaa kuluu vuoriston kiemuraisilla teillä. Maisemat ovat vehreitä ja polveilevia.
Yksi monista Alajuelan maakunnan kaupungeista on luonnonkaunis Zarcero, joka sijaitsee San Ramonin pohjoisilla vuorilla. Tämä 1700 metrin korkeudessa sijaitseva...
Jos laitamme silmät kiinni, voimme tuntea itsemme leijailemassa eräänlaisessa yhteisöllisyyden utopiassa. Niin lämminhenkiseltä paikalta tämä Malesian kolmanneksi suurin kaupunki tuntuu. Ja kun avaamme silmämme, tilanne on sama! Vaikka täällä Ipohissa on yli 700 000 asukasta, kaupunki on säilyttänyt matkailijan näkökulmasta omaleimaisuutensa ja erittäin leppoisan tunnelmansa.
Tulimme Ipohiin Cameron Highlands'ltä bussilla (2 tunnin matka) ilman suurempia odotuksia. Valitsimme kaupungin lähinnä siksi,...
Terveiset edelleen Costa Ricasta! Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti olla juuri nyt Suomessa, todennäköisesti sormet ja huulet mustikasta sinisenä – tai vaihtoehtoisesti lepuuttelisimme väsyneitä jalkojamme suon reunalla hillareissun jälkeen. Mansikoita ja uusia perunoita saamme täällä vuoden ympäri, mutta mustikka ja lakka, ne ovat ehdottomasti kaksi tärkeintä, joita Suomen upeasta satokaudesta eniten kaipaamme.
Syy suunnitelmien muutokseen on tietenkin korona. Costa Rican...
Meillä on ollut kolme toivomusta blogimme suhteen. Meillä ei ole haltijan taikasauvaa, mutta intoa ja tekemisen iloa senkin edestä!
Toive - rakas matkapäiväkirja
Blogin perustamisen lähtökohta oli ennenkaikkea taltioida matkanvaiheemme virtuaaliseen matkapäiväkirjaan. Toivon mukaan voimme "oikein vanhoina" muistella matkojamme blogimme muistijälkien kautta. Muisti on siitä viheliäinen, että se määrittää asiat nopeasti ja sijoittaa ne tiettyihin lokeroihin. Unohduksen pöly laskeutuu niiden päälle ja...
Terveiset taas täältä Costa Ricasta!
Enpä olisi uskonut näkeväni tätä päivää! Eilen meillä oli kauppapäivä ja piipahdimme täydentämään ruokavarastojamme keskustan tuntumassa sijaitsevassa ruokakaupassa. Sillä välin, reilussa viikossa, jonka olimme pysytelleet omaehtoisessa karanteenissa kotonamme vuorilla, pieni kotikaupunkimme Atenas oli muuttunut suomalaisen kylän kaltaiseksi! Varsinkin ihmisten keskinäinen kanssakäyminen oli lähempänä suomalaista kuin perinteistä latinalaisamerikkalaista tapakulttuuria! Tullessamme kaupan käytävällä vastaan tuttua ticoa, tervehti...
