Koti Blogi Sivu 2

Auto-ostoksilla Costa Rican tyyliin

Asettuminen Atenasin maisemiin alkaa pikku hiljaa muotoutua meidän näköiseksi ja oloiseksi. Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, en ole koskaan aiemmin asunnut ulkomailla. Olemme matkustelleet pitkään yhtäjaksoisesti, mutta nyt uusi elämänvaihe tuo eteemme erilaisia arkisia asioita.

Autoa tarvitaan

Kuten esimerkiksi auton ostaminen – ja senhän kaikki käytettyä autoa ostaneet tietävät, että se on haasteellista Suomessakin, saati täällä, jossa jokainen autokauppa vastaa omasta moraalista ja laatustandardeista. Kaikki on lähes tulkoon aloitettava alusta. Katsottava sanakirjasta, mikä onkaan auto espanjaksi? Ei ole nimittäin mitään takuita, että kaupoissa osataan englantia. Maassa maan tavalla, joten nöyrästi, mutta rohkeasti eteenpäin.

Tarvitsemme auton. Totesimme sen hyvin pian. Auton hankkiminen on kompromissi siitä, että asumme korkealla vuoristossa, yli kuuden kilometrin päässä Atenasin keskustan palveluista. Asumme myös julkisen liikenteen ulottumattomissa. Aluksi käytimme vuokra-autoa, joka systeeminä toimii täällä erittäin hyvin. Muun muassa Costaricalainen Adobe on paikallinen ja luotettava autonvuokraamo, josta saa kaikintavoin hyvää palvelua. Mutta kuten aina, vuokraaminen pitemmällä ajalla on kallista. Toki minimivakuutuksilla vuokraushinta ovat huomattavasti edullisempi, mutta näillä mutkaisilla vuoristoteillä ja isompien kaupunkien ruuhkaisilla kaduilla vakuutuksissa säästäminen on mielestämme aivan väärä paikka säästää.

Päätimme siis hankkia auton, käytetyn auton. Täällä on mahdollista käyttää polkupyörää, mutta ajettuamme vuokra-autolla muutamaan kerran keskustasta kotiimme, takakontti täynnä ostoksia jyrkkää mutkamäkeä ylös, ymmärsin totuuden. Ei enää tässä iässä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun näin tien reunassa pyöräänsä taluttavia nuoria kisapöyräilijöitä, ymmärsin: ”Unohda Leena, voit mennä alas pyörällä, mutta et ylös ruokakassien kanssa.”

Jyrkkää vuorenrinnettä

Tiet sinänsä ovat varsin hyvässä kunnossa. Tai siis paikoitellen, paikoitellen ei. Päätiet ovat asfaltoituja, mutta sivuteillä saattaa olla yllättäen isojakin kuoppia, erroosion syömiä ja sadekauden vesimassojen tekemiä sortumia. Joten nämä seikat antavat omat reunaehtonsa auton mallin ja tehojen valinnalle.

Mielenkiintoinen prosessi

Lähellä Atenasia on kaupunki nimeltä Grecia, jonka liepeillä on paljon autoliikkeitä. Siis todella paljon. Osa myy uusia, suurin osa käytettyjä. Yleistäen voisi sanoa, että costaricalaiset ostavat pääsääntöisesti käytettyjä autoja. Japanilaisia merkkejä Amerikasta tuotuina.

Autoliikkeitä on kadun molemmin puolin, vieri vieressä. Koska tämä on vuoristoista maastoa, kaupat eivät ole suurensuuria, ja kaikki liikkeen tilat on käytetty tehokkaasti. Miten ihmeessä liikkeen takaosan tai keskiosan autot saadaan koeajoon?

Löytyikin kaksi hyvää vaihtoehtoa, mutta mekaanikon mielestä niiden tekniikassa oli ongelmia. Täällä on tapana, että asiakas ottaa oman mekaanikkonsa liikkeeseen tutkimaan valitsemansa auton. Kuten jo mainitsin, autoliikkeet toimivat hyvin pitkälle omilla säännöillään ja laatukriteereillään, eikä valtio sääntele bisnestä oikeastaan mitenkään. Liikkeessä autot ovat hienosti tuunattuja, kiiltäviä ja niissä on ilmapallot ja viirejä koristeina. Hinta kertoo jotakin, mutta ei välttämättä mitään, jos huono tuuri sattuu.

Lähdimme parin päivän päästä uudestaan autokaupoille. Auton etsiminen on kova laji. Itse kiinnitin huomiota enemmän auton väreihin ja malleihin; kaikki näytti itseasiassa hyvin samalle. Suuri osa autoista on niin sanottuja katumaastureita. Itse etsimme nelivetoa, sillä kaksivetoinen ei jaksa vääntää vuoriteitä ylös. Varsinkaan näin sadekautena, jolloin vettä saattaa tulla tielle kunnolla.

Tuntoja autoilusta

Olemme huomanneet, että costaricalaiset ovat pääsääntöisesti rehtiä porukkaa, mutta miksi käytettyjen autojen kauppaan tullessa tuntuu, että autokauppiaat ovat huijareita? Tai ainakin siltä, että he yrittävät huiputtaa meitä? Espanjankieli lisää tehoa tunnelmaan.

Meidän on vain luotettava intuitioon ja teknisiin faktoihin. Tai oikeastaan Timon, minulla ei oikeastaan ole tässä vaiheessa mielipidettä. Sillä sillä hetkellä, kun totesin, ettei polkupyörä ole kauppareissuilla paras kulkuneuvo, aloin myös epäillä uskallustani ajaa autolla näillä teillä. Kuvitelkaa, että jyrkän tien mutkan takana on usein pieniä lapsia leikkimässä, sillä kaikissa tienvarsien tico taloissa ei ole omaa pihamaata, tai ne voivat olla sateen jäljiltä hyvin kurassa. Ja myös aikuisia. Kadut ovat usein heidän olohuoneen jatkoja. Teillä on myös koiranpentuja, kanoja, kottikärryjä, erikoisesti parkkeerattuja autoja, yllättävissä kohdissa autoon lastataan kahvipapuja tai vihanneksia.. …Tiellä tulee vastaan iso, ylileveä roska-auto, mieleeni tulee: ”Tuo minun pitäisi osata väistää tässä kuoppaisessa kapeikossa. Ojaanko pitäisi ajaa? Antaa olla. Aja sinä Timo. Ota sellainen auto kuin haluat.” Annan ainakin vielä pelolleni vallan. Vai onko se vain tervettä riskianalyysiä?

Auto löytyy

Löysimme mielestämme luotettavan oloisen autoliikkeen. Omistaja puhui englantia. Hetkinen. Mehän juuri puhuimme omistajan kanssa, ja nyt hänellä on toisen värinen paita, ja seisoo takanamme. Mitä ihmettä? Aivan, omistajia on kaksi, ja he ovat identtiset kaksoset.

Autoja, autoja ja autoja. Sitten löytyi Honda CRV. Automaatti siltä varalta, että joskus voitan pelkoni. Nelivetoinen, että pääsemme kotiimme myös huonommalla säällä. Mahdollisimman vähäpäästöinen.

Auto tutkinnassa

Timo käy neuvottelut. Vääntää hintaa ja etuuksia. Kaksi kuukautta takuuta. Normaalisti yksi. Selvä. Entä vakuutukset? Vakuutustan suhteen täällä on huomattavasti villimpää kuin meillä Suomessa. Jotkut ajavat jopa ilman vakuutuksia, ja kuulemma myös paljon ilman ajokorttia. Maassa maan tavalla, mutta me haluamme kunnon vakuutukset. Turvallisuus edellä. Suomalaisuus on näissä asioissa syöpynyt syvälle.

Tutkitutamme valitsemamme auton paikallisella mekaanikolla. Mekaanikon autohallissa tuntuu, että olisimme osallisena entisistä ajoista kuvatussa elokuvassa. Kaurismäen leffassa?

Autokorjaamon autenttista tunnelmaa

Tässä ajassa ja maailmassa tupakointi ei ole vielä kielletty, vaikka autojen tankit on täynnä bensaa, mekaanikot eivät anna työstään kuitteja. Niin mekaanikon palkkio, kuin itse autokin maksetaan käteisellä, riihikuivalla rahalla. Niin kuin ennen vanhaan, ostohetkellä pakkaamme isot tukut seteleitä laukkuun ja raha vaihtaa konkreettisti omistajaa. Costa Rican coloneilla puhutaan miljoonista.

En kuitenkaan enää kuule vanhojen puhelimien pirinää, kirjoituskoneiden nakutusta tai näe kolmekymmentä vuotta kestäviä leivänpaahtimia, joten pakko uskoa, että elämme tätä aikaa ja todellista elämää.

Sanotaan, että mitä kovempi ammattimies, sitä karumpi korjaamo. Intuitio sanoo, että tämän on oltava kovanluokan ammattilainen. Hänen pajassaan on kaikki autokorjaamon klassikot, kuten kuvasta näkyy. Ammattilainen, niin myös työn tulos sen osoitti. Täällä osataan hommat.

Tosi ammattailaisen autopaja

Siinä se on on. Kovien mekaanisten faktojen ja intuition lopputulema. El Carro. Auto. Honda CRV vuosimallia 1999.

Edellinen postaus:

Atenas – unelmasta totta

Atenas – unelmasta totta

Kun aamulla avaamme verhot, näkymä pysäyttää. Mieli ei ole vielä tottunut tähän vehreään Costa Ricalaiseen luontoon.

Luonnon runsautta

Näkymässä on hyvin erilaista kerroksellisesti kasvavaa vehreää kasvustoa ja runsaasti erilaisia kukkia. Horisonttiin piirtyy tulivuorien profiilit. Luonto on täynnä erilaisia ääniä, mutta nämä äänet eivät kuulosta melulta.

Pakko nipistää itseään, totta se on: heräämme uuteen päivään Costa Ricassa, Atenasissa.

Luonto on täynnä yksityiskohtia

On hyvin hämmentävää ajatella, että emme enää unelmoi, vaan elämme todeksi unelmaamme: asumme osan vuodesta ulkomailla, vuorimaisemissa omassa rauhassa, kuitenkin keskellä uutta kulttuurimiljöötä – ja saamme nauttia kesän lämmöstä. Tämän vuoksi olemme aikanaan opiskelleet, tehneet kovasti töitä ja kohdanneet omat vaikeudet ja ongelmat.

Nyt on aika asettua tänne ja nauttia -jossakin vaiheessa vaikeiltakin tuntuvista- valinnoista. Tämä saattaa kuulostaa suomalaisittain varsin itseriittoiselle, koska meidän kulttuuri on opettanut ajattelemaan ”kell onni on se kätkeköön.” Turha meidänkään on tietenkään henkseleitä paikutella, mutta joskus on vain aika kiitellä omaa rohkeutta ja tehtyjä ratkaisuja. Jos esimerkkimme on jollekin kannustukseksi ja uskallukseksi tehdä unelmistaan totta (oli se mitä tahansa), kannustamme innokkaasti. Vaivannäkö kannattaa!

Turistivirran ulkopuolella

Atenas, costaricalaisittain keskisuuri kaupunki, sijaitsee keskiylängöllä. Pääkaupungista San Josesta on tunnin bussimatka. Tämä on yksi tärkeä syy, miksi valitsimme juuri tämän paikan. Saamme olla kosketuksessa paikalliseen elämään, sivusta turistivirrasta.

Kuten usein Keski-Amerikan maissa, paikallisen keskuksen ja siellä asuvien ticojen (kuten he itseään kutsuvat) keskipiste on puisto ja kirkko. Ne ovat ihmisten julkisia olohuoneita ja valoisana aikana aina täynnä elämää. Niin mekin olemme istuneet useita kertoja alas puiston penkille ja todenneet paikallisten tavoin, että puisto on hyvä paikka rentoutua – ja katsella elämää ja ohikulkevia ticoja. Meilläkin on jo muutama tuttu, jotka tervehtivät meidät nähdessään. ”Pura vida” he moikkaavat. Ihmisten ystävällisyys tuntuu mukavalle.

Atenasin keskuspuisto

Nimi Atenas juontaa juurensa kauas historiaan. Sen ajan hallitsija oli perin juurin ihastunut Eurooppaan ja ennen kaikkea Kreikkaan. Costa Ricassa on useita kaupunkeja, joissa toistuu kreikkalaisten kaupungin nimien monistaminen näihin olosuhteisiin.

Tällä hetkellä keskuspuisto ja yleensä ympäröivä luonto on vehmaimmillaan. Sadekauden iltapäivien sateet huuhtelevat vihreyden täyteen kukoistukseen. Palmut huojuvat rauhallisesti omassa ylhäisessä korkeudessaan ja niiden lehvistössä näkee erilaisia lintuja.

Kirkko on pieni ja jopa vaatimaton Keski-Amerikan standardeihin, mutta kaikessa näkee, että se on paikallisille hyvin tärkeä ja arvostettu paikka.

El mundo – ilmasto

Täällä kerrotaan ylpeänä, että on kaksi asiaa, jotka tekevät Atenasista merkittävän. Ne ovat ilmasto ja kahvi. Atenasissa on yksi maailman parhaista ilmasto-olosuhteista. Sanat ”El Mejor Clima del Mundo” löytyy jokaisen kaupungin bussin kyljestä.

El mejor clima del mundo

Tyypillisesti lämpötila leijuu noin 21- 25 C asteen välillä. Kuin Suomen heinäkuinen lämpötila yötä päivää. Se ei ole liian kuuma, ei liian kylmä. Eikä kostean lämmin, vaan sopivan kuiva. Täällä ei siis tarvitse jäähdyttää eikä lämmittää päivällä eikä yöllä. Sadekautena, joka nyt on, on lämmintä. Sateet ajoittuvat usein iltapäivään ja yöhön. Silloin sataakin runsaasti, mutta pimeällä on muutenkin paras nauttia talon suojasta ja rauhasta.

Kahvin tuoksua ja makua

Ilmasto yhdistettynä alueen runsaaseen vulkaaniseen maaperään tekee Atenasta erinomaisen paikan kahvin tuotannolle. Monet tuottajista ovat pieniä, perheomisteisia.

Kahvi on vahva osa tämän paikan kulttuuria. Ei siis ihme, että puiston reunalla sijaitsevat kahvilat, joista saa perinteisesti tiputettua costaricalaista kahvia.

Perinteinen tapa valmistaa kupponen kahvia

Atenasia ympäröivät vehmaan vihreät kukkulat, joissa kasvatetaan kahvipensaita ja sokeriruokoa. Myös talomme tontilla kasvaa kahvia. Odotamme innolla ensimmäistä sadonkorjuuta ja kahvin paahtamista läheisellä kahvinpaahtamolla.

On vaikea kuvata makua, kun juo oikeissa olosuhteissa kasvaneista kahvinpavuista jauhettua tuoretta kahvia. Ja juoda kupillinen kuumaa autenttisessa ympäristössä.

La cafereria menu

Uusia haasteita

Elää unelmaansa. Kuulostaa helpolle ja valmiille. Oikeastaan se on päinvastoin. Elämässämme ei ole nyt mitään valmiita arkisia kuvioita, josta voisimme ammentaa päivämme sisällön. Toisia suomalaisiakaan ei ole täällä nähty. Vapaudessa on omat haasteensa. Jokainen päivä antaa mahdollisuuden miettiä, miten haluamme aikamme käyttää ja mitä haluamme tehdä.

En ole koskaan asunnut ulkomailla. Olemme toki matkustelleet pitkään yhtäjaksoisesti, mutta asuminen ulkomailla tuo eteemme erilaisia  arkisia asioita. Kuten esimerkiksi auton ostaminen – ja kaikki käytettyä autoa ostaneet tietävät, että se on haasteellisesta jopa Suomessa, saati täällä, jossa jokainen autokauppa vastaa omasta moraalista ja laatustandardeistaan. Kaikki on lähes tulkoon aloitettava alusta. Katsottava sanakirjasta, mikä onkaan auto espanjaksi? Ei ole nimittäin mitään takuita, että kaupoissa osataan englantia. Maassa maan tavalla, joten nöyrästi, mutta rohkeasti eteenpäin. Kerron miten meille käy seuraavassa postauksessa.

Tunteet vuorottelevat onnen, outouden ja kotona olemisen maastossa. Parasta on, että täällä on aikaa kaivautua syvemmälle.

Pura vida!

Pura vida – onnellisuus Costa Ricassa

Terveiset Costa Ricasta. Muutimme tällä kertaa matkustamisen tyyliä. Asetuimme asumaan Atenasin upeaan vuoristomaisemaan.

Pura vida!

Costa Rica! Maan nimi maistuu suussa raikkaille hedelmille, tuoreille vihanneksille ja maukkaille ruokakulttuurille. Iholle se tuntuu lämpimälle ja korviin lintujen laululle. Maan motto on pura vida eli puhdas, onnellinen elämä. Odotamme mielenkiinnolla mitä ja miten tämä maa meille avautuu nyt,  kun asetuimme aloillemme ja pääsemme yhä syvemmälle maan kulttuuriin. Täällä sanotaan, että maa on tarkoitettu ennenkaikkea matkailijoille, ei turisteille. Sopii meille, sillä olemme tulleet tänne tutustuaksemme maahan, emme piipahtamaan muutaman päivän pikavisiittille.

Costa Rica on kompaktin kokoinen maa. Hieman Suomea pienempi niin pinta-alaltaan kuin väkimäärältään. Tämä on  4,7 miljoonan asukkaan valtio Keski-Amerikassa. Idässä maa rajoittuu Karibianmereen ja lännessä rajana on Tyynivaltameri. Tässä maassa etäisyydet eivät ole kovin suuria, joten tulemme tutustumaan maan eri kolkkiin.  Erityistä on, että valtio on suojellut noin kolmanneksen maa-ja merialueistaan. Eli eniten kuin mikään muu valtio. Costa Rica tavoitteena on vuoteen 2021 olla maailman ensimmäinen hiilineutraalivaltio. Pura vida!

Pura vida. Hedelmät on aina tuoreita

Suomi on tilastojen mukaan maailman onnellisin maa. Costa Ricassa asuu tutkitusti (eri mittareihin perustuen) maailman onnellisin kansa. Täällä ei ehkä infrastruktuuri ole viimeisen päälle viilattu, mutta sanotaan, että täällä asuu onnellisia ihmisiä. He kutsuvat itseään ticoiksi. Ja totta vie sen näkee heti katukuvassa. Ticot hymyilevät, tervehtivät meitä jo kaukaa. Kun he kuulevat, että olemme Suomesta, alkaa välittömästä iloinen päivittely. Että ihan Suomesta asti tulette tänne. Tervetuloa, nauttikaa, ottakaa tästä hedelmiä jne.

Eikä aikaakaan, kun meille esitellään sukua ja naapurit. Lämpimiä halauksia, naurua ja iloisia tervehdyksiä, vaikkei espanjankielemme kovin sujuvaa olekaan. Näiden ihmisten kanssa ei tarvitse kieltä, kädet käy ja ilmeillä pärjää pitkälle!

Myös naapurimme tuntuvat aidosti haluavan meidän viihtyvän. Otatteko kahvia? Eikö lasi viiniä maistuisi? Ottakaan puutarhan puista tuoreita mandariinejä? Otetteko tortilloja?

Onnellisuus

Täällä tulee miettineeksi mitä on onnellisuus? Onnellisia hetkiä mahtuu elämään monenmoisia ja monenlaisia. Jokaiselle ihmiselle erilaisia ja ainutkertaisia. Onnellisuudesta on olemassa tuhat käsitystä. Monet filosofit ovat yrittäneet vangita sen ja työstää sitä käsitteen muotoon. Kantin mielestä onnellisuuden tulee olla järkiperäinen ja irrallaan kaikesta henkilökohtaisesta. Marxin mielestä se on työn synnyttämää riemua. Aristoteleen mielestä onnellisuus on jokaisen ihmisolennon kaikkein korkein halun kohde ja päämäärä. Hänen mielestään tapa saavuttaa onnellisuus on omien kykyjen käyttö. Toisin sanoen, mikäli ihminen harjoittaa kaikkein parasta kykyään, hän tulee löytämään onnellisuutensa. Aristoteles uskoi, että onnellisuus on ennemminkin elämäntyyli kuin käsinkosketeltava tila.

Ehkä eniten costaricalaista elämänmenoa katsellessa tulee mieleen Gandhin sanonata: ”Onnellisuus on sitä, kun ajatuksesi ja tekosi ovat sopusoinnussa.”

Näyttää siltä, että tämä on maa, jossa ihmiset keskittyvät elämään hyvin, sen sijaan, että pyrkisivät haalimaan sitä, mitä heillä ei ole. Ei ihme, että. Costa Ricassa hoetaan sanontaa on Pura Vida! Tätä elämänasennetta haluamme ehdottomasti vaalia itsessämme.

Pura Vida, hyvät ystävät!

Kerromme tulevissa postauksissa elämästämme täällä uusissa maisemissa.

Jotain uutta, jotain vanhaa! – Matkakirjamme on ilmestynyt

0

Meille on esitetty aika ajoin kysymys: aiotteko julkaista blogitekstejä myös kirjana?

Nyt meillä on ilo vastata kysymykseen: Kyllä!

Kokosimme osan tarinoista yksiin kansiin ja teetimme niistä omakustanteisen klassisen kirjan nimeltä: ”Välähdyksiä Kaakkois-Aasian matkaltamme – kohti uutta elämänvaihetta.”

Kirjan tarkoituksena ei ole taloudellinen voitto. Teimme tämän siksi, että olemme myös itse kirjaihmisiä ja kaipasimme tarinoihin kerronnan kulkua perinteisen kirjan muodossa. Virtuaalinen bittiavaruus on hienoa sinänsä, mutta perinteinen kirjan muoto avaa tarinoihin oman ajallisen logiikan, syvyyden ja rytmin.

Tässä kirjassa matkaamme Kaakkois-Aasian moni-ilmeiseen kulttuuriin ja maisemaan. Nautimme Singaporen, Malesian, Thaimaan, Kambodzan ja Vietnamin vieraanvaraisuudesta, hyvästä ruoasta, pienistä hetkistä. Tarinat ovat melko väljiä, matkailun ympärille tapahtuvia tunnelmia ja tilannekuvia. Välähdyksiä elämästämme. Matka on aina matka itseensä, mutta myös toiseen.

Matkalta haemme usein elämyksiä. Elämyksiä, jotka ovat uusia ja saavutettavissa vain maisemaa vaihtamalla, mutta osin kyse on elämyksistä, jolle maiseman vaihdos antaa tilaa ja aikaa tapahtua. Hyvin usein ne ovat pieniä, tavallisia asioita, jotka koskettavat meitä uudistavalla tavalla. Tästä esimerkkinä ihmisten kohtaamiset. Uudet luontokokemukset. Maisemat ja värit. Ne pysäyttävät. Herkistävät.

Tärkeintä matkustamisessa, kuten elämässä yleensä, on avoin mieli!

Kiitämme Tumma Studion Tuomasta kirjan taittamisesta ja toimittamisesta.

 

Tilaus onnistuu seuraavasti:

Siirry tästä meidän verkkokauppaan ja tilaa kirja itsellesi.

Kaikissa kirjaan ja sen tilaamiseen liittyvissä asioissa voit ottaa yhteyttä sähköpostitse:
leena (at) aikuisinamatkalla.fi

 

Kesäistä luksusta

Blogimme on ollut tauolla kesän ajan. Olen antanut sanojen levätä, ajatusten kieppua pilvenhattaroiden lomitse ja mielen kellua järven aalloilla. Ensin ajattelin olla kirjoittamatta viikon, sitten toisen ja yhtäkkiä huomaan, että kesä on edennyt jo tähän vaiheeseen, jolloin elokuun viilenevät yöt muistuttavat maapallon kiertokulusta. On siis aika herättää blogimme lempeästi kesäunestaan.

Mitä kesä meille kertoi?

Olemme nauttineet koko kesän ajan todellisesta luksuksesta: kuunnelleet mustikoiden kypsymistä vehreän metsän siimekseksessä, katselleet rantakiven hioitumista aaltoja vasten ja sitä, kuinka sisiliskojen hännät kasvavat kesäpäivien edetessä.

Suomen kesä on katsojalle ja kuuntelijalle täynnä luksusta: puhtautta, hiljaisuutta, raikkautta, lämpoä, vihreyttä ja satoja muita yksityiskohtia. Kaikkea sitä elämänehtoista ylellisyyttä, jotka usein havahdumme huomaamaan vasta viimeisen välttämättömyyden äärellä; kun huomaamme sen kadonneeksi. Maailmalla matkailusta on ollut siinäkin mielessä hyötyä, että erilaiset kohteet ovat avanneet silmäni näkemään tämän kaiken entistä vahvemmin.

Kesäinen vihreys

Luksusta on myös omaehtoinen tekeminen, puuhailu, tavalliset arkiset työt: saunanlämmitys, halkojen hakkaaminen, veden kanto sankoilla saunaan, ruoan tekeminen… Ne työt ja asiat, joita  tekemällä ymmärtää ja oivaltaa filosofi Seneca sanat: ”Vain pieni osa elämästä on se, minkä elämme. Kaikki loppu on vain aikaa, ei elämää.”

Jokaiselle iloa tuottavat asiat ovat erilaisia. Minulle ja Timolle Senecan sanojen ydin avautuu parhaiten aamukahvia juodessa. Siinä hetkessä, jolloin päivä on vielä aluillaan ja päivän työt tekemistä vaille valmista. Silloin tavoittaa kiireettömän mielen. Se on kuin vesi, joka virtaa sinne, minne se virtaa. Se peittää kaiken reitillään, se ei yritä muuttaa mitään, mutta kuitenkin se saa kaiken muuttumaan.

Elokuun auringonlasku

Kiireetön mieli ei edellytä mitään. Ei hiljaisuutta, ei yksinäisyyttä, ei luonnon rauhaa. Linnutkin osaavat metelöidä, aallot ja tuuli kieppuvat ja pauhaavat, kasvit ja puut rasahtelevat ja puhuvat kieltään, joka on myrskyisessä säässä raju ja tyynenä päivänä hellä ja kunnioittava.

Luksusta on siis iloita omasta liikkeestään, touhusta ja työstä – ja kiireettömästä mielestä, siitä kaikesta, mistä on aika päästää irti. Suomen kesä ja upea luonto on siihen oiva opettaja, jos niin haluamme.

On mukava kirjoittaa taas

On mukava kirjoittaa taas. Naputella mustikan värjäämillä sormilla läppärin näppäimistöä ja tuntea, kuinka sanat soljuvat lävitseni. Kuin päivän kokemukset ja elämä itse. Sanojen avulla voin liitää sen pintaa pitkin tai sukeltaa yhä syvemmälle.

On hienoa tuntea elämän virtaus ihon alla. Se lienee sitä kirjoittamisen iloa.

Oivallusten iloa – aikuisina matkalla

Matkustimme yhtäjaksoisesti monta kuukautta – ja nyt olemme hyvän aikaa sitten palanneet takaisin kotimaahan. Myös tämänkertainen matkamme, (kolmas pitkä reissumme) on ollut meille erittäin antoisa ja mieleenpainuva. Olemme kohdanneet sisäisiä vastustuksiamme, parantaneet kestävyyttämme ja pariskuntana olemisen joustavuutta. Tässä muutama oivallus, jonka löysimme matkaltamme.

1. Oikean lähteen löytäminen

Kirjoittaminen on kuin matkustaminen – tai jopa suuremmin sanoitettuna, se on kuin elämä itse. Parhaimmillaan se pulppuaa oikeasta lähteestä: luovuuden ilosta. Sitä ei kuitenkaan voi käskyttää, eikä sitä voi hotkia. Luovuuden ilo on  samalla matka, päämäärä ja koti. Sitä ei voi muuten ymmärtää: sille on luovutettava kaikki valta. Silloin se koskettaa syvemmältä ja jättää pysyvän lempeän jäljen.

Tämän vuoksi blogimme tarkoitus ei ole olla päivälleen tai edes viikottain ajantasassa elävä päiväkirja. Sääntönä on, että jos kokee kiirettä, velvollisuutta tai alkaa miettiä liikaa kielikukkasia, unohda kirjoittaminen, kunnes se jälleen maistuu!

2. Maailma on hyvä

Uutiset pumppaavat joka päivä maailmalta negatiivisia kauhukuvia, uhkaa ja vääryyttä. Aivan kuin aurinko olisi murhattu ja se poljetaan päivittäin silmiemme edessä suon silmään. Tiedämme! Kauheudet ovat totta, mutta tiedämme myös, että ne ovat vain yksi totuus katsoa maailmaa.

Kuljemme kaiken aikaa matkoillamme julkisella liikenteellä, asumme usein paikallisten kodeissa tai pienissä hostelleissa. Syömme ja juomme paikallisten suosimissa paikoissa. Elämme heidän kanssaan tavallista arkea. Aurinko on taivaalla edelleen, sitä ei ole upotettu suon silmään. Ihmisten hyvyyttä on kaikkialla! Meitä kohtaan täysin tuntemattomat ihmiset ovat olleet erittäin avuliaita, ystävällisiä ja kunnioittavia. Kuten me olemme olleet heitä kohtaan. Maailma on pullollaan hyväntahtoisia ihmisiä, kauniita sanoja, hyviä tekoja. Sydän täyttyy toivosta!

Maapallon pinta on rajallinen ja kaikille ihmiselle yhteinen. Ihmiselle annetaan juuri niin paljon hyvyyttä ja onnea, kuin hän rohkenee tunnustaa. Voimme sanoa vilpittömästi: maailmassa on liikuttavan paljon hyvää!

3. Olenko hereillä juuri nyt?

”Kauneus on katsojan silmissä”, me sanomme. Olemme matkallemme huomanneet, kuinka meidän on tietoisesti keskityttävä kauneuteen tajutaksemme sen!

Maisemat kiitävät ohi hyvin herkästi. Samoin kuin hetket. Minuutit. Sekunnit. Nuo elämän herkät ajan jyväset. uppoudumme helposti ajatuksiimme; kun liu`umme setvimään menneisyyden  tai tulevaisuuden tapahtumia.

Missä ovat ajatukseni tällä hetkellä? Olen valveilla, mutta olenko hereillä juuri nyt? Onneksi kasvu ihmisenä jatkuu läpi elämän, jotta meilläkin on aikaa oivaltaa totuus: maisemat kiitävät ohi hyvin herkästi!

Viisariton kello paras ajan näyttäjä

Taiteilija Fredriric Franck on sen sanonut mielestämme hienosti: ”Pelkkä ympäröivän maailman katsominen on täysin erilaista kuin sen näkeminen.” Alamme siten oivaltaa vanhaa totuutta: ”Kun silmä herää uudelleen näkemään, se lakkaa yhtäkkiä ottamasta mitään itsestäänselvänä.”

Maailmankuvamme liitokset natisevat entisestään ja saavat lisää tilaa ympärilleen. Tämän jälkeen kotimetsäkin alkaa jälleen näyttää salaperäisen puolensa. Mikä sulkeutuu, se myös avautuu.

4. Koti on tuoksu

Suomi on meille molemmille rakas kotimaa. Mutta huomaamme, että välimatka on vain kilometrejä. Voisiko olla totta, että koti on täsmälleen siellä minne jätämme tuoksumme? Niin kauan kuin tuoksumme toisiltamme, olemme aina kotona.

5. Onko aika tehdä jotain toisin?

Viimeisen viikon Nicaraguassa vietimme San Juan del Surissa, rannikkokaupungissa. Se on suosittu rantalomakohde, niin paikallisille perheille kuin ulkomaalaisille. Erityisesti se on suosittu surffaajien keskuudessa. Auringonlaskut ovat upeita.

San Juan del Sur ja auringonlaskut

Yöelämä on vilkasta. Rantakuhinaa riittää siis yötä päivää. Meitä tämä ei jaksanut innostaa. Olimme nähneet ja kokeneet jo liikaa matkan loppuvaiheessa. Vetäydyimme omiin oloihimme ja nautimme. Varsinkin iltaisin, jolloin kuumin aurinko oli mennyt mailleen ja ulkona saattoi taas olla.

Iltahämärää San Juan del Surissa

Pienoinen pitkästyminen on hyväksi matkailuissa – ja elämässä yleensä. Se antaa sopivan hetken ja syyn kurkistaa pitkästymisen alla lymyilevät ajatukset: onko aika muutokselle? Onko aika tehdä jotain toisin? Sitä me nyt pohdimme tulevaa syksyn matkaa ajatellen. Siitä tulemme kirjoittamaan tulevissa postauksissa.

Luovuuden ilo virtaa lävitsemme! On vain uskallettava ajatella toisin.

Ps. Alla on aikaisempia oivalluksiamme matkoiltamme

Olemmeko oppineet mitään? – Sadas postaus!

Sydän huokailee – Leon

Yksi hyvä taito elämässä, jota oikeastaan vasta näin aikuisena oppii arvostamaan on näkökulman vaihtamisen taito. Työelämässä sitä tulee tehtyä useinkin, mutta entä omassa arjessa, jokapäiväisessä elämässä?

Mieltä virkistää tarkastella, katsoa ja käännellä asioita eri vinkkelistä ja vinkkeliin. Totutusta poiketen. Näkökulman vaihtamisen voi tehdä filosofisesti ja psykologisesti, mutta joskus on hyvä tehdä se myös konkreettisesti.

Olemme nyt Leonissa ja silmiimme osui mahdollisuus päästä Basilica Cathedral de la Asuncioon. Leonin keskustassa sijaitsevaan isoimpaan ja perinteikkäämpään kirkkoon. Eikä vain sen sisälle, vaan pääsimme sen katolle. Enkä ole koskaan ennen seisonut ison basilikan katolla!

Alla linkki aiemmin Leonin kaupungista kuvaamaani postaukseen, jos haluat päästä jyvälle missä nyt olemme:)

Leijonia, runoutta, olutta ja rommia – León Nicaragua

Kuin maailman laidalla

Basilikan ovet ovat lähes tulkoon aina auki. Kävimme toki katsomassa kirkkoa myös sisältä, mutta kirkon erikoisuus löytyy tarkkaavaiselle matkaajalle kirkon katolta. Katolle täytyy maksaa pääsylippu. Sinne otetaan vain pieni ihmismäärä kerrallaan. Kirkon katto on vanha ja sen kupolit hauraita. Katolle vie vanhat, kapeat portaat.

Portaat ylös basilikan katolle

Näkymät tasanteilta ovat hienot! Näkökulma kaupunkiin muuttuu askel askeleelta.

Leonia

Riisumme kengät- ja odotamme vuoroamme. Näkymä hätkäyttää. Sininen taivas ja valkea hohtava katto. Värisävyt humahtavat suoraan sieluun. Kuinka kaunista, rauhallista. Katto on kuin oma maailmansa. Arkkitehti on piirtänyt sydämensä pulssin katon profiiliin.

Täällä näkee taivaan mittakaavan. Jostakin se alkaa ja jossakin se loppuu. Kuin kaikki olisi piirretty yhdellä viivalla. Tuntuu kuin seisoisimme maailman reunalla. Tunnemme oman hengityksen. Sydän pakahtuu ja huokailee yhtä aikaa.

Edessämme kaupunki uudesta näkökulmasta. Kuin arkkitehti ei olisi osannut päättää mistä taivas loppuu ja kaupungin silhuetti alkaa. Hän onkin yhdistänyt ne saumattomasti yhteen. Leonin kaupunki kasvaa umpeen, kerrostalot nousevat varjonvärisistä kuiluista. Ihmisiä alhaalla, kadut arkkitehdin viivasuoria kynänjälkiä.

Katolla kaikkialla kauniita, taidokkaita yksityiskohtia.

Silkkaa elämystä

Hiljaisuus. Outo hiljaisuus. Ei ole luontoa, kaupungin syke kumpuaa jossakin kaukana alhaalla. Kirkkojen katot ovat harvoin tuulettomia, mutta juuri nyt ei tuule yhtään.

Aurinko porottaa taivaalta. Katto on kuuma kengättömille jaloille.

Täällä ei voi viipyä kauaa, jalat alkavat juoksuttaa varjoa kohti.

 

Otamme palasen taivasta sydämeen ja laskeudumme takaisin maan päälle.

Kävelemme sisälle kirkkoon ja sulattelemme näkemäämme. Kirkkokin näyttää sisältä kokemamme jälkeen erilaiselta.

Näkökulman vaihtaminen tekee isosta pienen ja pienestä ison.

Ilmassa on jotain selittämätöntä.

Leijonia, runoutta, olutta ja rommia – León Nicaragua

Olemme olleet matkan päällä ja rinkat selässä jo monta kuukautta, vaihtaneet maisemia – ja nähneet ja kokeneet yhtä sun toista mielenkiintoista. Innokkuus on yhä tallella, mutta hanakkuus etsiä uusia nähtävyyksiä tai elämyksiä on vaihtunut enemmänkin nautiskeluun ja yleisen ilmapiirin aistimiseen. Nähdä kuinka kaikkien meidän elämä on raidoitettu omilla väreillämme ollaanpa missä päin maailmaa tahansa. Uskomme myös, että omat sisäiset horisointit laajevat ulkoisten horisonttien myötä, kun vain malttaa sulattaa näkemäänsä.

Vaihdamme maisemaa ja kaupunkia. Granada on edelleen kaunis ja hienostunut, mutta halusimme päästä syvemmälle Nicaraguaan. Pois Granadan siisteiltä, turistisilta kaduilta kohti ”aidompaa” nicaragualaista elämää. Valintamme on reilun kahden tunnin bussimatkan päässä sijaitseva Leonin kaupunki. Tämä historian näkökulmasta voimakkaasti poliittinen, nykypäivän näkökulmasta energinen León on Nicaraguan toiseksi suurin kaupunki, pääkaupunki Managuan jälkeen. Kaupunki huokuu paikallista elämää, täällä on kunnioitusta herättäviä kirkkoja ja rakennuksia ja upeita taidekokoelmia! Sanonta kuuluukin, etä monet rakastavat Granadaa, mutta suurin osa heistä jättää sydämensä Leóniin.

LeónIn katuluvaa

Mikä tämä kaupunki oikein onkaan?

Kävelemme, aistimme ja katselemme kaupunkia ilman karttaa tai päämäärää. Tietoisina, että kaupunki siirrettiin vuonna 1610 Momotombon tulivuoden purkauksen jälkeen nykyiseen paikkaan. Vanhan kaupungin rauniot kaivettiin esiin 1960 ja niistä tuli UNESCOn maailmanperintökohde 2000. Se on yksi suosituimmista matkailukohteista. Jätimme senkin nähtävyyden väliin.

Kaikkialla näkyy erilaisia leijona symboleita.

Leijonia leijonia

Niitä on patsaina, maalauksina, takorautaisina. Ovenkahvoissa, seinissä, suihkulähteissä, rakennuksissa.

Leijonat on kuvattu erilaisissa asennoissa; vaanivina, vaativina, kiltteinä, ärjyvinä. Ei ole siis epäselvää, mitä kaupungin nimi tarkoittaa, symbolit ovat niin vahvasti esillä.

Kun Nicaragua erosi Keski-Amerikan Yhdysvalloista 1839, Leónista tuli maan pääkaupunki. Muutamia vuosia pääkaupunki statuksesta kilpailtiin Leónin ja Granadan välillä riippuen siitä olivatko vallassa Leónin liberaalit vai Granadan konservatiivit. Lopulta kiista pistettiin poikki ja kolmas vaihtoehto voitti: Managuasta tuli pysyvä pääkaupunki 1858.

Kaikki tämä innostaa jälleen meitä pieneen tutkimukseen: mikä tämä kaupunki oikein on? Täällä pystyy lukemaan historiaa kaduilta ja rakennusten seiniltä. Tämä on selvästi rouheampi kaupunki kuin Granada.

LeónIn rouheutta

Kaikkialla on luotien reikiä ja elämän jälkiä.

Ja värikkäitä seinämaalauksia ja katutaidetta.

Katutaidetta

Leónin kadut ovat täynnä muistoja vallankumouksen ajoilta, kun radikaalit, runoilijat, opiskelijat, ja maanviljelijät kukistivat Yhdysvaltain tukeman Somoza-dynastian vuonna 1979.

Ei heti uskoisi, mutta vallankumouksen ydin löytyy runoudesta.

Runous aseena

Kaupunki on pitkään ollut maan intellektuellien keskus . Yliopisto sinne perustettiin jo vuonna 1813. Erityisesti täällä kukoistaa runous. ”Jokainen Nicaragualainen on runoilija, kunnes toisin todistetaan”, tämä sanonta kuvastaa hyvin Nicaraguan syvällistä suhdetta runouteen.

Juhlalliset runoilijat Alfonso Cortés ja Salomón de la Selva ovat paikallisia, samoin kuin latinalais-amerikkalaisen modernismin isä Rubén Darío. Darío on Nicaraguan kansallinen kuva ja hänen ruumiinsa haudattiin tuomiokirkkoon. Hautaa vartioi oikean kokoinen marmorileijona. Vahva on sanan voima!

Sanan voimaa ryyditettiin myös asein, sillä vuonna 1956 paikallinen runoilija ampui ensimmäiset luodit, joiden sanotaan käynnistäneen vallankumouksen. Opiskelijat muodostivat Sandinistisen liikkeen (FSLN). León oli ensimmäinen kaupunki, joka vapautettiin. Vaikka nykyinen FSLN presidentti Daniel Ortega on itse syytettynä korruptiosta, ihmiset Leónissa ovat ylpeitä vallankumouksellisesta menneisyydestään ja tunnustavat vahvasti sandinistien puolueen ja sen ensimmäiset saavutukset.

Vallankumoutta muistellaan näyttävästi katutaiteessa

Leskien saari

Leonissa on keskellä päivää tosi kuuma. Turha yrittääkään kaupungin kuumille kivikaduille klo 12-15 välillä. Ihmisiä istuskelee siestalla varjoisissa katukahviloissa ja monet juovat erilaisia virvokkeita. Lähinnä olutta. Nicaraguassa tunnetaan oikeastaan kaksi olut merkkiä: Toña ja Victoria Clásica. Toña on suosittu matkustajien keskuudessa. Paikallisten suosiossa on Victoria; se on hieman vahvempaa ja halvempaa. Valitsemme Victorian.

Juomista puheen ollen. Nicaguan eräs ylpeyden aihe on Flor de Caña. Se on säännöllisesti arvoitu maailman parhaaksi rommiksi. Halvimpien tynnyreiden litrahinta on lähes sama kuin Coca Colan. Menekki on siis taattu. Kuulostaa uskomattomalle, mutta totta se on. Rommia, joka on halpaa, hyvää ja aina saatavilla!

Rommilla on kuitenkin varjopuolensa: tuhannet rommintuottamiseen osallistuneet Chichigalpan maanviljelijöistä ovat kuolleet viimeisen kymmenen vuoden aikana krooniseen munuaissairauteen. Tutkijat uskovat syyn liittyvän koviin työskentelyolosuhteeseen sokeriruo’on istutuksen yhteydessä. La Isla -yhteisössä, aivan Chichigalpan lähellä onkin lempinimeltään surullinen paikka: La Isla de las Viudas: leskien saari.

Jätämme rommipullon ostamatta.

Jatkamme oleilua. Annamme viisarittoman kellon näyttää meille aikaa.

Viisariton kello paras ajan näyttäjä

Vaikka niin vahvasti päätimme, ettemme etsi nähtävyyksiä, eräs paikka veti meitä puoleensa: Basilica Cathedral de la Asuncion. Siitä seuraavassa postauksessa. Ja se vasta olikin taas erilainen elämys!!!

Suuren järven suuri sulttaani – Granada Nicaraguassa

Terveiset Nigaracuasta, Granadasta. Jos jostakin paikasta yllätyimme iloisesti, niin tästä! Kaupungin kadut suorastaan houkuttelivat kävelemään – ja ihastelemaan siirtomaa-arkkitehtuurin aikaisia värikkäitä taloja.

Kaupungintalo ja Nicaraguan lippu

Kadut ovat hyväkuntoisia…

Ja kuten kuvasta näkyy, niillä on tilaa kävellä! Rakennuksia on myös paikka paikoin maustettu reilusti maurien kulttuurivaikutteilla. Kaupunki siis yllätti meidät värikkyydellään, eloisuudellaan ja siisteydellään. Sanotaan, että Granada on yksi Keski-Amerikan tyylikkäimmistä ja hienostuneimmista kaupungeista. Totta, kyllä tässä 120 000 asukkaan kaupungissa on oma houkuttelevuutensa.

Värikäs Granada

Granada on yksi  vanhimmista (perustettu vuonna 1524) ja tärkeimmistä kaupungeista. Kaupungista käytetään lempinimeä Gran Sultana del Gran Lago, ’suuren järven suuri sulttaani, sillä se sijaitsee Nigaracuajärven rannalla.

Suuri Nicaraguanjärvi

Rantabulevardi oli iltaisin suosittu ajanviettopaikka kaiken ikäisille.

Rantabulevardi iltaisin

Kaupungin katuja kävellessä huomasi pian, että kaupunkikuvaan mahtuu järvimaiseman lisäksi palmuja, tulivuorien huippuja, värikkäitä taloja – ja upea punainen kattomeri.

Ilma on päivällä kostea ja kuuma, olemmehan trooppisessa Keski-Amerikassa. Ympäröivä luonnonkauneus on innoittanut myös taiteilijoita, runoilijoita ja kirjoittajia. Ei siis ihme että Granadan merkittävin vuosittainen kulttuuritapahtuma on Festival de Poesía, kansainvälinen runofestivaali tammi–helmikuussa.

Kaikki tämä yhdistettynä paikallisten rentoon elämäntyyliin, kaupungista ei voi olla pitämättä. Sen ovat monet muutkin turistit todenneet. Iltaisin ravintolakadut täyttyvät lomailojoista

Kaupungista löytyy paljon erilaisia ruokapaikkoja, museoita, gallerioita, markkinoita. Sulassa sovussa paikalliskulttuurin kanssa.

Lampaita ja vuohia laiduntamssa majapaikkamme vieressä

Kaupungin tärkeimpiä nähtävyyksiä on kaupungin keskustan lisäksi saaristo (Isletas de Granada) Nicaraguajärvellä. Muutaman tunnin risteily avasi meille mielenkiintoisen näkövinkkelin kaupunkiin sekä paikallisten tapaan nauttia vapaapäivästä. Se oli kaikella tapaa äänekästä, iloista ja liikkuvaista.

Saarilla on vanhaa asutusta ja uusrikkaiden hienostohuviloita. Kaikki mahtuu samaan kuvaan.

Ristellen NIcaraguanjärvellä

Järvi on todellakin valtava.

Nicaraguajärvi ja tulivuoret

Karu historia

Granadan historia on täynnä seikkailua, taistoja ja häviöitä. Sen strateginen sijainti teki siitä erinomaisen paikan valloittajille ja merirosvoille. 1500-luvulta lähtien kaupunki on ollut tärkeä kauppapaikka ja satama muun muassa siirtomaaisännän, Espanjan hopeisille ja kultaisille kuljetuksille. Luonnollisesti ei kestänyt kauan, ennen kuin muut imperialistiset kansat havaitsivat kaupungin merkityksen, ja ranskalaiset, englantilaiset ja hollantilaiset yrittivät peräkkäin vaatia sitä omakseen. Puhumattakaan merirosvoista, kuten legendaarisesta kapteeni Morganista, joka ryösteli vaurauksia omaan taskuunsa.

Espanjan vaikutus näkyy siis kaupungissa, mutta onneksi alkuperäiskansojen rikas kulttuuritausta on myös nähtävillä. Granadassa voi tutustua tähän esim. Convento y Museo San Franciscossa, joka kuvaa ja kertoo asukkaista, jotka asuttivat tätä paikkaa ennen että sen jälkeen, kun kolonialismi oli kaupungin vallannut.

Granadan tärkeimmät arkkitehtoniset helmet ovat sen kolme vaikuttavaa kirkkoa: merkittävä katedraali Iglesia Guadalupe – joka sijaitsee Calzadassa, koristeltu Iglesia la Mercedissa ja kanariankeltainen Catedral de Granada. Tässä kuva viimeisestä:

Katetraadilta avautuu näkymä  Granadan rönsyilevälle Parque Centralille. Siellä paikallisten plaza-markkinat näyttävät elinvoimansa. Katu on  täynnä myyjiä, kojuja ja mielikuvituksellinen valikoima erilaisia käsityötä, trooppisia lintuja, hedelmiä, vihenneksia, kukkia ja Nicaraguan-makeisia. Kävely maanviljelijöiden, käsityöläisten, hevosvaunujen kärryjen sekä lasten ja ihmisten välissä sytyttää aistit täyteen eloon.

Ensi askeleemme Nicaraguassa olivat siis erittäin onnistuneet ja rennon reippaat. Granada on kaupunki, jossa on läsnä yhtäaikaa vahvasti menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Se tekee myös matkailijan läsnäolosta vahvan kokemuksen:

”Onnella ei ole huomista päivää; sillä ei ole eilistäkään, se ei ajattele tulevia, sillä on vain nykyisyys, eikä sekään ole kokonainen päivä, vaan silmänräpäys” (Ivan Turgenjev)

Luovuus on asennetta!

Ihmisten luovuutta on ilo katsella ja aistia oltiinpa missä maan kolkassa tahansa. Etelä- ja Keski-Amerikassa matkustaessa ei voi välttyä huomaamasta ihmisten intohimoista suhtautumista vanhoihin autonrenkaisiin. Tässä muutama esimerkki heidän tavoista uusio käyttää niitä. Yleisin tapa on hyödyntää autonrenkaita aitana – tai kuten alla olevassa kuvassa mäkisessa maastossa portaikkona:

Muovisen joulukuusen haastajaksi nousee tämä autonrenkaista tehty:

Joulukuusi autonrenkaista

Tässä kestävä lumiukko lämpimiin säihin:

Kestävämpi lumiukko

Taitava vääntää autonrenkaasta tukaania muistuttavan kukka-amppelin:

Tai sitten kahvikuppia muistuttuvan kukkapurkin:

Lapsille turvaistuin keinuun

Autonrenkaista saa myös pehmeät ja helposti puhdistettavat tuolit:

Renkaat taipuvat myös vessaan käsienpesualtaaksi:

Renkaat taipuvat moneksi. Iloksi, hyödyksi ja käytännön avuksi. Luovuus on asenne. Se on alkuaine. Kuten Maxwell sanoi aikanaan: ”Elämämme suurin päivä on silloin, kannamme täyden vastuun asenteestamme. Se on päivä, jolloin todella kasvamme.”

Säätiedot

San José
taivas on selkeä
25.5 ° C
28 °
23.3 °
47 %
9.8kmh
0 %
pe
24 °
la
20 °
su
23 °
ma
23 °
ti
20 °