Ensimmäinen joulukuuta on merkittävä päivä Costa Ricassa. Ei yksistään siksi, että paikallisten ihmisten joulunajan lomapäivät lähestyvät ja joulunpyhien valmistelut pääsevät taas täyteen vauhtiin.

Päivän merkitys on vahvasti kansallinen ja maan identiteetin kannalta merkittävä. Costa Rican juhlii tänä vuonna armeijan lakkauttamisen 72-vuotispäivää. Tänä vuonna kansallinen juhlapäivä on poikkeuksellisen juhlallinen, sillä nykyinen presidentti Carlos Alvarado allekirjoitti lain, joka vahvistaa päivän myös kansalaisten lomapäiväksi. 

Kysymys kuuluukin…

Kuinka pieni valtio on uskaltanut lakkauttaa oman armeijan, kun naapurimaissa on kautta historian ja käydään yhä hyvin moninaisia valtataisteluja?

Modernin Costa Rican synty perustuu vuonna 1948 käytyyn lyhyeen sisällissotaan. Sodan jälkeen väliaikaishallituksen johdossa toiminut José Figueres Ferrer päätti lakkauttaa armeijan. Päätös vahvistettiin vuoden 1949 perustuslaissa.

”Armeijan lakkauttaminen on merkittävin teko Costa Rican 1900-luvun historiassa. Se vei meidät toisenlaiselle tielle kuin alueen muut maat”, Costa Rican parlamentin varapuheenjohtaja Maureen Ballestero pohti.

Figueres halusi lakkauttaa armeijan, koska hän näki sen olemassaolon pikemminkin uhkaavan kuin suojelevan kansalaisia. Costa Rican molemmissa naapurimaissa, Nicaraguassa ja Panamassa, jouduttiin kokemaan juuri se, mitä Figueres pelkäsi: maita johtivat vuosikymmenien ajan sotilasdiktatuurit.

Aivan kivuttomasti armeijattomaan aikakauteen siirtyminen ei onnistunut. Vuonna 1955 Nicaraguan aseistamat kapinalliset hyökkäsivät Costa Rican pohjoisosaan. Maa joutui mobilisoimaan 4 000-henkisen kansalliskaartinsa, joka torjui hyökkäyksen.

Costa Rica poikkesi jo varhain sosioekonomisesti muista alueen maista, sillä sinne syntyi hajautetun maaomistuksen ansiosta kohtalaisen vauras keskiluokka – yhteiskunta ei jakautunut jyrkästi eliittiin ja köyhälistöön kuten muissa Keski-Amerikan maissa. Costa Rican ”onneksi”, siellä ei myöskään ole arvokkaita luonnonvaroja, joten se ei ole kiinnostanut valloittajia. 

Juhlan aika

Costa Ricalla on siis syytä juhlaan. Korona-ajan rajoitukset kaventavat päivän juhlallisuuksia, mutta seremonia pidetään perinteisesti pääkaupungissa ja sen upeassa Kansallismuseossa.

Tämä rakennus oli aikoinaan Bellavistan linnoitus, jossa sotilaat koulutettiin ja se toimi myös asevarastona. Armeijan lakkauttamisen jälkeen presidentti Figueres tarjosi linnoituksen Costa Rican yliopistolle, ja vuoteen 1950 mennessä siitä tuli museon pysyvä paikka.

 ”Resurssit, jotka tasavallan hallituksen olisi pitänyt historiallisesti joutua investoimaan aseisiin perustuvaan puolustusjärjestelmään, kohdennettiin viisaasti Costa Rican hyvinvoinnin välittömiin kuluihin”, presidentti  Alvarado sanoi sotilaallisen laitoksen lakkauttamisesta.

Tämän vuoden seremoniassa Alvarado ja ulkoministeri Rodolfo Solano kehottivat maailmaa leikkaamaan sotilasmenoja ja lisäämään investointeja ilmastonmuutoksen torjuntaan.

”Isovanhempamme olivat ensimmäinen sukupolvi maailmassa, joka tiesi miltä tuntuu elää maassa, jossa ei ole omaa armeijaa ”, Alvarado kertoi ja jatkoi:

 ”Meillä on vastuu, joka kehottaa meitä rakentamaan parempi Costa Rican tälle neljännelle sukupolvelle ilman armeijaa.  Maamme tyttärille ja pojille.”

Onnea Costa Rica! Pura vida!

KOMMENTOI ARTIKKELIA

Kirjoita kommenttisi
Kirjoita nimesi