Kulttuuriset erot ovat totta tosiaan elämän rikkaus! Jokaisessa maassa ja maailmankolkassa on omat vakiintuneet juhlapäivänsä ja myös tavat juhlistaa niitä. Olemme päässeet Costa Ricassa asuessamme osallistumaan hyvin monenlaisiin ja erilaisiin juhlallisuuksiin ja kyläkutsuihin niin paikallisten ticojen kuin täällä asuvien ulkomaalaisten kanssa. Kuvaan seuraavassa postauksessa kolme – suomalaisesta perinteistä poikkevaa tapaa tai syytä – juhlia ystävien kanssa. Kevyesti ja mutkattomasti.
(En laita oheen valokuvia ko, juhlista, koska juhla paikkana ovat olleet toisten ihmisten yksityiset kodit).
Enemmän hankkii ystäviä pöydän kuin hengen antimilla – Publilius Syrus
Thanksgiving day (Kiitospäivä)
Costa Rican kongressi päätti hyväksyä tänä vuonna lakiehdotuksen, jolla kannustetaan juhlimaan marraskuun viimeisenä torstaina kiitospäivää. Tämän myötä he toivovat ”kiitollisuuden ja ystävällisyyden hengen vahvistavan perhearvoja ja rauhanomaista rinnakkaiseloa maassa”. Vaikka kongressi ei puoltanut kiitospäivän olevan yleinen, palkallinen vapaa päivä, sen halutaan luovan erityisiä harmonisia hetkiä ystävien ja perheen kesken hyvän ruuan äärellä.
Kiitospäivän idea on saanut osakseen myötämielisyyttä, mutta myös vahvaa kritiikkiä. Kiitospäivän idea on lainattu suoraan kanadalaisten ja amerikkalaisten kulttuurista – ja päivän lanseeraamisen taustalla on ollut vahvasti Costa Rican matkailusektori. Päivän uskotaan houkuttelevan Costa Ricaan tuhansia kanadalaisia ja amerikkalaisia turisteja. Kiitospäivää pidetään ”kulttuurisena loisena”, sillä vastustajien mukaan ”kiitospäivän idea ei liity mitenkään Costa Rican rikkaisiin, monimuotoisiin ja ainutlaatuisiin perinteisiin. Se ei linkity mitenkään maan kulttuurihistoriaan, perinteisiin tai ”esi-isien viisauteen.”
Oli miten oli. Kiitospäivä on jo muutamien vuosien aikana – vaikkakin epävirallisena juhlpäivänä – kasvattanut suosiotaan ticojen keskuudessa. Hotellit ja ravintolat tarjoavat usein kiitospäivän aterioita ja järjestävät tapahtumia ja paraateja kiinnostuneille. Vaikka kaikki eivät ymmärrä juhlan takana olevaa historiaa, useimpia kiinnostaa kiittämisen ja kiitollisuuden syvällinen merkitys.
Ottamatta kantaa kiitospäivän tarpeellisuuteen, sen virallistamiseen, olemme saaneet viettää kiitospäivää jo aiemmin kanadalaisten perinteiden mukaisissa juhlallisuuksissa. Juhlien pääroolissa on herkkuja notkuva ruokapöytä – ja kiitollisuus. Pöydän äärellä istuvan tulee jokainen vuorollaan kertoa oma kiitollisuuden aihe. Olipa kiitospäivä sitten kenen keksintö tahansa, päivän sanoma – kiitollisuus – on erittäin koskettava ja merkittävä. Kuinka usein pydähdymme osoittamaan kiitollisuutta elämää kohtaan? Olemaan kiitollinen siitä mitä meillä on, eikä ainoastaan sitä, mitä meiltä puuttuu…
Ei ole lohdullisempia sanoja kuin hiljaisuus, eikä kauniimpaa kieltä kuin toisten kuunteleminen – tuntematon
Happy hour
Kanadalainen ja amerikkalainen tapa tämäkin. Tervetuloa luoksemme ja koodina ”happy hour.” Tämä on osoittautunut erittäin mutkattomaksi tavaksi kutsua ystäviä vieraaksi. Tällöin vietetään hetki yhdessä ( eli noin tunnin verran). Tarjoiluna on jotain hyvin yksinkertaista, kuten valmissnacksejä, cocktailia, lasi viiniä tai alkoholitonta mehua. Tärkeintä ei ole niinkään syöminen vaan ihmisten kohtaaminen, kevyt ajatusten vaihto. Tapa on mutkaton, sillä tapaaminen järjestetään yleensä iltapäivällä vielä valoisan aikaan ja ulkoterassilla. Kukaan ei siivoa kotiaan katosta lattiaan tai mieti astioiden sopivuutta lautasliinoihin. Helppoa sekä isäntäväelle että vieraille. Vieraiden ei kuulu tai oleteta tuovan mitään lahjaa tai tuliaista mukanaan.
Saat kahdessa kuukaudessa enemmän ystäviä kiinnostumalla heistä kuin kahdessa vuodessa yrittämällä saada heitä kiinnostumaan itsestäsi – Dale Carnegie
Progressiivinen illallinen
Progressiivisen (vähitellen etenevä) illallisen kulttuurinen tausta on minulle epäselvä, mutta olemme osallistuneet sellaiseen jo muutamaan kertaan. Illallisen ideana on, että ystävät (meidän tapauksessa neljä lähinaapuria) kutsuvat toisensa kylään siten, että kaikki kokoontuvat sovitusti ensimmäiseen taloon. Isäntäväki tarjoaa vieraille valintansa mukaiset alkupalat juomineen. Etukäteen määrättömän ajan jälkeen, osallistujat siirtyvät vieraaksi toiseen taloon, jossa syödään salaatti juomineen, kunnes on taas aika siirtyä kolmanteen taloon syömään pääruoka (yleensä keitto) ja viimein neljänteen taloon, jossa tarjoillaan jälkiruoka juomineen. Jokaisen talon väki saa olla illan aikana isäntäväkenä että vieraana. Parhaimmillaan tähän kierrokseen menee monta tuntia! Progressiivisen illallisen toteutustapa keventää yhden perheen ruuanlaittovastuuta ja siirtymät (meillä kävelymatka) taloihin antavat vatsalle tilaa sulatella pöydän antimia ja mielelle aikaa taas orientoitua uuden kattauksen ääressä.
Tässä pieni pintaraapaisu kohtaamistamme erilaisista vierailutavoista. Kulttuurit kohtaavat, sekoittuvat, marinoituvat ja muuttuvat.
Kiitollisena kaikesta kokemuksista. Pura vida.
Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsessään. Jokainen ihminen on osa mannerta, osa kokonaisuutta – John Donne.
