19 C
San José
perjantai, 07.10.2022, 09:29
Koti Blogi

Terveiset jälleen Costa Ricasta!

Costa Rican luonto pullistelee juuri nyt rehevyyttä; kaikkialla, mihin silmä kantaa näkyy vihreän eri sävyjä. Palmujen lehvistöt  kiiltävät iltapäivän sateen jäljiltä. Sadekausi alkaa olla lopuillaan, joten saamme päivisin tuntumaa pilvettömältä taivaalta paahtavasta auringosta. Siitä valosta, joka nostaa olemisen väreet ihon pintaan ja lämmöstä, joka säteilee syvälle sisimpään.

Vihreys ympäröi meitä täällä Ciosta Ricassa

Frankfurtin lentoaseman toiminta oli jo lähes samankaltaista kuin ennen koronaa. Ravintolat ja kahvilat olivat auki ja niissä oli jo pöydät ja tuolit asiakkaiden käytössä. Muutama kuukausi sitten oli aivan toisin. Maskit ovat edelleen pakolliset koko lentomatkan ja terminaaleissa oleskelu ajan (Helsinki – Frankfurt    – San Jose),  joten kaikkine odotteluineen jouduimme pitämään maskeja lähes vuorokauden yhteenmenoon. Mutta siihenkin on jo tottunut.

Lentomatka Suomesta Frankfurtin kautta Costa Ricaan sujui  jouhevasti. Ennen lentoa tuli täyttää netissä 72 tuntia (nykyisin 48 tuntia)  ”Health pass” -nettilomake, jossa kysellään mm. terveydentilasta, matkan päämäärästä Costa Ricassa ja otetuista  koronarokotetteista. Kun on asianmukaiset koronarokotteet ja niistä todistus, välttyy muilta vaatimuksilta, kuten koronatestiltä ja erillisiltä koronavakuutuksilta. Suomalaisenahan meillä on käytössä EU-rokotustodistus, joka hyväksytään tännekin, tosin lomakkeeseen täytyy merkitä molemipien rokotteiden saantipäivät näkyviin. ( EU-passissa näkyy vain viimeisin). Viimeisestä rokotteesta täytyy olla 10 päivää ennen maahan tuloa.

Paluu Costa Rican kotiimme oli helppoa, koska kaikki ympärillämme on jo tutumpaa. Kaikenlaista puuhaa riittää, kuten auton huoltoa, puutarhan hoitoa, kaupassa käyntiä, pyykkäämistä. Mutta asia kerrallaan, aivan kuten kotimaassakin. Arkisia asioita, jotka tekevät elämästä elävän ja kotoisan.

Emme kiirehdi mihinkään. Nautimme maiseman ja kulttuurin vaihdoksen antamasta ihmetyksen tunteesta. Katselemme ympärillämme avautuvia luontoäidin runsaita ihmeitä. Aivan kuten teimme vastaavasti Suomeen tultaessa. Ne ovat niitä ainutlaatuisia ihmetyksen hetkiä, jolloin tuntuu kuin olisimme juuri syntyneet tähän maailmaan.  

Heräämme aamuisin ikkunan takaa kuuluviin papukaijan ja tukaanien ääniin. Annamme aamunkoiton ensimmäisten valonsäteiden siivilöityä ikkunaverhojen lävitse. Tuo pehmeä kirkkaus on kuin rakkaus itse. Joskus on vain mukava antautua elämälle ja leijua irrallisena olemisen ilossa. 

Huomaan tässä luovuuden leijunnassa myös kirjoittamisen haluni virkistyvän. Puhallan siis blogiimme jälleen eloa. 

Pura vida!

Rauha, rakkaus ja reggae! – Karibian sykettä Costa Ricassa

Costa Rica rajoittuu idässä Karibianmereen ja lännessä Tyyneenmereen. Karibianpuolen rantaviivaa on 201 kilometriä Panaman ja Nicaraguan välillä. Sitä kutsutaan täällä usein ”toiseksi Costa Ricaksi, koska se on monella tapaan hyvin erilainen kuin Tyynenmeren rannikko.

Costa Rica on Tyynenmeren ja Karibianmeren aaltojen syleilyssä

Aiemmat rantaretkemme on suuntautuneet Tyynenmerelle puolelle. Lähinnä käytännön syistä, sillä se sijaitsee lyhyemmän automatkan päässä kodistamme. Ajatus Karibianrannasta ja sen erilaisesta tunnelmasta kuitenkin kiinnosti meitä – ja niinpä eräänä kauniina aurinkoisena päivänä päätimme lähteä matkaan ja ottaa siitä itse selvää…

Autenttisuutta ja vähemmän tungosta

Timo oli oikeassa: ”automatkaan on varattava aikaa.” Tie on mutkainen ja kapea, vaikka sitä on pyritty ajan oloon kunnostamaan. Tiedossamme on myös fakta, että joihinkin Karibian rantakohteisiin ei pääse kuin veneellä. Ranta on myös kaukana kansainvälisistä lentokentistä. Tästäkin syystä monet matkailijat valitsevat Tyynenmeren rannikon Karibianrannan sijaan.

Kuten sanotaan, kolikolla on kaksi puolta. Matkan teon vaikeus on pitänyt suuret turistijoukot – ja sen myötä tulevan laajamittaisen kehittämisen- loitolla. Rannalta ei löydy suuria hotelleja tai ketjuravintoloita. Juuri se on osa syy siihen, miksi Karibianpuoli osoittautui myös meidän mielestä viehättäväksi. Täällä on oma autenttinen tunnelmansa. Majoitusvaihtoehdot ovat itsenäisiä ja yksilöllisiä boutique-hotelleja tai retkeilymajataloja. Jokaisen kukkarolle sopivia.

Löysimme ehdottomasti mieleisen boutique-hotellin, jossa oli kaikki mitä toivoimme. Kuten upea, hyvinhoidettu puutarha.

Rauhallinen tunnelma avautuu heti ovelta

… ja erittäin rauhallinen tunnelma. Ja aivan rannan tuntumassa.

Pieni kaunis talo Karibianrannalla

Jo lyhyen hetken päästä olimme valmiita toteamaan: täällä Karibianpuolella on ehdottomasti rennompaa! Vähemmän tungosta, enemmän rauhaa ja tilaa oleskella. Täällä on helppo sulautua paikallisten sekä reppureissaajien, surffaajien ja luontomatkailijoiden joukkoon.

Rastafarin värähtelyt

Karibian puolella kulttuuri on monipuolinen ja hyvin erilainen kuin muualla Costa Ricassa. Noin kolmasosa väestöstä on Jamaikalta. Tämä kulttuurien sekoitus luo erityisen näyttävän, mutta hyvin harmonisen tunnelman katukuvaan

Jamakkalaisen väestön näkyy ja kuuluu täällä ns. rastafarismissa. Se näkyy kaikkialla.Kuten puna-kelta-vihreä värityksenä. Rastafari on 1930-luvulla Jamaikalla syntynyt uskonto ja elämäntapa, joka on täällä Costa Rican Karibian rannikolla saanut omat muotonsa – ja joista en todellakaan tiedä juuri mitään. Sanotaan, että monen rastafarin eli rastan elämäntapaan kuuluu kannabiksen poltto hengellisistä syistä, puhdas ruoka ja rastatukka. Myös yhteisöllisyys ja luonto ovat rastafareille tärkeitä. Ja reggae musiikki!

Vihreä- keltainen ja punainen väritystä kaikkialla. Ja reggae soi.

Tältä alueelta löytyy vielä edelleen vahvoja alkuperäiskansojen yhteisöjä, erityisesti Talamancan alueella. Heidän keskuudessaan on vahva luonnonlääkintäkulttuuri – ja he myös myyvät näitä luonnonlääkkeitä halukkaille. Näissä yrteissä voi olla huumaavia aineista (esim. kokaiininlehtiä). Costa Ricassa on hyvin tiukka suhtautuminen huumeisiin. Monelle turistille voi tulla monelle yllätyksenä, että harmittomalta kuulostava kipuun tarkoitettu ”yrttipussukka” voi johtaa hankaluuksiin viranomaisten kanssa.

Mausteisuutta suutuntumaan

Yksi syy miksi tänne kannattaa matkustaa on ruoka. Monikulttuurisuus on tuonut Karibialla aivan oman näkemyksensä perinteisistä Costa Rican ruoista. Tuoksut ja maut – kuten kookos, inkivääri, curry, maustepippuri, kaneli ja chili – sopivat täydellisesti palmujen reunustamien rantojen, kristallin turkoosien vesien ja kauniiden sademetsien kanssa.

”Pakollinen” ruokalaji on rondon, joka on pohjimmiltaan mereneläviä. Tuoreet merenelävät sekoitetaan kookoskermaliemen kanssa, joka sisältää bataattia, taroa, maniokkia, banaania ja ”leipähedelmiä”.

Tunnelmaa joka makuun

Päivä voi olla leppoisaa, mutta täältä löytyy myös yöelämältään vilkkaampia paikkoja. Kuten Puerto Viejo de Talamanca. Alueen useissa baareissa, joista useimmat ovat rannalla ei ole harvinaista löytää elävää musiikkia jostain joka ilta viikossa. Tanssiminen sanotaan olevan täällä pakollista! Reggae, roots, elektroninen musiikki soivat myöhään yöhön.

Päivällä hiljaisempaa…

Olemme kuitenkin itse tyytyväisiä, että oma majapaikkamme on tästä kaikesta kauempana. Nautimme mieluummin luonnonäänistä.

Kuin keskellä luontoa

Ja niitähän täällä riittää, sillä…

Elävää elämää maalla ja meres

Rantaviivasta (jota siis on 201 km) 70 % on suojeltua aluetta. Näiden laajojen suojelualueiden ja runsaan vuotuisen sateen ansiosta Karibian rannikolla on runsaasti kasvistoa ja eläimistöä. Luonnonystäville tämä rannikko on varsin maaginen paikka, jossa villieläinten havainnot ovat suhteellisen yleisiä luonnonsuojeluaulueilla. Näistä Barra del Colorado, Parque National Tortuguero, ja Gandoca-Manzanillo Wildlife Reserve ovat kaikki Costa Rican Karibian puolella.

Itse kävelimme Cahuita National Parkin luonnonsuojelualueen kauniin reitin, joka myötäili rannan tuntumaa. Välillä keskellä metsää, välillä rannalla. Kertakaikkisen upea, joka on noin 10 km.

Reitin varrella näimme parhaat palat rannasta: Pieniä laguuneja. Yksinäisiä hiekkasaarekkeita. Täällä on tilaa nauttia meren aalloista.

Ei ole mitenkään erikoista nähdä merikilpikonna uimassa rannan tuntumassa.

Merikilpikonna luonnollisessa olosuhteissa.

Vaikka Karibian puolella ei määrällisestä ole niin monta kansallispuistoa kuin Tyynenmerenpuolella, nämä olemassa olevat ovat hyvin näyttäviä. Vaikka joitain villieläinlajeja molemmilla rannikoilla, monet lajit löytyvät vain Karibian rannikolla. Tortugueron kansallispuiston rannoilla pesii neljä erilaista merikilpikonnalajia, ja Cahuitan kansallispuistossa on joitain maan parhaista koralliriutoista snorklausta varten. Karibian rannikolla sijaitsevat myös Tree of Life Wildlife Rescue Center ja Jaguar Rescue Center.

Seikkailunhaluiselle valtameren ystäville Karibia tarjoaa paljon toimintaa. Täällä valtameren sanotaan tuottavat maailmanluokan aaltoja, joskin Tyynenmeren puolella käydään kansainväliset surffauskisat. Cahuitan kansallispuistossa ja Punta Uvassa voi harrastaa sukellusta, sekä snorklausta että laitesukellusta. Omasta illallisesta kiinnostuneilla on erinomaiset mahdollisuudet tehdä se kalastusretkellä, jossa on runsaasti kaloja, makrillia ja useita muita kaloja. Niissä saa ottaa ylös vain sen, mitä aiot ja voit syödä!

Totta se on!

Totta se on! Tyynenmeren ja Karibian rannikoilla on aivan oma tunnelmansa. Täällä valttina on ehdottomasti luonnon rauha, autenttisuus, kirkkaat turkoosit vedet, palmut, reggae-musiikki, maukkaat ruoat ja rento meininki.

Rentoa tunnelmaa!

Meille tämä sopii. Tulemme ehdottomasti tänne uudestaan!

Älä muutu kalaksi! – Pääsiäisen viettoa Costa Ricassa

Pääsiäisviikko tulee! Tämä odotettu Semana Santa on Costa Ricassa yksi vuoden vilkkaimmista viikoista. Eikä ihme, sillä tätä pyhää viikkoa pidetään yhtenä maan tärkeimmistä juhlista. Sen sanotaan olevan jopa jouluviikkoa tärkeämpi. Ainakin uskonnollisesta näkökulmasta.

Ajatellessani Suomen pääsiäistä, mieleeni tulee mämmi, rairuoho, keltaiset kukat ja suklaamunat. Hitaat lomapäivät ja yhteiset ateriat. Lumisohjo ja viimainen tuuli. Suomessa pääsiäinen ratsastaa jo auringonvalon siivillä, joten kuulen korvissani murtuvien jäiden äänen ja näen sulavien jääpuikkojen hypnoottisen liikkeen.

Costa Ricassa pääsiäisen tuloa ei voi tulkita lämpötilasta ja valosta. Ukkoskuuroja voi jo tulla, ja sen mukana sateet. Ne ovatko jo odotettuja, sillä ne huuhtovat kuukausien kuivan kauden aikana ilmestyneet pölyt palmujen lehvistöltä.

Luonto kaipaa jo vettä

Mitä tehdä pääsiäisenä?

Semana Santa on perinteiden, juhlien, matkustamisen, ruoan ja perheen aikaa. Useimmille se merkitsee pitkää vapaata. Varsinainen Pyhä viikko alkaa sunnuntaina 10. huhtikuuta ja sitä vietetään lauantaihin 16. huhtikuuta asti. Tänä vuonna julkisella alalla (virastot, koulut ym) on kaikkiaan yhdeksän vapaapäivää. Kuitenkin yhä useammin ravintolat, suurimmat kauppaketjut, pienet kioskit pitävät ovensa auki. Jäyhät perinteet ovat muuttuneet täälläkin.

Mitä me itse teemme?

Pääsiäisviikko on aikaa, jollon pysymme kotona, sillä kaikkialla on ruuhkaa: rannoilla, puistoissa ja erityisesti liikenteessä. Hotellit ovat täynnä ja kalliimpia kuin muulloin. Hinnat voivat olla jopa kaksinkertaisia.

On myös helppo ennustaa, että – kahden koronakurimuksen vuoden jälkeen- tuleva pääsiäinen on entistä vilkkaampi. Huhtikuun alusta luovuttiin kaikista koronarajoituksista, vain maskin käyttö jäi vielä voimaan. Costa Rica luopui myös koronapassi kokeilusta, joka ei oikeastaan koskaan saanut kunnolla tuulta siipiensä alle.

Perinteitä

Kuten olen aiemmin kuvannut, Costa Rica on maa, jossa on rikas perinnekulttuuri. Myös pääsiäisellä on omat perinteensä.

Katolisuus näkyy vahvasti koko viikon ajan. Ensimmäiset merkit juhlavasta viikosta ilmestyivät jo ennen pääsiäistä. Monien kotien ulkopuolelle on pystytetty puisia ristejä, jotka on päällystetty violetilla kankaalla. Ne kuvaavat kodissa alkanutta paastoa.

Viikon ajan on paljon uskonnollisia messuja sekä paraateja. Ticot rakastavat (muiden latinanalisen amerikkalaisten tapaan) näyttäviä paraateja ja kulkueita – ja tänä vuonna, kahden vuoden tauon jälkeen, niitä voidaan taas järjestää.

Paraatit ja kulkueet vaihtelevat eri puolilla maata. Pienistä kylistä, joissa on hiljaisempia seremonioita, alueisiin, joissa näyttelijät harjoittelevat tuntikausia Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen esittämistä. Paikoin luvassa on siis näyttäviä näytelmiä puistoissa ja katujen varsilla.

Ripaus taikauskoa

Perinteet sisältävät usein ripauksen taikauskoa ja mystisiä sääntöjä, joiden perusteet eivät enää muistu kenenkään mieleen. Ne tuntuvat tietenkin tähän päivään sovitettuna, ja varsinkin ulkomaalaisen silmissä hieman omituisille. Mutta on hyvä muistaa, että joka maan kulttuurissa on omansa. Kuten Suomessa – muistanette omasta lapsuudestanne, että pääsiäismunat muni kukko eikä kana. Ja vanhan kansan suussa kulki varmana pidetty tieto siitä, että jos pääsiäisaamuna syö naurista, sääsket eivät tule syömään koko kesänä. Virpomista onnen tuovilla oksilla tai valkeiden polttaminen sato-onnen turvaamiseksi. Ja jos haluaa varmistaa rakkauden sävyjä tuleville ajoille, on syytä herätä ja tervehtiä aurinkoa pääsiäispyhinä.

Sen sijaan täällä Costa Ricassa liikkuu vahva tieto siitä, että ei kannata uida pitkänä perjantaina, ellei halua muuttua kalaksi. Tai uiminen voi vihastuttaa Jumalan ja johtaa hukkumiseen. Toiset taas uskovat, että pyhän viikon aikana on enemmän maanjäristyksiä kuin tavallisesti. Ne ovat Jumalan rangaistuksia ihmisten ahneudesta ja väärinteoista. Muistissa on vahvasti vuoden 1983 pyhä lauantai, jolloin 7,1 magnitudin maanjäristys iski eteläiselle Tyynenmeren rannikolle. Tämä raju luonnonvoima keskeytti monet uskonnolliset messut ja paraatit. Tuolloin yksi ihminen kuoli, ja yli 500 ihmistä jäi kodittomaksi.

Ruokaa olla pitää

Yksi pääsiäisen syvään juurtuneista perinteistä on kokoontuminen perheen – tai oikeastaan suvun kanssa yhteen. Valmistaa ja syödä ruokaa yhdessä. Ja ruokaa tulee olla runsaasti.

En ole perehtynyt pääsiäisajan paikalliseen ruokakulttuuriin, mutta tiedän, että osa siitä liittyy chiverreihin, joiden sodankorjuunaika sattuu juuri pääsiäisen aikaan. Chivver on muodoltaan ja ulkonäöltään samanlainen kuin meloni, mutta rakenteeltaan kuin kurpitsa. Sitä keitetään hillon kaltaiseksi koostumukseksi, lisätään runsaasti ruskeaa sokeria ja tätä makea hunajankaltaista ”miel de chiverre” syödään levitteenä tai tuoreiden empanadojen eli suolaisten pasteijoiden kanssa. Voi olla, että tänä vuonna maistamme palasen tätä costaricalaista pääsiäisperinnettä.

Pääsiäisen aikaan tarkkaillaan jännittyneenä tulevaa kahvisatoa, sillä nyt on sen kukkimisen aika. Näillä seuduilla kukinto on upea, joten aromikkaita kupillisia on luvassa.

Kahvipensaat täydessä kukassa.

Tämän postauksen myötä toivottelemme Hyvää pääsiäistä teille kaikille. Kuten täällä sanotaan:

”Lepo on elämän makeutta”

Aioimme ehdottomasti ottaa tuon pääsiäisperinteen osaksi omia uusiutuvia perinteitämme.

Pura vida!

Myrkkyä ja pyhyyden kokemusta – Braulio Carillo

Sota. Ihmisen suuruudenhulluus. Despotismi. Raakuus.

Sanoja, joita en olisi uskonut ajattelevani tänä kauniina aurinkoisena päivänä Costa Ricassa. Jokainen välähdys uutisvirrasta polttelee ihoa ja menee sen alle.

Turhaudun.

Mitä yksi ja kaksi ihmistä voi tehdä tämän hulluuden edessä? Ei ainakaan vaipua synkkyyteen. On siis paras lähteä jonnekin selvittämään ajatuksiaan.

Mutta minne? 

Meille, kuten monelle muullekin suomalaiselle, paras paikka selvittää tuntojaan on metsä. Hiljainen metsä, joka antaa mahdollisuuden ajattelun avaruuteen. Koska Costa Ricassa ei tunneta jokamiehen oikeutta, meidän on valittava joku maan runsaslukuisista kansallispuistoista. Ne edustavat luonnon eri diversiteettejä, joista nyt valitsemme Braulio Carillon. Sademetsän.

Kartalla katsottuna kansallispuistoon ei ole mahdottomasti matkaa, mutta kiemuraiset ja ylös-alas koukeroiset tiet nielevät aikaa. Mutta meillähän ei ole kiire. Ei ole ollut pitkään aikaan. Kun selviämme kaupungin hälyistä, ajamme tietä, joka jo on osa kansallispuiston aluetta. Näkymät autolla ajaessa ovat tien molemmin puolin henkeäsalpaavat. Luonto röyhistelee vihreydellään. Puut kaartuvat välillä tien ylitse ja ajamme vihreää sokkeloista solaa. Keskellä sademetsää. Välillä auton ikkunasta pilkahtaa laaksoja ja vuoria. 

Tämän runsaan vehreyden keskellä ajaessamme alamme ymmärtää kyseisen kansallispuiston idean. Se on omalla tavallaan ironinen. Tai ainakin hieman hämmentävä. Nimittäin puiston lävitse kulkee yksi Costa Rican vilkkaimmista teistä. Varsinkin rekkaliikenne Limonin satamakaupungista pääkaupunkiin on  runsasta. Toisaalta juuri tämän tien ansiosta kansallispuisto sai alkunsa. 

Braulio Carrillo kansallispuisto on nimetty Costa Rican kolmannen presidentin mukaan. Hän ehdotti 1800-luvun alussa Guápilesin valtatietä San Josésta Karibialle, jotta Tyynenmeren rinteillä olevat kahvinviljelijät voisivat toimittaa tuotteita Eurooppaan. 

Yli 150 vuotta myöhemmin tien rakentaminen sai vauhtia, mutta ympäristönsuojelijat, jotka olivat huolissaan ainutlaatuisesta sademetsästä, vastustivat hanketta voimakkaasti. Vuonne 1978 saatiin sovinto ja tämän kansallispuisto idea syntyi. Kyse ei ole mistään pienestä palasesta, vaan valtavasta alueesta: noin 47 500 hehtaaria. Kansallispuistossa on runsaasti koskematonta sademetsää ja jylhiä maisemia: vuoria, kanjoneita, sammuneita tulivuoria ja virtaavia jokia. 

Kaarramme kansallispuistoalueen luontokeskukseen, joka ylläpitää vierailijoille valvotusti mahdollisuuksia kurkistaa sademetsän elämään. Keskuksessa on saatavilla tietoa alueen monimuotoisesta eliöstä. Paikassa voi myös yöpyä. Mekin varaamme yhden yön majoituksen.

Braulio Carrillon majoitustilat

Puiden latvojen yläpuolella

Costa Ricassa on kuiva kausi, mutta täällä sademetsässä sataa joka päivä. Kenties hieman vähemmän ja pienempiä pisaroita kuin varsinaisena sadekautena. Kaikkialla on vehreää ja raikasta. Kosteaa. Nytkin päällemme vihmoo hieman vettä. Vedämme sadetakit päälle -ja nautimme. Jossakin maailmankolkassa on sentään kaikki ennallaan. 

Sademetsä tihkuu vettä.

Maa litisee kosteutta. Tiiviiseen sademetsään ei ole mitään asiaa ilman valmiiksi raivattuja vaelluspolkuja. Kävelyn sijaan istumme köysiradan vaunuun, joka vie meidät kierrokselle sademetsään. Se oli aikanaan ensimmäinen laatuaan Keski- ja Etelä-Amerikassa. 

Köysirata ajelulla. Upea luonto ympärillämme.

Upeaa. Kertakaikkisen upeaa. Olen ollut useasti sademetsässä, mutten ole koskaan aiemmin katsonut metsää tästä perspekstiivistä.  Ensin köysirata kuljettaa meidät laakson halki muutaman metrin korkeudessa, näemme aluskasvillisuuden tiiviyden ja runsauden, jonka jälkeen kiipeämme pienelle vuorelle ja siirrymme puiden latvojen yläpuolelle. Parhaimmillaan keikumme jopa viisikymmentä metrin korkeudessa maasta. Alla olevasta pääset kurkistamaan tallentamaani videoon sademetsästä.

Sademetsän ääniä

Kaaoksesta harmoniaan

Luonnossa tuntuu ensisilmäyksellä olevan täysi kaaos. Puistoalueella on runsaasti faunaa: pensaita, puita, kasveja, liaaneja, köynnöksiä… ja kaikki tuntuvat kilpailevat toisiaan vastaan valosta ja maapalasesta. Todellisuus näyttäytyy dynaamisena ja ennustamattomalta. Eikä sen lopputulosta voida ennustaa sen alkutilasta.

Mutta kun kipuamme ylemmäksi, kaikki sulautuu yhteen harmooniseksi kokonaisuudeksi. Yhdeksi ja samaksi. Suuret puut suojelevat oksistollaan pienempiä ja pienet tuottavat kasvuvoimaa isoimmille. 

Luonnon hallinttu kaaos

Miten luova luonto onkaan! Yksistään tällä palneetalla esiintyy miljoonia erilaisia elämänmuotoja. Merellä, maassa ja ilmassa ja jokaisella elämänmuodolla on miljoonia kopioita.

Miksi näin monta? Leikkiköökö joku?” kysyivät jo muinaiset Intian näkijät. He näkivät tuolloin maailman lilana, jonkinlaisena pyhänä leikkinä. Yksittäiset elämänmuodot, kuten ihmiset, eivät ole kovin tärkeitä tässä leikissä. Tässäkin metsässä monet elämänmuodot eivät elä syntymänsä jälkeen kuin muutamia minuutteja tai tunteja. Ihmismuotokin muuttuu tomuksi varsin pian.

Onko se julmaa vai sittenkin viisasta?”Kysyivät tietäjät. Tämä luonnon luova leikki mahdollistaa uusiutumisen tai surkastumisen omaan hulluuteensa. 

Mikään ei sademetsässä mene hukkaan. Kun puu kuolee, sen runko sulaa vähitellen osaksi luonnon kiertokulkua. Ihmissilmälle näyttäytyvä kaaos muuntuu eheyden tilaksi, jossa ollaan yhtä kaiken kanssa ja rauhan tilassa. Yhtä elämän kaikkien erilaisten ilmenemismuotojen ja maailman kanssa. 

Myrkyllisyys ja pyhyys

Sademetsän äänimaailma on runsas. Alueella on havaittu 550 lintu-, 169 nisäkäs- ja 123 matelijalajia. Maasto vilisee runsaslukuinen joukko erilaisia käärmeitä, kuten kuristavia boakäärmeitä ja myrkkykäärmeitä.

Myrkkykäärme puunrungossa

Pieniä ja vikkeliä myrkkysammakoita.

Pieni myrkkysammakko

Se muistuttaa, ettei sademetsä ole vain ystävällinen ja vastaanottavainen. Se sähisee ja puree. Tappaa. On hölmöyttä ja naivia sinisilmäisyyttä tuudittautua vain hyvyyteen, sillä kuten hyvin tiedämme, myös ihmislajissakin on yksilöitä, joilla on myrkkyhampaat. Heidän vaikuttimena on ahneus, vallanhalu, valheellisen minuuden ruokkiminen. Heidän vuokseen ihminen on oppinut halkaisemaan atomin. Ennen tapettiin puunuijalla kymmenen tai kaksikymmentä ihmistä, nyt yksi ihminen voi tappaa miljoonan vain nappia painamalla.

Tätäkö ihmiskunta kuvaa suureksi kehitykseksi?

Ravistelen ajatukset pois. Keskityn hyvyyteen. Luonnon rikkumattomaan pyhyyteen. Tuntuu, että noiden ulkoisten vihreiden muotojen tuolla puolen on jotain ennemmän. Jotakin, jolle ei voi antaa nimeä. Jotakin sanoin kuvaamatonta. Annammeko tuo kaiken vain olla vai yritämmekö saada se haltuun, kontrolloida ja manipuloida sen haluamaksemme?

Katselen ympärilleni. Vain katson, en tulkitse. Näen valon, muodot, värit, pinnat. Äänettömän olemuksen. Koen tilan, joka tekee mahdolliseksi kaiken olemassaolon. Kuuntelen ääniä. Hiljaisuutta. Omaa hengitystäni. Elämänenergiaani. 

Virolainen filosofi Valdur Mikitan kehottaa kaikkia ihmisiä menemään metsään. Hänen mukaansa ihminen tarvitsee yhteisen kulttuurin lisäksi myös omaa maailmaansa, omia paikkojaan. ”Ilman villiä luontoa ihminen menettää omat periferiset kokemuksensa.”

Periferinen kokemus. Minulle se merkitsee metsässä pyhyyden kokemusta. Ilman sitä ei ole kunnioitusta. Elämää kohtaan. Toisten ihmisten koskemattomuutta kohtaan.

Juuri tuota kunnioitusta monet tällä hetkellä eniten kaipaavat.

Maailma avautuu – Jonotusta Costa Ricassa

Saimme juuri kolmannen koronarokotuksen Costa Ricassa. Täällä on itse asiassa hyvä rokotekattavuus: kaksi rokotetta yli 18 vuotiaista on saanut jo 80 % väestöstä. Nyt maassa on käynnistetty suuri rokotekamppanja alle 18 vuotiaiden suojaamiseksi sekä kolmannen rokotteen tarjoamiseen. Kampanja mahdollistui Amerikasta ja Espanjasta saatujen rokotelahjoitusten turvin.

Emme epäröinneet hetkeäkään kolmannen rokotteen ottamista. Päinvastoin teimme paljon tutkimustyötä sen eteen. Hyvin tietoisina siitä, että olemme täällä maailmalla omillamme eikä meillä ole suomalaista hyvinvoinnin turvaverkkoa turvanamme. 

Yleensä ottaen Costa Ricassa on melko vähän rokotevastaisuutta, ja syynä osaltaan on, että katukuvassa näkyy vieläkin aiempien tautien, kuten polion, tuberkuloosin ym runtelemia ihmisiä. Myös koronakuolemat ovat koskettaneet monia perheitä. Täällä tiedostetaan, ettei kolmaskaan rokotus täysin poista tartunnan saamisen ja tartuttamisen riskiä, mutta sillä pyritään suojataan ihmisiä koronan vakavinta tautimuotoa vastaan. Ja yritetään saada lisäaikaa terveydenhuollolle kestää uuden omikron muunnoksen tuomat haasteet. Sairaalat täälläkin ovat olleet ja ovat edelleen kovan paineen alla.

Meille – ulkomaalaisina- rokotteen saaminen ei tietenkään ollut itsestäänselvyys. Jouduimme tekemään perinpohjaisesti selvitystyön missä ja milloin meillä on mahdollisuus saada oma rokoteannoksemme. Tai onko meillä ylipäätään mahdollisuus saada sellainen?

Koimme  tutkimustyömme aikana monta ”aikuisina matkalla”-hetkeä. Toisin sanoen hetkiä, joilloin koimme, että olemme todellakin täällä omillamme, eikä näitä asioita tule meille kukaan selvittämään puolestamme. Kierreltyämme paikallisissa virastoissa ja lähetettyämme lukuisia sähköpostiviestejä, löytyi vihdoin instanssi ja sieltä vielä oikea henkilö, jolla oli valtaa antaa meille henkilökohtainen rokotenumero, joka oikeutti meidät menemään rokotettavaksi. 

Paikallinen terveystoimisto. Täältä saimme rokotenumeron

Kampanjan ajaksi Atenasiin  oli avattu kaksi rokotepistettä. Suosituin oli aivan keskustassa kirkon sivutiloissa ja toinen oli sijoitettu hautausmaan kupeeseen. Tämä rokotepiste oli drive-in autoileville asiakkaille.

Atenasin kirkko

Yritimme ensin kirkon tiloihin, mutta koska siellä oli jo päivän rokotteet loppuneet, siirryimme autojonoon. 

Rokotusprotokolla kaikkine henkilötietojen selvittämisineen ja itse rokotus meni sujuvasti autosta poistumatta. Merkintä pahviseen korttiin ja menoksi. Eikä kukaan kehottanut jäämään 15 minuutiksi voinnin seurantaan. Paikalliset saava oman QR-koodin vahvistuksena rokotuksen/rokotusten saamisesta. Maaliskuun alusta Costa Ricaan astuu voimaan QR-koodillinen rokotepassi. Turistit puolestaan käyttävät maahantulossa vaadittavaa ”terveyspassia”, johon linkitetään omaan maan koronarokotepassi (meillä EU-rokotepassi).

Koska Costa Ricaan omikron muunnos tuli Eurooppaa myöhemmin, täällä on ollut hyvää aikaa  seurata ja ottaa opiksi muiden maiden tilanteen kehityksestä. Täällä tautimäärät ovat olleet nousussa, nyt suurin piirtein Suomen mittakaavassa. Rokotekampanjan lisäksi mihinkään suurimpiin toimenpiteisiin ei ole täällä ryhdytty. Normaalit suojatoimenpiteet (käsienpesu, maskit ym) ovat edelleen voimassa, samoin yöllinen ajokielto puolesta yöstä kello 5 aamulla, eikä suuriin tapahtumiin saa ottaa 50- 60 % normaalista väkimäärästä.

Rokotepiikin pisto tykyttää kädessä. Se antaa toivoa siitä, että maailma pääsee vihdoinkin avautumaan.

Pientä vilinää ja suurta draamaa Costa Ricassa

Aurinko luo palmujen välistä toinen toistaan mielenkiintoisempaa varjoa nurmikon pintaan. Istumme aamukahvilla ulkoterassilla ja ihailemme kotkien sulavaa liitoa taivaan sinessä.

Heinikossa kahahtaa. Terästämme katsetta ja erotamme pienen hahmon vilahtavan kiven taakse. Pian pieni pää ilmestyy kiven takaa ja hahmo tuijottaa meitä herkeämättä päätään kallistellen. Kotipihamme utelias vihreä lisko on tullut joka aamuiselle tervehdyskäynnilleen. Lieneekö suomalaisen sisiliskon kaukainen sukulainen?

Pieni vihreä vilistäjä pihapiirissämme

Taivas on tyyni ja ilma lämmin. Aurinko paahtaa nurmikkoon kuivan kauden kärsimättömyydellä. Ei aikakaan, kun nurmikon latvat alkavat kellertää ja käpertyä -ja vihreän liskon on jälleen aika muuntaa väriään ruskeammaksi. Pienen vilistäjän on uhkarohkeaa erottautua liikaa maisemassa. Kotkan varjo nuolee nurmikkoa ja pyyhkäisee liskon näkökenttää. Kuulemme jälleen kahahduksen ja lisko livahtaa takaisin omaan pesäkoloonsa. Eloonjäämistaistelu on täälläkin luonnon arkipäivää

Värikkyyttä – ja näkymättömyyttä

Costa Rican luonto pursuaa kaikenlaisia pieniä yksityiskohtia. Kaikkialla puskee esiin erivärisiä kukkia. Pensaissa, puissa ja kukkapenkeissä- ja ne houkuttelevat luokseen pieniä hyönteisiä ja eliöitä.

Kukkia kaikessa väreissä

Isot ja lumoavan väriset perhoset lepattavat kuin juopuneina pensasaidan kukkasissa. Joissain perhosissa on häivähdys tuttua, tuokin tuossa… sehän näyttää aivan ritariperhoselle! Vain suuri koko ja värien kirkkaus erottaa sen suomalaisesta lajitoveristaan. Täällä niiden on helppo elää ja kasvattaa mittaansa. Trooppinen ilmasto antaa niille sopivasti lämpöä ja pientä tuulen nostetta siipien alle. 

Vastoin yleistä ajatusta, kaikki perhoset eivät täälläkään ole värikkäitä Osa perhosista ei halua erottua, vaan sulautua osaksi luontoa. Kuten harmaaseen kiveen.

Perhonen sulautuu luontoon

Aivan kuin luonto houkuttelisi katsojaa laajentamaan tavanomaista käsitystä itsestään ja itsestämme: ”Me kaikki voimme olla toisenlaisia, vähemmän varautuneita, enemmän rentoja, enemmän huokoisia ja avoimia, yksinkertaisempia, helpompia ja silti oma itsemme.”

Kiihkeyttä

Auringon valjetessa alkaa myös pihapiirimme äänimaailma voimistua. Linnut sirkuttavat, käkättää, kurlauttavat, rääkyvät, kilauttavat… Tropiikin erityinen ääni tähän aikaan vuodesta on tasainen siritys, kiihkeä kaskaiden lemmenluritus. Osaamme jo erottaa kaskaiden hahmot puiden rungoilla. Niiden kehitys aikuiseksi kestää tavallisesti 5-8 vuotta, joista suurimman osan ne elävät toukkavaihetta maan alla. Tullessaan maan päälle, niiden jäljellä oleva elinaika on lyhyt, yleensä vain muutamia viikkoja.  

Kaskas tarkkailee maanpäällistä elämää

Ei ihme, että ne valitsevat pihapuiden oksistosta lämpimän paikan ja laulavat kiihkeimmiten juuri keskipäivän kuumimpien tuntien aikana. Alla olevalle videolta voit kuulla nauhoittamaani kaskaiden siristystä.

Kaskaiden kiihkeää siritystä kuunnellessa ei voi välttyä filosofiselta ajatukselta. Elämän tuhoavaan voimaan liittyy spontaani tunnistamisen hetki. Toisin sanoen elävimpiin elämän hetkiimmekin liittyy kuoleman varjo – ja kenties juuri siksi elämä tuntuu ainutlaatuiselle.

 

Salaperäisyyttä

Erityisesti pidämme kaikista erilaisista hämähäkeistä. Tosin emme kotimme sisätiloissa, vaan ulkona luonnossa eli niiden alkuperäsillä asuinpaikassa, jossa niiden kuuluu olla ja voida hyvin. Olla yhtenä tärkeänä osana luonnon suurta kiertokulkua. Myös täällä vuorimaisemassa, jossa asumme, viihtyy lukuisia erilaisia hämähäkkilajeja, tosin huomattavasti vähemmän kuin sademetsässä tai rannoilla. 

Hämähäkeissä on jotain salaperäistä ja mystistä, jotain sellaista, jota on turha edes yrittää selittää auki. Ne eivät anna tehdä itsestään objekteja.

Yksi kaikkein vakuuttavimmista lajeista, joita täälläkin – tosin harvoin- kohtaamme on lintuhämähäkki, tarantula. Kieltämättä sen näkeminen ensi kertaa oli mieleenpainuva.  Lajin ulkonäkö kotoperäisiin heiveröisiin hämähäkkeihimme verrattuna on hyvin vaikuttava. Se on kookas, varsinkin sen karvaiset pitkät raajat tekevät siitä hätkähdyttävän hahmon. 

Tarantula – hiukka isompi ja karvaisempi hämähäkki

Tarantulat käyttävät ravinnokseen kaikkia eläimiä, jotka suinkin saavat nujerrettua. Ravinto koostuu enimmäkseen hyönteisistä, mutta suurimmat lajit saattavat silloin tällöin napata jonkin pikkunisäkkäänkin tai jopa pienen linnun.

Yleinen harhakäsitys on, että kaikki lintuhämähäkit olisivat ihmiselle hengenvaarallisia. Niiden myrkky on tarkoitettu halvaannuttamaan saalis ja helpottamaan ruoansulatusprosessia, mutta muutamaa sukua lukuun ottamatta, ne ovat ihmiselle vaarattomia. Onneksemme nämä hengenvaaralliset lajit eivät elä Costa Ricassa. Tarantula ennemmin pakenee paikalta kuin hyökkää. Ne ovat yllättävän heiveröisiä julmasta ja kookkaasta ulkomuodosta huolimatta. Jos ihminen kuitenkin käytöksellään saa sen puremaan, joillekin herkille ihmisille lintuhämähäkin pureman reaktio saattaa aiheuttaa reaktion – ja se on hyvin samankaltainen kuin ampiaisen pisto.

Kuolettava halu

Tänään Timo bongasi pihapiiristämme uuden lajin. Pitkän ja vihreän rukoilijasirkan, joka kuuluu rososiipiäisiin kuuluvaan hyönteislahkoon. Se on saanut nimensä tavasta, jolla ne pitävät saalistamiseen erikoistuneita eturaajojaan koukussa. Sitä on hauska seurata, sillä ne voivat kääntää päänsä lähes ympäri katsoessaan ympärilleen. Ne eivät kuitenkaan viihdy tarkkailun alaisena, vaan pomppivat tiehensä. Ne osaavat lentää, mutta niiden siivet ovat pienet ja heiveröiset, joten ne käyttävät lentokykyään vain hädän hetkellä.

Rukoilijasirkka tähyilee saalista

Näiden rukoilijasirkkojen peittelemättömässä seksuaalisessa halussa näkyvät kaikki elämän varhaiset impulssit. Kuten tarve omistaa halun kohde. Parittelu on koiraalle suuri riski, koska naaras voi helposti syödä kumppaninsa parittelun aikana. Siksi koiras yrittää parittelua esimerkiksi silloin, kun naaras on syömässä saalistaan. Koiras jatkaa siemennesteen pumppaamista naaraaseen vaikka naaras söisikin koiraan pään parittelun aikana. Parittelu kestää useita tunteja, mutta lopputulos on selvä: koiraan geenit ovat siirtyneet naaraaseen. Kuukauden tai kahden kuluttua naaras munii ensimmäisen kerran. Sen jälkeen se munii vielä useita kertoja. Jopa 300 munaa. 

Naaras ja koiras. Tulee mieleen intialainen sanonta: ”Yhden voiman äärimuoto on sen vastakohdan äärimuoto: kosmisen lämmön voimat tapas ja kama korvaavat toisensa ja rajoittavat toisiaan säilyttääkseen maailmankaikkeuden tasapainon.”

Naaras ja koiras. Kuin kekäleet, jotka pitävät toistensa tulta yllä. 

Pieni otos

Tässä pieni otos pihapiirimme vilinästä ja sen suuresta draamasta. Syntymästä  ja kuolemasta. Eloonjäämistaistelusta. Häkellyttävä, persoonallinen ja jumalallinen luonto avaa itseään meille vähitellen, mutta jää sopivasti piiloon ja tavoittamattomiin. Se voidaan löytää, mutta sitä ei voi vangita. Turha siis antaa ihmismielen takertua luonnon dynaamiseen prosessiin, molekyylien tanssin pieneen murto-osaan.

Otamme siis toisen kupin kahvia ja nautimme näkemästämme.

Erilaisia perinteitä – Joulutervehdys Costa Ricasta

Joulunvieton tavat ja perinteet muuttavat muotoaan täällä troopiikissa. Kuinkas muuten! Onhan valkoiset hanget vaihtuneet kaikkialla vyöryvään vehreyteen, kuusipuut palmuihin ja hennot varpuset värikkäisiin kolibreihin. On vaikea kuvitella Joulupukkia kurvaavan Korvatunturilta poroineen ja rekineen näihin maisemiin.

Costaricalaiset sen sijaan osaavat nauttia, eivätkä välitä moisesta ristiriidasta. Aurinko helottaa kirkkaalta taivaalta ja puutarhoihin on aseteltu erilaisia lumiaiheisia asetelmia, kuten muovisia lumiukkoja ja jääkarhuja.

Ja mitä isompia ja näyttävämpiä, sen parempi. 

Jouluisaa tunnelmaa Costa Ricassa

Jouluvaloja on kaikkialla. Vuosi vuodelta enemmän. Säihkyviä, vilkkuvia, värikkäitä. Vapaamuotoisesti riippuvia tai tarkasti muotoon aseteltuja. Valoihin on kiedottu terassit, tai koko talo, läheiset puut ja aitaukset. Talojen pienet puutarhat muuntuvat illan pimetessä jännittäviksi satumaiksi. Kadut sykkivät molemmin puolin talojen hehkuvaa lumousta. Siitähän Joulussa on myös kyse. Lapsenmielisyydestä. Hauskuudesta ja ilosta. 

Uusia perinteitä

Olemme itse karsineet lähes kaiken perinteiset jouluperinteet täällä ollessamme. Nautimme toki hauskuudesta ja ilosta, mutta ennen kaikkea rauhasta ja hiljaisuudesta. Hyvästä ruoasta. Kuitenkin jos oikein tarkkoja ollaan, meille on syntynyt yksi uusi jouluperinne . Haemme puutarhasta (joulukuusen sijaan) tuoreita appelsiineja. Ne kypsyvät juuri sopivasti näihin aikoihin. Siispä haavi olalle ja menoksi.

”Jos metsään haluat mennä nyt
Sä takuulla yllätyt
Jos metsään haluat mennä nyt
Näät appelsiinit…”

Siellä niitä puiden oksiston lomasta pilkistää.

Appelsiinit kypsyvät

Timo kurkottaa haavia oksistoon ja yrittää pyydystää hedelmiä mahdollisimman varovasti verkkoon. Appelsiinit eivät kypsy yhtä aikaa. Kypsemmät tippuvat alas herkästi – ja vierivät rinnettä alas tavoittamattomiin. 

Tarkkaavaisuus kannattaa. Kohta meillä on kori täynnä.

Tuoreita appelsiisejä Joulupöytään.

Tätä kirjoittaessani on aatonaatto. Aamun valossa palmun lehvät heräävät eloon. Ne kimaltavat ja sykkivät elämää. Ylitseni vyöryy lämmin aalto. Jos minulla jossain vaiheessa oli epäilyksen hetki siitä, ettei Joulumieli voi tavoittaa minua trooppisessa lämmössä, se kaikkosi juuri juuri tässä hetkessä. Katselen silmiäni räpytellen valon kylvämää maisemaa. Näen luonnon asettelemia jouluvaloja kaikkialla. Niin kaunista ja hiljaista. 

Appelsiinien kirpeän raikas tuoksu kantautuu keittiöstä.

Makoisaa ja rentouttavaa Joulua kaikille!  

Onkos tullut kesä?- Paikallinen totuus Costa Ricassa

Costa Ricassa on vain kaksi vuoden aikaa: sadekausi ja kuivakausi. Kesä ja talvi. Tällä alueella, jossa me asumme lämpötila pysyy hyvin samankaltaisena vuodenajasta riippumatta. Jokunen aika sitten TV-uutisissa tiedotettiin, että talvi (invierno) on väistynyt ja kesä (verano) on saapunut Costa Ricaan. Myös paikalliset ticot toivottelevat meille vastaan tullessaan hyvää kesää. Iloitsemme siitä heidän kanssaan!

Säässä on todellakin muutoksen tuntua. Sateet ovat selkeästi vähentyneet, on jo päiviä ettei sada lainkaan – ja ilmassa leijuu kesän tuoksu. Sadekausi on siis vaihtumassa kuivaan kauteen. Iltaisin taivaalle ilmestyy huumaavan kauniita sateenkaaria. Ne sykkivät eri kokoisina ja värisinä, kunnes sulautuvat illan pimeyteen.

Kuitenkin, jos olemme oikein tarkkoja, säätieteellisten indikaattorien mukaan (joista en ole todellakaan kovin hyvin perillä) tällä pallon puoliskolla tuleva vuodenaika ei ole kesä, vaan talvi. Siis MITÄ! Mistä tässä oikein on kyse?

Miksi näin on?

Luulisi, että vuodenaikojen määritteleminen on hyvinkin suoraviivainen prosessi. Mutta se, mikä olisi suoraviivaista, on päinvastoin Costa Ricassa. Ajattelimme ensin, että kyse on kielen käännösvirheestä, mutta ei. Costa Rica on yksi harvoista paikoista maan päällä, jossa koko väestö on vaihtanut espanjankieliset sanat invierno ja verano keskenään. Täällä siis käytetään sanaa “verano” (kesä) kuvaamaan talvea ja “invierno” (talvi) kesää. Sama sanan muunnos on käytössä muutamassa muissa trooppisissa maissa, kuten Venezuelassa. 

Siis mitä?

Tiedän… edellä oleva kuulostaa sekavalle ja sitä se on edelleen. Yritin ottaa selvää tästä omintakeisesta kielellisestä muunnoksesta, mutta luovutin heti alkumetreillä. Kyse on kulttuurisesta käytänteestä, paikallisesta tavasta, josta on tullut pitkän ajan kuluessa koko yhteiskunnan läpileikkaava käytäntö. Lähtien yleisestä puhekielestä sekä koulussa käytettävistä oppikirjoista tv:n säätiedotuksiin.

Vaikka Costa Rica on ”tieteellisessä” mielessä väärässä, maa on samalla myös hyvin oikeassa. Kesä-sanan käyttö tuntuu minustakin perin juurin loogiselle. Huomaanhan itsekin, että iltapäivien sateet alkavat väistyä ja seuraavaa kunnon sadetta odotetaan keskimäärin viiden kuukauden päästä – huhtikuussa. Eikö tämä riitä jo kesän indikaattoriksi? 

Jotain ristiriitaista on kuitenkin näkyvissä. Esimerkiksi juuri nyt monet puut pudottavat lehtensä. Tämä tuntuu ennemminkin talviselle kuin kesäiselle. Mutta tuokin pieni ristiriita unohtuu, kun luonto alkaa vähitellen värittää maisemaa monenkirjavilla kukilla, perhosilla – ja paikallisilla ticoilla on sateenvarjojen tilalla auringonvarjot.

Aurinko, valo ja lämpö

Näissä olosuhteissa on siis helppo hyväksyä paikallinen totuus. Kesä on tullut. Moniin totuuksiin liittyy vahvoja henkilökohtaisia kokemuksia. Miksi lähtisimme niitä kiistämään. Tällaisten kulttuuristen muunnosten edessä annamme omien ennakkokäsitysten kuolla pois – ja annamme itsellemme mahdollisuuden luonnon tavoin luoda nahkamme uudestaan. Juuri siksi, tämänkaltaiset, uudessa kulttuurissa esiin tulevat pienet seikat, mielenkiintoiset nyanssit ovat vetoavia, eläväisiä, mielenkiintoisia ja jopa erityisen merkityksellisiä. 

Uusi kulttuuri opettaa. Neuvon itseäni: kuuntele itseäsi ja niitä joiden kulttuurissa asut ja keskustelet. Silloin viisaus ei tarkoita ainoastaan sitä kirjatietoa, joka sinulla jo on, vaan jatkuvaa uuden löytämistä. Juuri sen sanotaan olevan viisauden ylin muoto. Silloin tietoon tulee henkilökohtainen sävy, siitä tulee merkityksellistä. Merkityksen tunne on taas viesti oman Olemisen syvistä, ikivanhoista osista, jonka olemme elämän saatossa usein kadottaneet tai unohtaneet.

Tässä hetkessä, sadekauden ja kesäkauden vaihtumisen kynnyksellä olemme kenties juuri siellä missä ihmisen pitäisikin olla. Toinen jalka tukevasti tutussa, tiedossa ja järjestyksessä ja toinen jalka ojennettuna tuntemattomaan, olemiseen ja epätietoon. Sanotaan, että siellä ihminen on kyllin vakaa pysyäkseen turvassa, mutta kyllin joutava muuttumaan. Juuri siinä tilassa, jossa on mahdollista löytää omat kadotetut olemisen osat uudestaan. Omat merkitykselliset seikat.

Olkoon siis kesä! Toivotamme sen sydämellisesti tervetulleeksi!

Luvassa faktaa ja hyviä uutisia Costa Ricasta

Meiltä on kyselty, millainen on Covid-19 tilanne Costa Ricassa – ja millaiset ovat täällä siihen liittyvät rajoitukset. Ehkäpä lyhyt tilannekatsaus on paikallaan, sillä Suomessa Latinalaisen Amerikan uutisointi kohdistuu lähinnä Brasiliaan, jonka sairastavuus ja kuolemantapausten määrät eivät anna oikeanlaista kuvaa tämän pallonpuoliskon tilanteesta. Brasilian uutiset ovat olleet koko pandemian ajan synkkää luettavaa, sillä maan presidentin suhtautuminen pandemian leviämiseen on ollut hyvin välinpitämätöntä. On jopa väitetty, että presidentti Bolsonaro antoi viruksen levitä tahallisesti. Senaattorit ovatkin nyt asettamassa presidenttiä vastuuseen pandemian huonosta hoidosta. Häntä vastaan on nostettu syytteet muiden muassa rikoksista ihmisyyttä vastaan. 

Sen sijaan Costa Rican pandemian hoito on ollut yleisilmeeltään faktaan perustuvaa ja ennakoivaa. Faktaa on myöskin se, että pandemia on koetellut monella tapaa myös Costa Ricaa. Se on tuonut mukanaan paljon inhimillistä kärsimystä, ylikuumentanut julkista ja yksityistä terveydenhuoltoa sekä runnellut taloutta.  Rokotukset aloitettiin niin pian kuin mahdollista ja nyt väestöstä on saanut yli 50 % molemmat rokotukset. Rokotuksia tarjotaan hyvin matalalla kynnyksellä, kuten esimerkiksi paperittomat voivat ottaa ne ”ilman kiinnijäämisriskiä.” 

Costa Ricassa on linjattu, että kaikki julkisella sektorilla työskentelevät rokotetaan Covid-19-virusta vastaan. Jos ei halua ottaa rokotetta, saa potkut. Piste. Asiasta ei täällä neuvotella.  

Nyt on kuulunut hyviä uutisia!

Viime viikkojen Covid-19-tapausten, sairaalahoitojen ja niihin liittyvien kuolemantapausten jyrkkä väheneminen on saanut maan viranomaiset helpottamaan pandemiaan rajoitteita. Esimerkiksi kaikki kansallispuistot voivat olla auki (useimmat 100 % kapasiteettiin asti), ja rannat voivat olla avoinna päivittäin klo 5.00-20.00.  Maskipakko säilyy edelleenkin, joskin joitakin helpotuksia on jo tulossa, kuten ohjeen mukaan esim. ”sinun on käytettävä maskia ostaessasi lippusi kansallispuistoon, mutta voit ottaa maskin pois ulkoreitillä vaeltaessasi.”  Kauppaan mennessä ei enää mitata kuumetta, mutta normaalit turvaväli ohjeet ovat edelleen käytössä.

Muutokset rajoituksiin tulee kahdessa vaiheessa. Joulukuun ensimmäisestä päivästä alkaen hotellit, ravintolat, baarit, kasinot, kaupat, museot, taide- ja tanssiakatemiat, kuntosalit, kylpylät ja seikkailumatkailu voivat toimia klo 5-23.00 100 % kapasiteetilla, jos kaikilla yli 12-vuotiailla asiakkailla on täydellinen rokotusohjelma. Sen sijaan jos rokottamattomia tai osittain rokotettuja otetaan sisään, kapasiteetti on sovitettava 50 prosenttiin.  Hotellit joutuvat rajoittamaan yhteisten tilojen käytön samaan 50 prosenttiin (huoneiden käyttöaste ei muutu). Uutta on, että kaikissa toimipaikoissa on oltava ulkopuolelta näkyvä tunniste, joka osoittaa yrityksen toimintatavan.

Tammikuussa tilannetta tiukennetaan entisestään, toisin sanoen tammikuun 8. päivästä alkaen rokotteita vaaditaan lähes kaikkiin tiloihin ja tapahtumien sisäänpääsyyn. Vain ns olennaiset palvelut voivat toimia ilman aikarajoituksia ja rokoterajoituksia kuten ruokakaupat, pankit,  terveydenhuollon yksilöt ja apteekit. 

Tämä koskee kaikkia, niin maan kansalaisia kuin  ulkomaisia ​​turisteja.Tuolloin tulee voimaan koronapassi QR-koodilla (tai tulostetulla rokotustodistuksella).  ”Näillä säännöksillä pyritään tasapainoon tarpeiden suojella terveyttä ja elämää terveydellisillä toimenpiteillä ja toisaalta vauhdittaa taloudellista toimintaa ja edistää costaricalaisten tarvitsemaa työllisyyttä”, sanoi maan viestintäministeri Augustin Castro.

Pitääkö minun olla rokotettu päästäkseni Costa Ricaan?

Sinun ei tarvitse olla rokotettu päästäksesi Costa Ricaan. Sinulla tulee kuitenkin silloin olla erillinen koronavakuutus ja negatiivinen koronatesti. Tammikuun 8. päivästä alkaen et kuitenkaan voi osallistua moniin aktiviteetteihin tai mennä sisään ravintoloihin, ellet ole rokotettu.

Turistina sinun ei tarvitse hankkia Costa Rican paikallista QR-rokotetodistusta, vaan turistit käyttävät maahan tulemisen yhteydessä täytettävää (pakollista)  Health Passiin liittyvää QR-koodia. Health Pass ei ole suinkaan täällä uusi asia, se on ollut täällä voimassa jo yli vuoden ajan, siihen on vain viimeisimpänä lisätty kohta, jossa kuvaat rokotetilanteesi. Tähän Health passiin tulee sinun linkittää oman maan rokotetodistus (kuten me EU-koronarokotetodistus) ja lomakkeeseen on merkittävä tiedot kummastakin rokotuspäivämäärästä (EU-todistuksessa näkyy vain viimeisin).

Käytännössä ainoa muutos rokotetuille turisteille on se, että heidän tulee pitää Health Pass QR-koodi (ja varmuuden vuoksi kopio EU:n rokotetodistuksesta) saatavilla koko Costa Rican vierailunsa ajan. Ja tietenkin oma passi, jolla voit todistaa henkilöllisyytesi. 

Kuulostaa ensi silmäyksellä monimutkaiselle, mutta kun seuraa netissä olevia ohjeita TARKALLEEN, Health passin täyttö sujuu mutkattomasti. Sen voi tehdä englanniksi tai espanjaksi. 

Jos olette lähdössä matkalle tännepäin, kannattaa aina ja joka tapauksessa tarkistaa ohjeet virallisista lähteistä, sillä – kuten hyvin tiedämme entuudestaan – ohjeet ja säännöt ovat kovin muuttuvaisia. 

Kohti Costa Ricaa

Tässä siis lupaamaani faktaa. Seuraavalla kerralla aivan jotain muuta!

Pura vida!

Jotain odottamatonta – Costa Ricassa

Jokaisella meillä on omat kokemuksemme pienistä taianomaisista hetkistä -kuten vastasyntyneen viattomuuden, vanhan ihmisen iättömyyden tai mykistävän luonnon maiseman edessä – jolloin tuntuu, että aika menettää merkityksensä, oma keho ohenee ja olet hetken yhtä kaiken olevaisen kanssa.

Kerron seuraavaksi eräästä kokemuksestani täällä Costa Ricassa.

Hieman taustaa

”Nauti harmonian ilmapiiristä luonnon, kasviston ja eläimistön kanssa,” kuvailee Tucano Resortin omat nettisivut hotelli alueen tunnelmaa. Hotellia ympäröikin laaja koskematon luonto, läpipääsemätön viidakko,, jonka suojassa asustelee tropiikin runsas eläimistö, kuten laiskiaiset, quetzalit, apinat ja oselotit. Hotellin suojaisa sijainti häivyttää autojen ja kaupungin hälyn, joten  lintujen, eläinten ja luonnon äänet pääsevät valloilleen. 

El Tucano resort and spa (kuva hotellin sivuita)

Hotelli sijaitsee vulkaanisella maaperällä, joten tulivuorten voimat lämmittävät hotellin erikokoisia kuumia altaita. 

Eri kokoisia ja lämpöisiä altaita

On suuri nautinto makoilla vulkaanisten mineraalien kyllästämässä vedessä, joka samaan aikaan rauhoittaa, rentouttaa ja lopuksi virkistää kehoa ja mieltä.

Jotain erikoista

Hotellin alueen reunamalla, lähes piilossa metsän kätköissä virtaa joki vapaana ja villinä. Se houkuttelee meidät luokseen pauhaamalla äänekkäästi. Joen uomassa pilkistävät kivet ovat hioutuneet aikojen saatossa sileiksi vesimassojen voimasta. 

Hotelli ei suoranaisesti mainosta jokea, paikalliset costaricalaiset eivät ilmeisesti ole kovinkaan kiinnostuneet siitä. Hotellin altaat kaikkien mausteineen kiehtovat heitä enemmän Silmiini osui vain pieni auringon haalistama kyltti, joka osoittaa joelle johtavaa polkua. Kävelemme joen uomaa mukailevaa polkua korkealla rantatöyräällä ja seuraamme, kuinka vesi leikkii ja loikkii iloisesti eteenpäin ja välillä nuolaisee rantatöyrään yllä kasvavien puiden ja kasvien lehtiä mennessään.

Hetken päästä näemme, että virtaus hieman rauhoittuu ja joen uomaan muodostuu pieni suvanto. Sen jälkeen virtaus jälleen kiihtyy ja uoma putoaa pieneksi koskeksi. 

Olen polskinut elämäni aikana useissa erilaisissa virtaavissa vesissä, kuten lapsena naapurin lasten kanssa kevään ylitulvivissa, jäähileisissä puroissa, peseytynyt Lapin kirkasvetisessä vesissä ja viilentynyt joenrannalla saunan jälkeen ystävien kesämökeillä. Upeita kokemuksia kaikki, joten uskaltaudun astumaan jyrkkää joen törmää alas.

Auringon, tropiikin, veden, kivien ja tuulen kimalteleva ihmemaa. Taivaalla leijailivat hiljaiset kotkat, jotka tuskin räpäyttivät siipiään. Oikeat olosuhteet ovat aina juhlan aihe. 

Astun veteen varovasti. Ensin toisella jalalla, sitten toisella jalalla. Kun seisoin hetken virtaavassa vedessä, äimistyin, keho eikä mieli ota viestiä vastaan. Vesi ei ole kylmää, jääkylmää tai hileistä, vaan vulkaanisen tulivuoren syvyyksistä pulppuavaa lämmintä vettä! Olen astunut vulkaaniseen jokeen.

Näen kuplia nousemassa joen pohjasta. Vesi on niissä kohtaa tulikuumaa. Etenen hiljaa ja hitaasti eteenpäin. Tämä vaatii enemmän rohkeutta kuin tavanomainen kylmään veteen syöksyminen. Hivuttauduttuani veteen, huomaan miten suurenmoista kaikki onkaan. Vasemmalla kädellä tunnistan kylmää, oikealla kädellä tavoitan lähes tulikuuman virtauksen. Istuessani suvannon keskelle, tunnen täydellisen lämpötilan virtaavan ylitseni ja alitseni. Yläruumis on täynnä auringonsäteitä. Huomioni kiinnittyy ilman ja veden rajaan. Jokainen pieni liikahdukseni muuttaa kehoni vastaanottamaa veden virtausta, voimaa ja lämpötilaan.

Ensimmäisen sekuntien hämmästyksen sijaan aloin tuntea uskomatonta keveyttä. Helpotusta. Tämä on täysin totta. Joen vehreyttä ympäröivät sininen taivas ja puiden siivilöimä auringonpaiste. Siirryttyäni hieman eteenpäin, virtaus tahtoo temmata minut mukaansa. Annan veden virrata kasvoilleni, aaltoilla otsan yli. 

Joella ei ole ketään muita meidän lisäksi. Päätän riisua uimapuvun ja heittää sen rantatöyräälle. Tämän lähemmäksi en voi päästä luontoa.

Keho ja lämmin valtoimenaan virtaava joki. Minä pikemminkin keinuin kuin uin. Olen tietoisuus, mutta myös kohde yhtä aikaa. Liikkeeni on samaan aikaan liikkumattomuutta. Järisyttävä onnellisuuden tunne pyyhkäisee ylitseni. Tai sitten se on vain lämpimän veden virtaus, joka huuhtoutuu ylitseni. 

Tuona ajattomana, taianomaisena hetkenä olen pieni vesipisara tuossa valtoimenaan virtaavassa joessa ja samana hetkenä olen tuo joki. 

Säätiedot

San José
ajoittaisia pilviä
19 ° C
20.4 °
18.9 °
85 %
2.1kmh
40 %
pe
23 °
la
23 °
su
20 °
ma
21 °
ti
18 °

Seuraa meitä somessa!

170FanitTykkää
509SeuraajatSeuraa