Jokaisella meillä on omat kokemuksemme pienistä taianomaisista hetkistä -kuten vastasyntyneen viattomuuden, vanhan ihmisen iättömyyden tai mykistävän luonnon maiseman edessä – jolloin tuntuu, että aika menettää merkityksensä, oma keho ohenee ja olet hetken yhtä kaiken olevaisen kanssa.
Kerron seuraavaksi eräästä kokemuksestani täällä Costa Ricassa.
Hieman taustaa
”Nauti harmonian ilmapiiristä luonnon, kasviston ja eläimistön kanssa,” kuvailee Tucano Resortin omat nettisivut hotelli alueen tunnelmaa. Hotellia ympäröikin laaja koskematon luonto, läpipääsemätön viidakko,, jonka suojassa asustelee tropiikin runsas eläimistö, kuten laiskiaiset, quetzalit, apinat ja oselotit. Hotellin suojaisa sijainti häivyttää autojen ja kaupungin hälyn, joten lintujen, eläinten ja luonnon äänet pääsevät valloilleen.
Hotelli sijaitsee vulkaanisella maaperällä, joten tulivuorten voimat lämmittävät hotellin erikokoisia kuumia altaita.
On suuri nautinto makoilla vulkaanisten mineraalien kyllästämässä vedessä, joka samaan aikaan rauhoittaa, rentouttaa ja lopuksi virkistää kehoa ja mieltä.
Jotain erikoista
Hotellin alueen reunamalla, lähes piilossa metsän kätköissä virtaa joki vapaana ja villinä. Se houkuttelee meidät luokseen pauhaamalla äänekkäästi. Joen uomassa pilkistävät kivet ovat hioutuneet aikojen saatossa sileiksi vesimassojen voimasta.
Hotelli ei suoranaisesti mainosta jokea, paikalliset costaricalaiset eivät ilmeisesti ole kovinkaan kiinnostuneet siitä. Hotellin altaat kaikkien mausteineen kiehtovat heitä enemmän Silmiini osui vain pieni auringon haalistama kyltti, joka osoittaa joelle johtavaa polkua. Kävelemme joen uomaa mukailevaa polkua korkealla rantatöyräällä ja seuraamme, kuinka vesi leikkii ja loikkii iloisesti eteenpäin ja välillä nuolaisee rantatöyrään yllä kasvavien puiden ja kasvien lehtiä mennessään.
Hetken päästä näemme, että virtaus hieman rauhoittuu ja joen uomaan muodostuu pieni suvanto. Sen jälkeen virtaus jälleen kiihtyy ja uoma putoaa pieneksi koskeksi.
Olen polskinut elämäni aikana useissa erilaisissa virtaavissa vesissä, kuten lapsena naapurin lasten kanssa kevään ylitulvivissa, jäähileisissä puroissa, peseytynyt Lapin kirkasvetisessä vesissä ja viilentynyt joenrannalla saunan jälkeen ystävien kesämökeillä. Upeita kokemuksia kaikki, joten uskaltaudun astumaan jyrkkää joen törmää alas.
Auringon, tropiikin, veden, kivien ja tuulen kimalteleva ihmemaa. Taivaalla leijailivat hiljaiset kotkat, jotka tuskin räpäyttivät siipiään. Oikeat olosuhteet ovat aina juhlan aihe.
Astun veteen varovasti. Ensin toisella jalalla, sitten toisella jalalla. Kun seisoin hetken virtaavassa vedessä, äimistyin, keho eikä mieli ota viestiä vastaan. Vesi ei ole kylmää, jääkylmää tai hileistä, vaan vulkaanisen tulivuoren syvyyksistä pulppuavaa lämmintä vettä! Olen astunut vulkaaniseen jokeen.
Näen kuplia nousemassa joen pohjasta. Vesi on niissä kohtaa tulikuumaa. Etenen hiljaa ja hitaasti eteenpäin. Tämä vaatii enemmän rohkeutta kuin tavanomainen kylmään veteen syöksyminen. Hivuttauduttuani veteen, huomaan miten suurenmoista kaikki onkaan. Vasemmalla kädellä tunnistan kylmää, oikealla kädellä tavoitan lähes tulikuuman virtauksen. Istuessani suvannon keskelle, tunnen täydellisen lämpötilan virtaavan ylitseni ja alitseni. Yläruumis on täynnä auringonsäteitä. Huomioni kiinnittyy ilman ja veden rajaan. Jokainen pieni liikahdukseni muuttaa kehoni vastaanottamaa veden virtausta, voimaa ja lämpötilaan.
Ensimmäisen sekuntien hämmästyksen sijaan aloin tuntea uskomatonta keveyttä. Helpotusta. Tämä on täysin totta. Joen vehreyttä ympäröivät sininen taivas ja puiden siivilöimä auringonpaiste. Siirryttyäni hieman eteenpäin, virtaus tahtoo temmata minut mukaansa. Annan veden virrata kasvoilleni, aaltoilla otsan yli.
Joella ei ole ketään muita meidän lisäksi. Päätän riisua uimapuvun ja heittää sen rantatöyräälle. Tämän lähemmäksi en voi päästä luontoa.
Keho ja lämmin valtoimenaan virtaava joki. Minä pikemminkin keinuin kuin uin. Olen tietoisuus, mutta myös kohde yhtä aikaa. Liikkeeni on samaan aikaan liikkumattomuutta. Järisyttävä onnellisuuden tunne pyyhkäisee ylitseni. Tai sitten se on vain lämpimän veden virtaus, joka huuhtoutuu ylitseni.
Tuona ajattomana, taianomaisena hetkenä olen pieni vesipisara tuossa valtoimenaan virtaavassa joessa ja samana hetkenä olen tuo joki.
