Meiltä usein kysytään: ”Miten te siellä Costa Ricassa oikein teette? Miten te saatte aikanne kulumaan?”
Tässä kuvaus yhdestä, ihan tavallisesta päivästä. Tämä kirjoituksen tarkoituksena on myös herättää kirjoittamisen ilo. Joskus luovuus uinuu ja vetäytyy lepäämään. Kuten syksyinen luonto. Mutta nyt tunnen, että on taas sanojen ja lauseiden aika – herättää blogi taas elämään.
Heräämisen lumous
Verhojen välistä pilkistää lupaus auringosta ja lämmöstä. Avaan verhot auki sepposen selälleen. Näen kuinka nousevan auringon säteet leikittelevät sadepisaroiden pinnalla. Palmujen lehvistöt säihkyvät kuin ne olisi puettu timantteihin.
Hengitän luonnon runsautta ja ihastelen luonnon uskomattoman syvää vehreyttä.
Auringon valo voimistuu voimistumistaan ja pian se on kivunnut korkeuksiin, omalle ikiaikaiselle paikalleen taivaanlaelle. Viimeiset yön varjoissa viihtyneet usvapilvet kiirehtivät vuorenrinteeltä alas solaan ja pujahtavat rinteen onkaloihin ja koloihin.
Värikkyyttä aamuun
Ensin hieman aamiaisen valmistelua, kuppien kilinää ja kahvimyllyn rahinaa. Aamiaisen sisältö ei sinänsä kovinkaan poikkea siitä mitä söisimme Suomessa. Toki tropiikin tuoreita ja erilaisia hedelmiä on runsaammin tarjolla. On mukava kokeilla uusia lajikkeita. Tänään kokeilemme punaista pitayaa (suom. pitaija). Tätä miehen kouran kokoista kaktushedelmää esiintyy täällä useammin keltaisena, mutta paikalliset viljelijät ovat löytäneet myös tämän hehkuvan lajikkeen viljeltäväkseen.
Halkaistun hedelmän voi syödä lusikalla tai toki sen voi pilkkoa tai lohkoa pieniksi kuutioiksi vaikka jugurtin päälle tai syödä sellaisenaan.
Hedelmä maistuu oikeastaan hyvin miedolle. Pyörittelemme makua – ja toteamme sen löytyvän jostakin mesimarjan ja kiiwihedelmän välistä. Hyväähän se on, varsinkin kun syö sen hieman viileänä. Hedelmässä sanotaan olevan paljon antioksidantteja ja tekevän erityisen hyvää vatsalle. Tätä ostamme uudestaankin.
Tarjolla parhaat joogaohjaajat
Ennen aamiaista suuntaan kuitenkin ulos. Lämpö suorastaan houkuttelee nikamia ja niveliä oikenemaan ja menemään takaisin ryhtiin. Otan mallia lähipuun oksalla istuvasta kotkasta, joka on avannut suuret siipensä ja kuivattelee niitä auringossa. Kädet siis suurella kaarella sivulle ja sitten ylös ja alas. Muutama nopea ravistus. Pientä lempeää pään kääntelyä ja hartioiden pyöritystä. Yhtäkkiä kotkan hahmo terästyy ja pyrähtää lentoon… Lieneekö nähnyt maukkaan aamupalan?
Tukaani hypähtelee oksalla. Otan itsekkin pari tasaloikkaa. Keikuttelen itseäni puolelta toiselle. Huojun kuin mieto tuuli puun oksistossa.
Naurahdan. Minulla on tarjolla täällä maailman parhaat joogaohjaajat. Intuitiivista venyttelyä, ilman pakkoa ja tiukkaa ohjelmaa. Annan kehon kertoa mitä se kaipaa ja tarvitsee.
Rauhallinen pitkä sisään ja uloshengitys. Tunnen voimakkaan energivirran lähtevän liikkeelle sisälläni. Sykkivä energia juoksee päästä varpaisiin. Mieleni valtaa suunnaton kiitollisuus. Miten hienoa olla tässä hetkessä hereillä ja tuntevana. Tässä iässä. Elossa ja elävänä.
Ajan määräämätön hetki
Aamukahvi valmistuu. Tumman vastajauhetun pavun tuoksu leijuu houkuttelevana mukissa. Meillä on onneksi vielä hieman jäljellä edellisen kauden papuja. Uudet kahvipavut jo punertuvat pihamme pensaissa. Reilun kuukauden päivän päästä pääsemme noukkimaan uutta satoa talteen.
Aamukahvihetki. Siitä on hyvän päivän aloitus tehty. Hetki, jonka kesto on ajassa määräämättömän. Kahvin siemailun lomassa suunnittelemme päivän askareita tai tulevien viikkojen tapahtumista, filosofoimme tai keskustelemme maailman poliittisista tilanteista. Pohdimme ihmisten pimeää puolta, vallanhalua, julmaa tuhovoimaa ja kaikkea sitä maailmassa tälläkin hetkellä tapahtuvaa hulluutta ja toivomme, että viisaus voittaa mielivallan.
Joskus, kuten tänään istumme aivan hiljaa, sanomatta sanakaan ja annamme ympäröivän luonnon puhua.
Työniloa
Aloittelemme vähitellen arjen työt. Kodin talous- ja huoltotöitä riittää. Joskus se vaatii kipuamista katolle. Timo perkaa tänään palmujen oksia, muuten niiden paino tuulessa särkee tiilet katolta. Milloin katolla, milloin puussa, milloin kaivamassa ojaa tai tekemässä puutarhatöitä. Työniloa parhaimmillaan.
Luonto kasvaa sadekaudella vauhdikkaasti. Kaikkialta voi aistia kasvun voiman. Lehtiruodot venyttävät itseään ja koettelevat omia rajojaan. Nurmikon heinät kutittelevat kilvan toisiaan ja kukkien aihiot kilpailevat jo asemistaan luonnon upeassa kiertokulussa.
Siestan aika
Ennen lounasta pulahdus uima-altaaseen. Vesi raikastaa ja herättää ruokahalun. Tänään on ruokana lähiruokaa: tonnikalaa vihannespedillä. Tuoreessa tonnikalassa on maku tallella. Se maistuu toki paremmalle kuin pakastealtaasta noukittu tai pelttipurkkiin ahdettu tonnikalasäilyke.
Lounaan jälkeen alkaa sataa. Ensin tulee pieniä pisaroita. Kuin varoituksena meille:
”On siestan aika, menkäähän lepäämään, sillä pian alkaa luonnon oma salsa soimaan!”
Sateen ensirytmit voimistuivat ja pian tuleekin sadetta taivaan täydeltä. Isoja märkiä pisaroita. Olemme huomanneet, että täällä tropiikissa kaikki tapahtuu isosti ja näyttävästi.
Sade ei sinänsä ole mitenkään erikoista tähän vuodenaikaan, päinvastoin, elämme sadekautta. Kuten tänäänkin, aamupäivisin aurinko helottaa kirkaalta taivaalta, kunnes on iltapäiväsateen aika.
Edellisellä viikolla saimme tuntea naapurimaan Nigaraguan ylitse vyöryneen syklonin, voimakkaan matalapaineen voimaa. Vaikka myrskyn silmä meni kaukana ohitsemme, sen roiskeet tuntuivat myös täällä Costa Ricassa. Sateen määrä oli sykloonin tapaan runsasta.
Paikallisten mukaan tänä sadekautena sateet ovat olleet poikkeuksellisen runsaita. Esimerkiksi kuukausi sitten runsaat sateet saivat joet tulvimaan ja voimakkaasti virtaava vesi huuhtoi mennessään kaksi joen ylittävää siltaa mukanaan. Nyt joudumme kiertämään autolla normaalia pidemmän matkan päästäksemme esimerkiksi kauppaan. Emme ole kuitenkaan umpikujassa, kuten jotkut ihmiset lähialueellamme ovat. Suunnitelmia siltojen uudelleen rakentamiseen on kuulemamme mukaan aloitettu, mutta milloin se konkreettisesti tapahtuu… tietäneekö sitä vielä kukaan. Pura vida!
Paikalliskulttuuria
Odottelemme sateen hellittämistä ennen kuin lähdemme paikalliselle vihannestorille. Ostamme viikottaiset vihannekset ja hedelmät suoraan paikallisilta tuottajilta ja maanviljelijöiltä.
Sieltä saa muutakin, kuten kalaa, kanaa ja lihaa. Käsintehtyjä shipsejä, leivonnaisia ja leipää. Käsitöitä.
Nyt on mamon chino -hedelmien (suom. Rambutaani) aika. Rambut tarkoittaa hiuksia, ja nimi on tietenkin helppo johtaa hedelmän karvaisesta ulkonäostä. Hedelmää on latinokulttuurissa pidetty perhesovun ja romatiikan symboleina. Niitä suositellaan poikalapsen toivossa laittamaan kuivattuna sängyn alle. (Sen sijaan Suomessa laitetaan kirves)
Mikäpä sen romanttisempaa kuin kuoria rakkaalleen mamon chino ja ojentaa kuoren alta paljastuva läpikuultava hedelmänliha syötäväksi. Sen sisällä on kova ruskea siemenkivi, jota ei syödä. Pidin aluksi tätä pientä hedelmää pelkkänä virkistävänä välipalana, kunnes luin, että hedelmä on erittäin mineraalirikas (kalium, kalsium, magnesium, jodo, kromi, sinkki, seleeni, kupari, rauta, mangaani, rauta, fosfori ja natriun. C, B1, B2, B5, B6, B9, B12, KE ja H vitamiineja. Että sellainen pikku vaatimaton hedelmä tämä mamon on.
Paikalliset myyjät ovat iloisia ja puheliaita. Heidän kanssaan on hyvä harjoitella espanjankieltä. Sana sieltä, lause täältä ja ostosten teko sujuu mallikkaasti. Tapaamme torilla myös tuttuja. Vaihdamme kuulumisia ja sovimme tapaavamme toisemme piakkoin. Yhteinen illanvietto hyvän ruuan ääressä on aina paikallaan.
Taivaallista viihdettä
Takaisin kotiimme ajaessa kuulemme kaukaa ukkosen kuminaa. Lämpö ja kosteus suosivat ukkosia. Siksi tähän aikaan tropiikissa esiintyy lähes päivittäin ukkosia. Onneksi ne usein ovat vain kaukaista kuminaa taivaanrannalla. Lähes joka ilta katselemme runsasta, äänetöntä salamointia, tuota taivaallista ilotulitusta vasten pimeää taivasta.
Ennen nukkumaan menoa suljen jälleen verhot. Paikalliset sanovat kuivan kauden alkavan marraskuun puolella. Ensin sateet harvenevat, kunnes lakkaavat viideksi kuukaudeksi. Sateen ropina tuntuu juuri nyt kovin kotoisalle.
Nukahdamme käsi kädessä. Yksi ihan tavallinen päivä Costa Ricassa haipuu pimenevään yöhön.
