Pääsiäisviikko tulee! Tämä odotettu Semana Santa on Costa Ricassa yksi vuoden vilkkaimmista viikoista. Eikä ihme, sillä tätä pyhää viikkoa pidetään yhtenä maan tärkeimmistä juhlista. Sen sanotaan olevan jopa jouluviikkoa tärkeämpi. Ainakin uskonnollisesta näkökulmasta.
Ajatellessani Suomen pääsiäistä, mieleeni tulee mämmi, rairuoho, keltaiset kukat ja suklaamunat. Hitaat lomapäivät ja yhteiset ateriat. Lumisohjo ja viimainen tuuli. Suomessa pääsiäinen ratsastaa jo auringonvalon siivillä, joten kuulen korvissani murtuvien jäiden äänen ja näen sulavien jääpuikkojen hypnoottisen liikkeen.
Costa Ricassa pääsiäisen tuloa ei voi tulkita lämpötilasta ja valosta. Ukkoskuuroja voi jo tulla, ja sen mukana sateet. Ne ovatko jo odotettuja, sillä ne huuhtovat kuukausien kuivan kauden aikana ilmestyneet pölyt palmujen lehvistöltä.
Mitä tehdä pääsiäisenä?
Semana Santa on perinteiden, juhlien, matkustamisen, ruoan ja perheen aikaa. Useimmille se merkitsee pitkää vapaata. Varsinainen Pyhä viikko alkaa sunnuntaina 10. huhtikuuta ja sitä vietetään lauantaihin 16. huhtikuuta asti. Tänä vuonna julkisella alalla (virastot, koulut ym) on kaikkiaan yhdeksän vapaapäivää. Kuitenkin yhä useammin ravintolat, suurimmat kauppaketjut, pienet kioskit pitävät ovensa auki. Jäyhät perinteet ovat muuttuneet täälläkin.
Mitä me itse teemme?
Pääsiäisviikko on aikaa, jollon pysymme kotona, sillä kaikkialla on ruuhkaa: rannoilla, puistoissa ja erityisesti liikenteessä. Hotellit ovat täynnä ja kalliimpia kuin muulloin. Hinnat voivat olla jopa kaksinkertaisia.
On myös helppo ennustaa, että – kahden koronakurimuksen vuoden jälkeen- tuleva pääsiäinen on entistä vilkkaampi. Huhtikuun alusta luovuttiin kaikista koronarajoituksista, vain maskin käyttö jäi vielä voimaan. Costa Rica luopui myös koronapassi kokeilusta, joka ei oikeastaan koskaan saanut kunnolla tuulta siipiensä alle.
Perinteitä
Kuten olen aiemmin kuvannut, Costa Rica on maa, jossa on rikas perinnekulttuuri. Myös pääsiäisellä on omat perinteensä.
Katolisuus näkyy vahvasti koko viikon ajan. Ensimmäiset merkit juhlavasta viikosta ilmestyivät jo ennen pääsiäistä. Monien kotien ulkopuolelle on pystytetty puisia ristejä, jotka on päällystetty violetilla kankaalla. Ne kuvaavat kodissa alkanutta paastoa.
Viikon ajan on paljon uskonnollisia messuja sekä paraateja. Ticot rakastavat (muiden latinanalisen amerikkalaisten tapaan) näyttäviä paraateja ja kulkueita – ja tänä vuonna, kahden vuoden tauon jälkeen, niitä voidaan taas järjestää.
Paraatit ja kulkueet vaihtelevat eri puolilla maata. Pienistä kylistä, joissa on hiljaisempia seremonioita, alueisiin, joissa näyttelijät harjoittelevat tuntikausia Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen esittämistä. Paikoin luvassa on siis näyttäviä näytelmiä puistoissa ja katujen varsilla.
Ripaus taikauskoa
Perinteet sisältävät usein ripauksen taikauskoa ja mystisiä sääntöjä, joiden perusteet eivät enää muistu kenenkään mieleen. Ne tuntuvat tietenkin tähän päivään sovitettuna, ja varsinkin ulkomaalaisen silmissä hieman omituisille. Mutta on hyvä muistaa, että joka maan kulttuurissa on omansa. Kuten Suomessa – muistanette omasta lapsuudestanne, että pääsiäismunat muni kukko eikä kana. Ja vanhan kansan suussa kulki varmana pidetty tieto siitä, että jos pääsiäisaamuna syö naurista, sääsket eivät tule syömään koko kesänä. Virpomista onnen tuovilla oksilla tai valkeiden polttaminen sato-onnen turvaamiseksi. Ja jos haluaa varmistaa rakkauden sävyjä tuleville ajoille, on syytä herätä ja tervehtiä aurinkoa pääsiäispyhinä.
Sen sijaan täällä Costa Ricassa liikkuu vahva tieto siitä, että ei kannata uida pitkänä perjantaina, ellei halua muuttua kalaksi. Tai uiminen voi vihastuttaa Jumalan ja johtaa hukkumiseen. Toiset taas uskovat, että pyhän viikon aikana on enemmän maanjäristyksiä kuin tavallisesti. Ne ovat Jumalan rangaistuksia ihmisten ahneudesta ja väärinteoista. Muistissa on vahvasti vuoden 1983 pyhä lauantai, jolloin 7,1 magnitudin maanjäristys iski eteläiselle Tyynenmeren rannikolle. Tämä raju luonnonvoima keskeytti monet uskonnolliset messut ja paraatit. Tuolloin yksi ihminen kuoli, ja yli 500 ihmistä jäi kodittomaksi.
Ruokaa olla pitää
Yksi pääsiäisen syvään juurtuneista perinteistä on kokoontuminen perheen – tai oikeastaan suvun kanssa yhteen. Valmistaa ja syödä ruokaa yhdessä. Ja ruokaa tulee olla runsaasti.
En ole perehtynyt pääsiäisajan paikalliseen ruokakulttuuriin, mutta tiedän, että osa siitä liittyy chiverreihin, joiden sodankorjuunaika sattuu juuri pääsiäisen aikaan. Chivver on muodoltaan ja ulkonäöltään samanlainen kuin meloni, mutta rakenteeltaan kuin kurpitsa. Sitä keitetään hillon kaltaiseksi koostumukseksi, lisätään runsaasti ruskeaa sokeria ja tätä makea hunajankaltaista ”miel de chiverre” syödään levitteenä tai tuoreiden empanadojen eli suolaisten pasteijoiden kanssa. Voi olla, että tänä vuonna maistamme palasen tätä costaricalaista pääsiäisperinnettä.
Pääsiäisen aikaan tarkkaillaan jännittyneenä tulevaa kahvisatoa, sillä nyt on sen kukkimisen aika. Näillä seuduilla kukinto on upea, joten aromikkaita kupillisia on luvassa.
Tämän postauksen myötä toivottelemme Hyvää pääsiäistä teille kaikille. Kuten täällä sanotaan:
”Lepo on elämän makeutta”
Aioimme ehdottomasti ottaa tuon pääsiäisperinteen osaksi omia uusiutuvia perinteitämme.
Pura vida!
