Elävä elämä – Parque national carara

Välillä tekee hyvää pistää kodin ovi takanaan kiinni ja lähteä tuulettumaan rantatuuleen tai kävelemään luonnonpuistoon.

Värikkään elämän vaarat

Tällä kertaa valitsimme kohteeksi Cararan, luonnonsuojelualueen, jonka nimi vääntyy sanasta krokotiili. Se on pohjoisin Tyynenmeren rannikon sademetsä, joka on pysynyt vielä suhteellisen koskemattomana. 

Carara on yksi Costa Rican suosituimmista kansallispuistoista, johtuen suurelta osin sen läheisyydestä San Joséhen, maan pääkaupunkiin. Sen kosteissa ikivihreissä metsissä asuu Scarlet Macaw, maan suurin ja värikkäin papukaija. Lintu on myös tämän luonnonsuojelualueen symboli.

Nämä papukaijat eivät ole vain värikkäitä, vaan värit ovat todella voimakkaat: sulat ovat punaiset, keltaiset ja siniset. Värit vaihtelevat macawin alalaji määrityksen mukaisesti. Papukaijan toinen tunnusmerkki on sen käyrä, suuri ja voimakas nokka, jonka vuoksi niitä kutsutaan myös leikkisästi koukkunokaksi.

Värikkyytensä vuoksi tämä laji on sukupuuton partaalla, vaikka muun muassa tämänkin luonnonsuojelualueen suojelutyön avulla lajin kantaa on saatu vähitellen elpymään. Mutta vain vähitellen. Syynä sukupuuton uhkaan on tietenkin ihmiset. He ovat vanginneet lintuja lemmikseen ja puutarhojen somisteeksi. Lemmikkinä niistä tehdään lentokyvyttömiä. Nykyisin toiminta on laitonta, mutta valitettavasti lintuja kaapataan edelleenkin. Ostohinta liikkuu noin 10 000 euron paikkeilla, joten on kova kiusaus lihottaa näiden lintujen vapaudella omaa lompakkoa. Olemme nähneet monia papukaijoja monien hotellien ja yksityiskotien puutarhoissa. Aluksi jopa ihastelimme niitä, ennen kuin meille selvisi tämä karu totuus. Ja usein meille kerrottiin, että linnut on pelastettu niiden lennettyä autoa päin. Tiedä tuosta.

Maailman luonnonvarainen populaatio oli vuonna 2016 noin 4 300 yksilöä. Vielä on siis toivoa. 

Toinen sukupuuttoa kylvävä asia tälle lajille, kuten myös muille värikkäille linnuille on perhokalastus. Pyyntivälineenä toimiviin perhoihin käytetään erilaisia sulkia ja höyheniä – ja niiden myynti on maailmalla todella iso rahakas bisnes. Varsinkin Brasilian markkinoilla liikkuu isot rahat – ja niin moni lintu on joutunut uhanalaiseksi viattomalta kuulostavan harrastuksen vuoksi. 

Elämää siirtymävyöhykkeellä

Cararassa on kaksi retkeilyreittiä, jotka vaellukseen ovat tähän vuoden aikaan todella helppoja.  4,5 km  Laguna Meandrica -polku, joka on samansuuntainen Río Grande de Tárcolesin joen kanssa, on suljettu sadekaudella (noin elokuun lopusta marraskuun puoliväliin), koska polku peittyy usein veteen joen ja suoalueen tulviessa. Silloin myös krokotiilit väijyvät polkujen varsilla, joten kävelemään lähteminen on omalla vastuulla. Kuten tietenkin aina.

Meidän ensisijaisena toiveena on nähdä Scarlet Macaw luonnossa. Se on pelkästään toive, sillä näissä luonnon vapaissa olosuhteissa ihminen ei voi määrittää etukäteen eläimen käyttäytymistä. Tietenkin voisimme ottaa mukaamme alueen tuntevan luonto-oppaan, mutta haluamme olla yhtä vapaita kuin ympärillämme olevat eläimet. Valitkoon ne, haluavatko tulla näyttäytymään meille. Joka tapauksessa luontokävely ei mene missään olosuhteissa hukkaan, sillä jo luonnonpuistossa oleilu, sen värit, tuoksut ja äänet ovat kokemus. Tämän luontopuistoalueen tekee erikoiseksi se, että se on siirtymävyöhyke luoteisalueiden trooppisista kosteista metsä alueista kohti kuivempaa metsämaastoa. Saamme ikään kuin kaksi erilaista ilmastoa yhdellä käynnillä. Mielenkiintoista!

Carara on lintuharrastajien ja villieläinten bongaajien suosikki kohde monista syistä. Ensinnäkin täällä on valtava määrä eri laijikkeita. Sen sijainti siirtymävyöhykkeellä tarkoittaa, että siellä todennäköisesti esiintyy molempien elinympäristöihin kuuluvaa eläimistöä. Toiseksi, Río Grande de Tárcoles joessa on vapaasti virtaavia osia ja sen vedet sulautuvat vuodenaikojen mukaan maaston hetteisiin soihin ja matalaan hokinttijärveen. Järveä peittävät lukuisat kukkalajit, kuten hyasintit, mikä laajentaa edelleen erillisten paikallisten elinympäristöjen määrää lähes kymmeneen. Koska osa Cararaa on kuivempi eikä kaikki puut ole ikivihreitä, Carara on avoimempi kuin etelämpänä sijaitsevat sademetsät. Tämä helpottaa lintujen ja villieläinten tarkkailua – ja valokuvausta.

Kävelemme hyvin merkittyä polkua pitkin kohti aluetta, jossa papukaijojen tiedetään erityisesti viihtyvän. Ne asustelevat alueen trooppisemmalla, kosteimmalla puolella. Tiedämme, että tuolla metsässsä on huikea määrä eläimiä, joista mainittakoon esimerkiksi opossumi, laiskiaiset ja loput englanniksi koska minulla ei tietoa suomenkielisistä käännöksistä: ”Agouti, Armadillo, Pacas, Great Anteater, Kinkajou, Tayra, Margay cat, Collared Peccary, White-tailed Deer, Poison-arrow Frogs, and the omnipresent monkeys. Birds- Collared Aracari, Fiery-billed Aracari, American Egret, Great Tinamou, Turkey vulture, Long-billed Gnatwren, Chestnut-backed Antbird, Black-hooded Antshrike, Keel-billed Toucans, Anhinga, Jacanas, Pied-billed Grebes, Mexican Tiger-bitterns and Boat-billed Herons.”

Näemme paljon erilaisia lintuja, mutta ensin silmä hakeutuu komeisiin vanhoihin puihin. Jokainen niistä on yksilöllinen, taiteellisesti luonnon vääntämä.

Yksi näistä valtavita puista on villi munuaispuu, eli cashew-pähkinäpuu. Tämä on niitä harvinaisia alueita, jossa sitä vielä kasvaa.

Puu on yli kuusi metriä pitkä ja valtava paksu. Pähkinät kasvavat tuolla jossakin korkealla taivaan rannassa.

Mölinää ja jalkojen töminää

Astumme valkonaama apinan ja mölyapinan alueelle. Kuulemme niiden kovan metelin. Mölinän. Mieleen nousee lapsuuden TV:stä katsomani Tarzan elokuvat, jossa apinalauma saartaa polkua pitkin astelevat norsunluita etsivät rosvot. Vaikka emme ole tekemässä tihutöitä, tiedämme olevamme niiden elinalueella. Apinoiden äänet kuulostavat luonnossa yllättävän kumeana ja tuntuu, että metsä moninkertaistaa niiden voimakkuuden. Apinoiden äänet voimistuvat askel askeleelta ja todallakin tuntuu, että niitä on jokaisessa puussa. Äänet kuulostavat käskyltä, niissä on on hyökkäyksen ääni. Varoituksen voima. ”Älkää tulko lähemmäksi, alue on meidän.”

Seisautan ajatukseni. Annan katseelleni työtä. Näen ympärilläni paljon kaikkea kaunista. Syvällä sisimmässäni toivon, etten näe yhtään apinaa.

Näenkin kaikkea kaunista. Värikkäitä kukkia keskellä vihreyttä.

Pieniä yksityiskohtia. Niiden kanssa saakin olla tarkkana, luonnolla on omat konstinsa pitää vieraat loitolla.

Kuulemme joen solinan. Isot valkoiset linnut pyrähtävät edessämme lentoon. Hetki on taiaomainen.

Ylitämme sillan. Ja uskomatonta, miten nopeasti säätila vaihtuu kuivasta kosteampaan. Kuin märkä kostea harso kietoutuisi ympärille -ja kuumuus kasvaa. Tältä siis tuntuu olla maapallon kuivan ja trooppisen maan siirtymäalueella. Kaikkialla roikkuu lehtiä, liaaneja, saniaisia ja sammaloituneiden puunrunkojen muuri jatkuu yhä ylöspäin. Vaivoin näemme taivaan pilkottavan.

Apinoiden meteli kaikkoaa. Kuulemme sen sijaan tukaanin kovan naksutuksen. Sen ääni on selvästi erilainen kuin pihapiirissämme asuva Keel-billed tukaani lajin.

Täällä viihtyvä on laji, Chestnut-mandibled tukaani, maan suurin. Emme yrityksistä huolimatta näe lintua, mutta kuulemme selvästi linnun äänen. Jotta sen näkisimme, meillä täytyisi olla kaukoputki. Lintu maastoutuu sulavasti värikkyydestä huolimatta maastoon. Siellä korkeudessa, puun oksistossa se istuu ja nauttii vapaudesta. Pura vida, toteamme, ja jatkamme matkaa.

Kuulemme ison kahahduksen. Ehkä se on Scarlet Macaw. Onneksi nyt ei ole lajin lisääntymisaika, sillä sen sanotaan olevan silloin uskomattoman aggressiivisia. Lintu saattaa elää yli 70-vuotiaaksi ja uros pysyy yhdessä kumppanissa koko elämänsä ajan. Uusi kahahdus, näemme ison kalkkunan näköisen linnun pelmahtavan eteemme polulle. Sillä ei ole mitään kiirettä, eipä myöskään meillä. Täällä mennään luonnon ehdoilla. 

Katseeni etsii lintuja korkealta puun oksilta, enkä ole huomata, että olen astumassa polulla makaavan isohkon iguaanaliskon päälle. Ne eivät täällä pelkää ihmisiä, koska ne ovat omalla turvallisella alueellaan. Hypähdän sen yli ja onnittelen itseäni nopeasta reagointikyvystä. Niiden hampaat ovat erittäin piikikkäät – ja suu täynnä bakteereita, joten on parempi väistää, kuin hermostuttaa liskoa ja keskeyttää sen autuaan näköistä auringonpalvontaa.  

Osana lentoa

Aivan retkemme lopussa, toiveemme toteutuu. Kaunis, uskomattoman värikäs Scarlet Macaw lentää kuin näytösluontoisesti edessämme. Annan itseni häikäistyä. Unohdan kameran, unohdan itseni. Keskityn vain ihastelemaan tuota kaunista, värikästä lentoa. Sen lentokykyisiä siipiä, sen voimakkaita siiveniskuja. Haluaisin viivyttää hetkeä, olla osana lentoa, mutta pian se katoaa metsän siimekseen.

Sitähän me kaikki toivomme. Saada olla elävä ja vapaa. Siksi iloitsemme kuulemastamme uutisesta, että Costa Roca on päättänyt ensimmäisenä maailmassa sulkea kaikki eläintarhansa. Huolehtia eri tavoin niistä, jotka vapautuvat vankiloistaan ja päästää ne mahdollisuuksien mukaan takaisin luontoon.

Olla elävä ja vapaa. Se meitä kaikkia maailman eläinlajeja yhdistää.