Monet meistä haluavat uskoa siihen, että ihmeet ovat mahdollisia. Varsinkin elämän hankalina hetkinä tulee usein toivottua ihmettä, joka muuttaisi kaiken paremmaksi. Juuri näille hetkille Costa Ricassa on oma erityinen paikkansa, roomalaiskatollinen basilika Basílica de Nuestra Señora de los Ángeles (The Our Lady of the Angels Basilica). Basilika sijaitsee Cartagossa, Costa Rican entisessä pääkaupungissa.
Ihmeiden patsas – tumma madonna
Astuessamme sisään basilikaan, ymmärrämme heti, että kirkko on erityinen. Sen ylevä ja koristeellinen arkkitehtuuri poikkeaa muista Costa Rican kirkoista. Basilika on pyhitetty Nuestra Señora de los Ángelesin neitsyelle. Suomennettuna sitä voisi kutsua Neitsyt Marian kirkoksi.
Pelkkä kaunis rakennus useine ja upeine pylväineen, sivualttareineen ja alttaritauluineen ei kuitenkaan tee kirkosta erityistä, vaan sen taustalla on hieno tarina. Tämän tarinan keskiössä on pieni patsas, joka esittää Neitsyt Mariaa kantamassa Jeesus lasta. Legenda väittää, että pikkutyttö löysi tuon pienen patsaan metsän kätköistä juodessaan vettä kallion uumenista virtaavasta lähteestä. Hän ihastui patsaaseen ja vei sen kotiinsa.
Herättyään seuraavana aamuna hän huomasi, että patsas oli kadonnut ja etsintöjen jälkeen patsas löytyi juuri samasta paikasta kuin aiemmin. Tyttö hämmentyi tuosta ihmeestä ja vei patsaan papille. Pappi lukitsi patsaan varmuuden vuoksi pieneen laatikkoon. Seuraavana aamuna patsas oli kadonnut – ja jälleen se löytyi samasta paikasta.
Tuohon aikaan kaupunkiin rakennettiin uutta kirkkoa, mutta rakentaminen ei kuitenkaan edennyt, koska se tuhoutui toistuvasti maanjäristyksissä. Niin monta kertaa, että kirkon sijainti päätettiin lopulta siirtää patsaan löytymispaikkaan. Sen jälkeen rakennustyöt saatiinkin onnistuneesti ja nopeasti päätökseen. Monet ihmiset ajattelivat, että maanjäristykset olivat vain merkkejä siitä, että Neitsyt Maria halusi basilikan rakennettavan juuri kyseiselle paikalle. Virtaavan lähteen äärelle.
Tumman värin vuoksi patsasta kutsutaan lempeästi tummaksi madonnaksi, La Negritaksi tai Reina de Cartagoksi (Cartagon kuningatar). Hyvin pian huomattiin, että patsaasta huokui suuria parantavia voimia. Sana noista ihmeistä alkoi kiiriä ja sairaat ihmiset tulivat pitkienkin matkojen päästä katsomaan patsasta toivoen samalla parantumisen ihmettä. Legendan mukaan näitä ihmeitä alkoikin ilmetä useasti.
Vuonna 1824 Paavi Pius IX julisti patsaan Costa Rican suojeluspyhimykseksi. Vuonna 1862 Paavi lisäsi julistukseen kohdan, jonka mukaan jokainen, joka tekee pyhiinvaelluksen kirkkoon, saisi täydellisen anteeksiannon synneistään. Pyhimyksen juhlaa vietetään joka vuosi 2. elokuuta. Se on nykyisin kansallinen vapaapäivä Costa Ricassa, ja lähes 2-3 miljoonaa ihmistä eri puolilta maata tekee vuosittain pyhiinvaelluksen Basilikaan. Pyhiinvaellus, jota paikallisesti kutsutaan Romeriaksi, on yksi Costa Rican vanhimmista, suosituimmista ja kestävimmistä kirkollisista perinteistä.
Jo ennen virallista juhlapäivää basilika on laajan pyhiinvaelluksen kohde. Suurin osa ihmisistä liittyy 22 kilometrin kävelyyn nykyisestä pääkaupungista San Josésta basilikaan. Osoituksena hurskaudestaan monet ihmiset ryömivät polvillaan kirkon pitkän käytävän ovelta alttarille. Basilika on auki joka päivä. Ihmiset käyvät rukoilemassa siellä tarpeen vaatiessa ja myös osoittavat kunnioitusta ryömimällä polvillaan muulloinkin kuin pyhiinvaelluspäivänä.
Alkuperäinen pyhimyksen patsas säilytetään kultaisessa kuoressa basilikan sisällä. Näköispatsas löytyy suurennettuna basilikan puutarhassa.
Ihmeiden lähde
Basilikan takana löytyy myös pienen tytön löytämä lähde, tosin luonnonmukainen lähde, hieman modernisoituna versiona. Pyhiinvaeltajat ottavat edelleen siitä vettä peseytyäkseen ja juodakseen. Tutkijat ovat havainneet veden olevan juomakelpoista, vaikka veden puhdistamiseen ei käytetä suodatusta tai kemikaaleja. Pyhiinvaeltajat eivät juo vettä vain sammuttaakseen janoaan, vaan siksi, että lähteen vedessä uskotaan olevan ihmeellisiä parantavia voimia.
Sanotaan, että ihmeiden kokemiseen tarvitaan vain kolmea asiaa: pyytäminen, uskominen ja vastaanottaminen. Kaikki ihmeet, jotka ilmestyvät, tapahtuvat rakkaudesta. Ne, jotka pyytävät esimerkiksi parannusta sairauksiin, asettavat Neitsyt-patsaan viereen pieniä medaljongeja, hopeisia mitaleja tai kolikoita.
Puolestaan ne onnekkaat, jotka ovat saaneet kokea ihmeen, lahjoittavat pyhimykselle kiitokseksi muun muassa riipuksia, jotka symboloivat tapahtunutta ihmettä. Nämä riipukset voivat olla ”parantuneiden ruumiinosien” muotoisia, tai ne voivat olla sormuksia, taloja, kehtoja tms. Ihmiset jättävät myös pitkiä kirjeitä ja valokuvia, jotka osoittavat ihmeteolle todisteita ja todistajia. Basilikassa yhteydessä sijaitsevassa museossa on nähtävillä sekä ihmeiden pyyntöesineitä että kiitoslahjoja.
Ovatko ihmeet edes mahdollisia?
Ihmeet tapahtuvat vain rakkaudesta. Niin legenda kertoo. Sinun tulee vain pyytää sitä, mitä haluat, uskoa – ja ottaa se vastaan. Kuulostaako liian uskomattomalta ollakseen totta?
Länsimaalainen ajattelu torjuu kaikenlaiset ihmeet. Tiede – ja ennenkaikkea filosofia on pyöritellyt asiaa hyvin monesta näkökulmasta. Pääteoksessaan An Enquiry Concerning Human Understanding (1758) filosofi David Hume katsoi, että ihmettä ei tule pitää tapahtuneena, paitsi jos olisi suurempi ihme, ettei sitä olisi tapahtunut. Hume kirjoitti:
Mikään todistus ei ole riittävä todentamaan ihmettä, ellei todistus ole sellainen, että todistuksen virheellisyys olisi suurempi ihme kuin asiantila, jonka se pyrkii todistamaan. (Wikipedia)
Tätä periaatetta kutsutaan Humen puntariksi. Hume itse määritteli ihmeen luonnonlaeista poikkeavaksi tapahtumaksi. Ciceronin mukaan mitään ei tapahdu ilman syytä. Koska kaikki, mikä voi tapahtua, myös joskus tapahtuu, ei mitään voi pitää ihmeenä.
Menemättä syvällisempään analyysiin, tieteellinen selitys ihmeistä tässä hetkessä tuntuu liian kapealle. Päätän itse kokeilla. Juon lähteestä vettä. Ripottelen sitä varmuudeksi myös päälleni. Muistelen ohjetta: pyydä, usko ja ota vastaan. Jos jotain tulee tapahtumaan, se kaikki tapahtuu vain rakkaudesta. Tässä iässä elämää on syytä laajentaa ajatteluaan, ei kaventaa.
