Terveiset edelleen Costa Ricasta! Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti olla juuri nyt Suomessa, todennäköisesti sormet ja huulet mustikasta sinisenä – tai vaihtoehtoisesti lepuuttelisimme väsyneitä jalkojamme suon reunalla hillareissun jälkeen. Mansikoita ja uusia perunoita saamme täällä vuoden ympäri, mutta mustikka ja lakka, ne ovat ehdottomasti kaksi tärkeintä, joita Suomen upeasta satokaudesta eniten kaipaamme. 

Syy suunnitelmien muutokseen on tietenkin korona. Costa Rican rajat ovat edelleen kiinni ja lentokoneet lentävät vain rahtilentoja. Meillä on ollut siis hyvää aikaa tutustua sadekauteen ja tämän vaiheen luonnon antimiin. Sadekausi tarkoittaa meillä sitä, että aamupäivisin on usein aurinkoista ja kuivaa, mutta usein iltapäivisin sataa, joskus kovaakin. Se tarkoittaa myös sitä, että luonto on täydessä vihreydessä ja kaikkialla ympärillämme sykkii vahva kasvun voima – ja pieniä ennen näkemättömiä kasvun ihmeitä paljastuu eteemme. Olen jo aiemmassa postauksessa kertonut pihapiirimme antimista (alla linkki)…

… ja nyt lisään siihen muutaman uuden havainnon:


Luonnon jäätelöpuikko – Guaba

Pihallamme jököttää iso puu, jonka oksistossa pilkottaa vihreitä lituskamaisia putkiloita, Guaboja. Ne muistuttavat hyvin paljon herneen palkoa, kuitenkin guaban palko on huomattavasti suurempi ja sen väri syvän vihreä. Hedelmän yllätys löytyy herneenpalon tapaan sen sisältä. Kun murtaa hieman voimaa käyttäen palkon auki, sen sisältä löytyy siemenkiviä, joiden ympärillä on valkoinen nestemmäinen ”pumpulihuurre.”  Itse siemenkiveä ei syödä, vaan sen ympärillä oleva huurre imeskellään – ja kivi heitetään pois. Huurre on makeaa ja sen samettisen olomuodon vuoksi sitä kutsutaan ”luonnon jäätelöpuikoksi” tai ”jäätelöpavuksi”.

Cuaba, luonnon jäätelöä

Jos tarkkoja ollaan, Guaba ei ole hedelmä, vaan palkokasvi, vihreiden papujen, herneiden ja linssien sukulainen. Tätä palkokasvia ei kuitenkaan käytetä pääruuassa, vaan pikemmin sen makeus sopii paremminkin välipalaksi ja jälkiruoaksi. Guaba saattaa kasvaa noin 18 metriseksi, ja koska se kestää kuumankin lämpötilan, se on antaa runsaan sadon suuressa osassa Costa Ricaa. Joillakin alueilla guabapuuta käytetään kahvipensaiden varjopuina, mutta osa viljelijöistä viljelee puita pelkästään sen herkullisten ”hedelmänsä” vuoksi. Monet ticot kasvavat tätä takapihallaan, koska puu ei ole kasvuolosuhteiltaan kovin nirso, se kasvaa nopeasti ja sitä ei tarvitse sen kummemmin hoitaa. Sopii siis täydellisesti puutarhaamme!

Guabapuun kautta opin myös hieman paikallista kulttuuria, eli sitä miksi, joitakin ihmisiä kutsutaan ”guaberoksi”. Suomalaisittain tulee mieleen ilmaisu ”Hannu Hanhi.” Costa Ricassa guaba tarkoittaa ”sattumaa” tai ”onnea”. Jos joku on toisen mielestä erityisen onnekas, häntä voidaan kutsua ”guaberoksi”. Tai jalkapalloareenalla saattaa odottamaton ja onnistuneen jalkapallopelin jälkeen kiiriä huuto: ”que guaba ese gol” eli ”mikä onnekas maali!” 

Guaballa on maassa pitkä historia, se juontaa juurensa muinaisista sivilisaatioista, kuten inkoista. Siksi tästä kuulee käytettävän myös eri nimityksiä. Historiallisen merkityksensä vuoksi Guaban palko esiintyy keramiikassa osoituksena siitä, että palkoja on käytetty ns. kunnialahjoina. Tämän vuoksi niitä kutsutaan myös kuninkaallisiksi herkkuiksi. 

Nykyään myös pumpulisen huurteen alla olevat poisheitettävät mustat kovat siemenet ovat löytäneet luovissa käsissä uusiokäytön. Näitä hohtavan mustia, hieman soikeanmuotoisia siemeniä käytetään helmien tavoin; niitä pujotetaan kuivaksen jälkeen kaulakoruihin tai korvakoruihin. 

Tuttu avacado

Avocado on tuttu jokaisen kaupan hyllyltä myös Suomessa. Voitte vaan arvata, miten iloisen yllättyneitä olimme, kun löysimme tontiltamme avocadopuun! Ongelmana tällä hetkellä on vain se, että puu on päässyt vuosien varrella kasvamaan valtavan korkeaksi. Puun latvuksissa keikkuvien hedelmien noukkimiseen ei oikeastaan ole muuta keinoa kuin odottaminen: avocadot  tippuvat kypsyessään maahan. Paraikaan etsimme tietoa miten puun voisi kesyttää pienemmäksi ilman, että menetämme tulevien vuosien kallisarvoista satoa. Puun tuottamat avocadomme ovat nimittäin erittäin hyvän makuisia. 

Oman puun avocadot

Jocote – monikäyttöinen hedelmä

Tämänkin puun ohi olemme kävelleet lukuisia kertoja, mutta vasta nyt ymmärsimme, että kyseessä on Jocote-puu. Nimen alkuperä juontuu Nahuatl-sanasta xocotl, tarkoittaen mitä tahansa hapanta tai hapanta hedelmää. Suomennettuna se tarkoittaa punamombini.

Jocote

Ticot ovat käyttäneet Jocotea tuhansia vuosia sekä mehuihin ja ruokaan että lääkkeisiin (mm. keltaisuuden hoitoon.) Puita käytetään myös ”elävien aitojen” kasvattamiseen maanviljelysten suojaamiseen sekä myös maaperän eroosion pysäyttämiseen. Puunhedelmistä tehtyä ”purukumia” on käytetty liimana. Uskomattoman monipuolinen hedelmä siis!

Hedelmät nautitaan useimmiten sellaisenaan, raakana ja täysin kypsinä. Omaan suuhuni raaka jocote on liian hapan. Kypsyyden näkee hedelmän vihreyden muuttumisesta keltaiseksi ja hedelmän kuori on pehmeä. Kypsänä hedelmäät ovat erittäin makeita. Niitä syödään samalla tapaan kuin luumua tai mangoa, hdelmämassa syödään ja kivi heitetään pois. 

Jacote

Usein täällä näkee, että hedelmät keitetään vedessä sokerin ja joskus muiden hedelmien kanssa ”siirappin tai hunajan” valmistamiseksi.Tämä sokeroitu seos syödään jälkiruokana tai jäätelön kera. Tällä tavoin hedelmät säilyvät useita kuukausia. Kenties kaikkein yleisin tapa kuitenkin on, että kypsät hedelmät maustetaan etikka- tai limemehuun ja syödään chilepippurin ja suolan kanssa.  Vielä on paljon kokeiltavaa!

Pitahaya (pitaija tai pitaya)

Erikoisimmista puutarhamme yllätyksistä on Pitahaya. Se on kaktushedelmä, jossa ei kuitenkaan ole kaktukselle ominaisesti piikkejä. Laji on hyvin muunteleva. Kaktuksen ”oksat” kiipeilevät tai roikkuvat puiden oksilla tai aidoissa tai se voi joskus, tosin harvemmin ryömiä myös maata pitkin. 1-3 cm paksut varret voivat kasvaa jopa 10 metriä pitkiksi. 

Sen kukka on mystinen: laji kukkii vain öisin ja kukin kukka on auki ainoastaan yhden yön. Olen kuullut kukkaa kutsuttavan myös yön kuningattareksi. Tällä hetkellä kukka on nupullaan ja jännitämme milloin kukat puhkeavat.

Kukka on puhjetessaan valkoinen ja sen tuoksu on huumaava, joten voi hyvin kuvitella, että sitä käytetään parfyymien aineosana. Tuoksusta tulee monien mielestä mieleen vaniljan tai appelsiininkukan sekoitus. 

Täällä kasvava lajikkeen hedelmä on keltainen. Pitaija-lajikkeita on myös sinipunaisia, mutta se on Aasialainen lajike, joka tunnetaan paremmin nimellä lohikäärmehedelmä. Nimi on viittaus kasvin muotoon.

Hedelmän voi halkaista ja syödä lusikalla suoraan kuoresta lohkomalla. tai sen voi kuoria ja pilkkoa pieninä kuutioina naposteltavaksi. Siitä voi myös tehdä mehua. Hedelmälihassa on paljon pieniä, mustia ja syötäviä siemeniä, mutta paksua kuorta ei käytetä.

pitaya tai pitaija

Pitaija soveltuu jälkiruoaksi esimerkiksi juustolautaselle, ja se suositellaan tarjottavaksi jäähdytettynä. Sopii myös salaatteihin. Hedelmän maku on hyvin mieto muistuttaen hieman kiivi hedelmää. Pitaya kuuluu täälläkin hedelmäosaston arvokkaimpiin hedelmiin, ja sen kilohinta vaihtelee 5 ja 15 euron välillä. Hedelmä tunnetaan vatsavaivoja helpottavana herkkuna.

Banaani ja erityisesti sen kukka

Mainitsin aiemmassa postauksessa, että tontillamme kasvaa banaaneja. Olen nyt oppinut, että itse asiassa banaanin kukka on erittäin maistuva ja sen sanotaan olevan jopa hedelmää ravinteikkaampi. Tätä punaista kaunotarta käytetään aromikkuutensa vuoksi salaateissa, keitossa ja jälkiruuissa. 

Banaaninkukka

Niin ne suunnitelmat muuttuvat! Enpä olisi uskonut syöväni mustikka-aikaan banaaninkukkasalaattia. Näiden herkullisuutta on edes turha verrata tai arvioida.

Elämä on täynnä mielenkiintoisia yllätyksiä, kun muistaa pitää kaikki aistit auki. 

Joten elämyksellisiä hetkiä kaikille!

KOMMENTOI ARTIKKELIA

Kirjoita kommenttisi
Kirjoita nimesi