Blogin julkaisemisessa on ollut tauko, sillä välillä on hyvä ottaa etäisyyttä kaikkeen tekemiseensä ja vaihtaa rytmiä. Tauko on tehnyt hyvää, sillä tietokoneen näppäimistön näkeminen ja sen tuntu sormien päässä tuntuu taas mukavalle. Tauon aikana olemme tehneet Costa Ricassa pieniä reissuja, katselleet maisemia uusin silmin ja nauttineet maan vieraanvaraisuudesta. Koronatilanne maassa on tällä hetkellä hyvin maltillinen, laskusuunnassa ja maata on avattu kaikella tapaa.

Meille tämä on tarjonnut oivallisen ajan reissata: paikalliset ovat palanneet lomiltaan töihin, koululaiset ovat koulussa (täällä kesäloma loppui juuri ja koulut on avattu uudestaan), ulkomaalaisia turisteja ei ole kuin kourallinen, kaikkialla on väljää ja tilaa riittää, hintatasot ovat kohtuulliset ja yöpymispaikoista ei ole pulaa. Toki edelleen mietimme tarkkaan minne ja miten kannattaa matkustaa, joten luontokohteet ovat luontevia valintoja. Olemme myös tietoisia, että koronatilanne elää maailmalla ja kaikki saattaa sulkeutua taas hetkessä. Nauttikaamme siis tästä hetkestä!

Ilmassa adrenaliinia ja rikkiä

Tämän tilan ja väljyyden huomaamme myös mennessämme yhdelle Costa Rican tunnetuimmalle tulivuorelle Irazúlle. Se on hyvin suosittu turistikohde, sillä siellä voi vain käväistä tai tehdä vaativampiakin vaelluksia. Yleensä sisäänpääsyä joutuu jonottamaan, mutta nyt meidän lisäksemme oli vain muutama paikallinen tico.

Irazú tulivuori on yksi kuudesta aktiivisesta maan tulivuoresta, jonka lisäksi täällä sijaitsee 61 lepotilassa olevaa tai sammunutta tulivuorta. 

Tulivuoren kiehtovat. Jo sen näkeminen kaukaakin nostattaa kehon adrenaliinin, mutta oikeastaan vasta sen rinteitä kävellessä oivaltaa tulivuoren valtavan koon ja jylhyyden.  Sekä tulivuoren sisällä piilevän voiman, sillä rikin tuoksu ja höyryt kertovat sen sykkivästä pulssista – ja elämästä jalkojemme alla. Irazú kokoa riittää, sillä se on maan korkein tulivuori. Se nousee 3432 m merenpinnasta, joten hengittäminen niin korkealla muistuttaa ihmisen olevan ennemminkin maanpinnan eläjä. 

Kiehtova Irazu

Sana ”Irazú” on johdannainen alkuperäiskansojen sanasta, joka tarkoittaa ”ukkosen ja maanjäristyksen vuoristoa.” Kuuluisin purkaus tapahtui vuonna 1963, jolloin tulivuori aktivoitui äkillisesti, juuri samana päivänä Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy oli vierailulla. Tulivuori suihkutti neljän vuoden ajan ilmaan savua ja nokea  ja lennätti tulenkatkuisia, hehkuvia lohkareita läheisten Cartagon kaupungin ja pääkaupungin San Josén asukkaiden niskaan. Viimeisin pieni purkaus oli vuonna 1994, eikä seuraavaa purkausta voida ennustaa suurella tarkkuudella vielä nykyisillä laitteillakaan. Maan alla oleva voima ei alistu ihmisen käskettäväksi ja hallittavaksi.

Vehreää ja kuumaisemaa

Volcán Irazú -huippu on lähellä puurajaa, joten sen rinteet ovat osin hyvin vehreät. Ajomatka sinne on jo sinänsä kokemisen arvoinen, sillä tulivuoren rinteet ovat vulkaanisen ravinteikkuutensa takia maan vihannesaitta. Rinteet ovat täynnä siististi hoidettuja peruna-, sipuli- ja kaali ym. peltoja. Silmänkantamattomiin. 

Aivan huipulla pääsemme kellumaan pilvien yläpuolella, sinne paistaa silloinkin, kun keskilaakso on sumun seassa.

On hieno tunne seistä ”pilvien päällä.”  

Tulivuoren huipulla käy jatkuva tuuli, joten on muistettava kaivaa taas toppatakki päälle. Tuuli  ja tulivuoren toiminta tekee näkymästä kuunmaiseman vaikutuksen. Opastaulut muistuttavat, että olet nyt lähellä päiväntasaajaa, merkittävällä korkeudella ja auringon voimakkuus voi aiheuttaa palovammoja alle tunnissa. 

Tulivuori koostuu useista aktiivisista kraatereista. Suurin näistä on 275 metriä syvä, kun taas pienin nimeltään Diego de la Haya on 91 m syvä. Kraatereihin muodostuvat mineraalipitoiset järvet ovat kiehtovia, vaikkakin tappavan vaarallisia. Ne muuttavat väriään auringon mukaan, vaihdellen usein smagardinvihreästä karmiininpunaiseen.

Irazu kraateri (kuva wikipedia)

Niiden kauneus ei saa kuitenkaan hämätä, sillä ne vapauttavat myrkyllistä höyryä. Tulivuorella vaeltajan on siis syytä pysyä merkityillä reiteillä.

Tulivuori on itsessään jo ravisuttava kokemus kaikkine kraatereineen, mutta sieltä on myös henkeäsalpaavat näkymät. Selkeänä päivänä täältä huipulta näkee sekä Tyynenmeren että Karibian rannikolle. Joskus tekee sielulla hyvää katsella kauas horisonttiin.

”Rohkeus on kuin tulivuori, empivän siemen ei kasva sen kraateissa” – Kahlil Gibran

KOMMENTOI ARTIKKELIA

Kirjoita kommenttisi
Kirjoita nimesi