Terveiset jälleen Suomesta, vapaaehtoisesta kahden viikon karanteenista. Costa Rica avasi maansa rajan elokuun ensimmäinen päivä lentoliikenteelle valikoidusti – ja Eurooppa oli yksi näistä valikoiduista kohteista.

Matka kotimaahan eteni hyvin jouhevasti. Costa Rican lentokentällä Juan Santamariassa kävelimme ylimääräisen passintarkastuksen jälkeen lämpökameratarkastuspisteen kautta sisälle. Maskipakko oli voimassa sekä lentokentillä (lähtöpisteessä ja Frankfurtissa) että lentojen aikana.
Muutoin kaikki lentokenttärutiinit olivat hyvin samankaltaiset kuin ennen Covid-aikaa. Helsingin lentokentällä oli vastassa infopisteitä, joista halutessaan sai Covid-ohjeita tai suosituksia Suomeen tuloon.

Olimme järjestäneet asiamme etukäteen niin, ettei meidän tarvinnut käyttää julkisia kulkuneuvoja karanteeniin siirryttäessä.

Keskelle luontoa

Vietämme karanteenia Saimaan saaressa. Luonnon keskellä on ihmisen hyvä olla, poissa ihmisvilinästä. Täällä voimme hengittää ilman maskia – ja samalla palautua aikaerosta kaikessa rauhassa. Suomen loppukesä otti meidät lämpimästi vastaan. Todellakin!

Suomen kesä, upeutta!

Lämpimällä rantakalliolla istuessamme totesimme, ettei lämpötila sanottavasti muuttunut, vaikka vaihdoimme maisemaa tropiikista suomalaiseen järvenrantaan. Eilen tunnistimme jo ensimmäiset lounaistuulen puhaltamat koleuden väreet järvenselältä sekä illan pimetessä metsän siimeksestä huokuvan viileyden. Otamme ilolla vastaan tämän loppukesän raikkauden!

Iloisina ja kiitollisina

Nautimme myös jokamiehen oikeudesta kävellä maastossa ja poimia marjoja ja sieniä. Nyt sen ymmärtää, miten ainutlaatuista se on. Esimerkiksi Keski-Ameikassa, kuten Costa Ricassa voimme kävellä metsissä lähinnä luonnonsuojelualueilla tai kansallispuistoissa. Yksityisissä tai julkisilla varoilla ylläpidetyissä. Toki tähän liittyy kulttuurikysymykset, mutta myös metsätyyppien erilaisuus. Suomen metsät ovat maastoltaan helpompi kävellä kuin läpitunkematon sademetsä.

Olemme iloisia ja kiitollisia, että ennätimme tulla Suomeen vielä, kun satokautta on jäljellä. Metsä on täynnä mustikoita. Siis niitä on aivan uskomattoman paljon. Puolukatkin jo puskevat punaa poskiinsa täyttä päätä. Löysimme myös tatteja ja kanttarelleja. Niillä on hyvä ryydittää suomalaista maittavaa ruokaa.

Suomalaisuuden ruokakulttuurin ytimessä

Järvellä on tilaa meloa ja hengittää. Tilaa ja rauhaa riittää, eikä näillä selkosilla tarvitse karanteenin aikana ihmisiä väistellä.

Onhan tämä niin kotoista, tuttua ja mukavaa!

järvellä tilaa riittää

…vie pois pahat märkyydet

Karanteenissa noudatamme terveysohjetta vuodelta 1776: ”Askaroitseminen, liikunto ja työn tekeminen on sekä ruumiille että mielelle terweydexi. Liikunto ajaa suonista ja jäsenistä pois pahat märkyydet ja kiskoo ne irralle ja ikänänsä kuin pois hivuttaa.

Mikäs sen suomalaisempaa askaroimista kuin halkojen hakkaaminen ja saunominen…

…ja metsänhoito. Viime kaudella istuttamamme puuntaimet kaipaavat jo hieman hoitoa, etteivät ne tukahdu saariston sitkaisiin vadelmapuskiin tai horsmiin.


Arkisia asioita ja askareita. Rauhaa ja tilaa. Joskus on aika antaa asioiden vain leijua, sillä ihmistä karaistaan muutoksien myötä kahdella tapaa. Ulkoiset kokemuksemme on ensimmäinen askel uusiin kokemuksiin. Me matkustamme, tutkimme ja kerromme tarinoitamme. Toinen karaistuminen on näkymätöntä, sisäistä kokemusta. Mielemme ja sydämemme matkustaa, kun sulattelemme kokemaamme ja kokeilemme ulkoisen kokemuksemme totuutta sisäisessä maailmassamme. Näin me voimme muuttua kirjaimellisesti itse muutokseksi, jota olemme tekemässä.

– ja matkamme jatkuu.

Ps. Kiitos kaikille Costa Ricaan tulleista terveisistä ja viesteistä!

KOMMENTOI ARTIKKELIA

Kirjoita kommenttisi
Kirjoita nimesi