Ei ehkä ensisilmäyksellä uskoisi, mutta myös Bangkokilla on inhimillinen ja herkkä puolensa. Kaupunki on tunnettu lähinnä suuruudestaan, karheudestaan, fallistisen isoista pilvenpiirtäjistä sekä kiivaasta, viettivoimaisesta elämäntahdista. (katso edellinen postaus: junalla Bankokiin - maailman pääkaupunki?).
Bangkokin ulkokuori voi johtaa harhaan ja hämätä kiireistä matkailijaa. Kaupunkiin pitää tutustua rauhassa, askeltaa katuja ristiin rastiin ja istahtaa välillä puistonpenkille. Kenties Bangkok opettaa meille omintakeisella ja käänteisellä...
Yöjunalla Trangista Bangkokiin: 15 tuntia ja 1000 km ohikiitävää maisemaa. Junan kolke inspiroi matkustavaa. Salaperäistä magrovemetsää, sametinvihreää riisipeltoa ja tuulessa huijuavia palmuja. Junan tasainen kolke ahmii kilometrejä, kurvissa vaunut natisevat.
Ilta katoaa yön pimeyteen, kuu katselee maassa luikertelevaa junaa. Uni vaivuttaa meidät vapauttavaan horrokseen. Näen Saimaan kimaltavan selän, auringonlaskun punaamat männyt, viileät varjot ja pienet vaaleat kiharaiset pilvet. Unen pehmeydessä...
Hyvä ystäväni sanoi sattuvasti, että Aasiassa on kaksi vuodenaikaa: outdoors ja indoors. Ulkona ja sisällä. Se pitää täysin paikkansa. Täällä ollaan usein päiväsaikaan joko kuumassa ulkona tai jäähdytetyissä sisätiloissa. Olen karvaasti huomannut, ettei monessakaan paikassa tunneta jäähdytyslaitteen säätönuppia. Se on kiinni tai täysillä. Ennen kaikkea tämä sääntö toimii busseissa tai isommissa kaupoissa.
Olen nyt ilmastointilaitteen uhri –sairastuin ilmastointiflunssaan. En usko,...
Tiedättehän sen tunteen, kun totuus iskee läpi kuin suurjännitejohtojen oikosulku. Se tulee kutsumatta, se ei kysele aikaa tai tule kello kaulassa. Minulle kävi täällä Krabilla niin. Totuus ei jättänyt minulle mitään selitettävää. Se oli kamalaa, se oli nöyryyttävää! Mutta vieläkin kiitän sitä hetkeä.
Kaikki alkoi siitä, että päivän hellehetki pisti meidät kurkistamaan hotellialueen asukkaille tarkoitettuun kuntosaliin. Siellä oli miellyttävä ilmastointi,...
Vietettyämme joulun lepäillen hotellissamme ja sen lähialueella, aloimme kaivata jo muitakin maisemia. Lähdimme tutustumaan Krabin provinssiin – ja törmäsimmekin kahteen hyvin erilaisen, lähes tulkoon ääripäihin: Krabi Towniin ja Ao Nangiin.
Otimme hotellin vierestä tuktukin, paikallisen mopotaksin ja huristelimme sillä puolen tunnin päähän alueen hallinnolliseen keskukseen, Krabi Towniin. Istahdimme mopon kaksinistuttavalle perätuhdolle ja kuullessamma kova äänisen moottorin, alkoi veri virrata kiivaammin...
Miltähän se tuntuisi viettää joulu muualla kuin Suomessa? Ilman lunta ja pakkasta? Auringossa ja lämmössä? Valmiiden pitopöytien äärellä? Ilman lanttulaatikkoa ja rosollia? Tuo kaikki on jo nähty tässä iässä niin moneen kertaan, mutta joulu ilman lapsia tai läheisiä? Ainoastaan me kaksi? Olemmeko itsekkäitä? Turhamaisia? Vai olemmeko pariskunta, joka haluaa olla omavoimainen terveellä tavalla? Luoda uutta ja irrottautua vuosisataisista jouluperinteistä?
Olimme...
