Autimatkamme halki El Salvadorin jatkuu… Kuvailin matkamme varrella olleita ensimmäisiä kohteita edellisessä postauksemme (alla). Reittimme kulkee suosittua ”Ruta de las Floresta” eli ”kukkien tietä , jota myös kutsutaan ”Ruta de los Volcanes eli Tulivuorien tie.” Kuljettajana ja oppaanamme toimi paikallisen matkatoimiston Network Tourista Alvaro Martinez.
Juayua – Upea yllätys
On hieno sää, taivas helottaa heleänsinisenä ja lämmin ilma tuoksuu tulivuoren ja kukkien sekoitukselle. On kuivan kauden viimeisiä hetkiä, jolloin El Salvadorin luonnon aistikkuus tuntuu nousevan lentoon ja leijuttaa meitä ihmisiä jo pelkällä olemassaolollaan.
Olemme Juayuassa, jonka vetonaulana ovat muun muassa retket ympäröiville vesiputouksille tai vaihtoehtoisesti kaupungin kiviset kadut ja lauantaipäivän erikoisuudet.
Valitsimme kävelyn kaupungilla, ja koska matkamme tapahtui juuri ennen koronaa, muistelemme mielellämme tuota aikaa, jolloin saatoimme rennosti puikkelehtia ihmistungoksessa; väistellä kengänkiillottajia, arvanmyyjiä ja kaikkia näitä ihmisiä, jotka ovat tulleet Juayuan kaupunkiin tapaamaan ystäviään ja nauttimaan viikonlopun tunnelmasta. Nimittäin viikonloppuisin kaupungissa vietetään La Feria Gastronomica -tapahtuma eli Juayuan ruokajuhlaa. Eri kaupungeissa vietetään omanlaisiaan, mutta täällä sanotaan olevan ne kaikkein isoimmat ja näyttävimmät ruokafestivaalit.
Kaksi kaupungin pääkatua on valjastettu tähän tarkoitukseen. Alue on katosten reunustama ja ilma on paksu puuhiilen ja ruuan tuoksuista. Kymmenet pienet katukeittiöt täyttävät katokset, joista jokaisessa on näytteitä kolmesta tai neljästä perinteisestä Salvadorian ruoasta. Täältä löytyy kaikki keitoista, grillattuihin lihalautasiin, mereneläviä, jälkiruokia ja cocktaileja. Kasvissyöjien – ja varsinkaan vegaanien ruokajuhla tämä ei varsinaisesti ole, mutta varmaankin etsimisellä sellaistakin seasta löytyy.
Söimme edellisessä kaupungissa, joten täällä voi maistaa jälkiruuaksi vaikkapa jättimäistä ananasta, josta makea sisus on koverrettu pois ja sekoitettu jäärouheen ja makeutusaineen seokseen – ja lopuksi tämä seos kaadetaan uudestaan onttoon hedelmään. Ennen nauttimista, siihen kuuluu ripottelta oman maun mukaan vähän suolaa, limemehua, kuumaa makeaa kastiketta tai kuivattuja chilejä. Tai toki siitä voi tehdä cocktailin, lisätään vain sekaan hömpssäys paikallista rommia.
Kaupungista löytyy yksi maan vaikuttavimmista kirkoista, Santa Lucian seurakuntakirkko. Sen valkoiset rapatut seinät hohtavat kuin majakka sinistä taivasta vasten ja punaiset kaarimaiset ovi ja ikkunaholvit tekevät siitä hyvin näyttävän.
Kirkko on kaunis, mutta se on aivan muusta syystä tunnettu. Sen sisällä on upea yllätys. Siellä on suuri siirtomaa-ajan patsas, Cristo Negro (Musta Jeesus) eli mustasta kivestä veistetty patsas Kristuksesta. Toinen samankaltainen löytyy Guatemalasta.
Patsaita ja maalauksia mustaihoisesta Jeesuksesta tunnetaan jo kristinuskon ensimmäiseltä vuosituhannelta. Mutta jostakin syystä ne ovat painuneet unholaan. Ainakin täällä El Salvadorissa, Juayuan kaupungissa ihmiset ovat ylpeitä mustasta kivestä veistetystä Jeesus patsaastaan. Tämän erikoisuuden vuoksi, monet ihmiset kutsuvat kotikirkkoaan Cristo Negro -kirkoksi, eivätkä käytä kirkon virallisen nimeä.
Apaneca – Vihreitä labyrinttejä
Seuraavaksi saavumme Apanecaan, pieneen kylään, joka sijaitsee 1 470 metriä merenpinnan yläpuolella. Kaupungin nimi juontuu sanasta Nahuat, joka tarkoittaa ”tuulen jokea.” Matkailijoille suositellaan täällä epäilemättä patikoimaan houkuttelevalle vihreällä laguunille, joka sijaitsee Thieman kylää korkeammalla eli 1700 metrin korkeudessa tulivuoren kraaterissa. Vaellus kestäisi sinne noin kolme tuntia, joten kaikessa houkuttelevuudessaan emme tehneet sitä ajan käytöllisistä syistä.
Sen läheltä löytyy oppaan mukaan myös muita houkuttelevia nähtävyyksiä, kuten sypresseistä tehty labyrintti. Se on Keski-Amerikan suurin sypresseistä muodostuva pensastilateos; kaunis maisemallinen paikka, jossa on miellyttävä viileä ilmasto ja siellä leijuu sypressin ominainen tuoksu. Tutustuimme siihenkin vain kaupungin keskustan esittelytaulussa.
Apaneca näyttää ja tuntuu hyvin hiljaiselta. Näemme täälläkin kirkon, joka on kuten muutkin täällä olevat rakennukset samoin siirtomaa-ajanjaksoa. Kaupunki on ihanteellinen paikka vetää hetken henkeä ennen kuin matkamme jälleen jatkuu…
Ataco – kahvia ja katutaidetta
Päivä alkaa kääntyä jo iltapäivään, kun saavumme Atacoon, pieneen vuoristokaupunkiin, joka sijaitsee puolentoista tunnin päässä San Salvadorista. Alueen sanotaan olevan yksi parhaimmista kahvinviljely alueista koko Keski-Amerikassa. Kahvinviljelystä on myös tehty osa luonnon taidetta!
Kaupunki on suosittu myös paikallisten lomailijoiden keskuudessa, joten täällä on tarjolla erilaisia kahviloita, baareja sekä yöpymiseen soveltuvia hostelleja ja myös vuoristohotelleja.
Ataco on erityinen paikka taiteen ystäville. Täältä löytyy paljon paikallista kautaidetta:
Atacon pääkadut on peitetty monisävyisillä seinämaalauksilla, jotka tutkivat El Salvadorin alkuperäiskansojen, maatalouden ja vallankumouksen perintöä. Melkoinen ulkotaiteen taidegalleria avautuu eteemme vain kävelemällä kaupungin katuja.
Vaellamme mukulakivikatuja ja sukelllamme silloin tällöin paikallisiin yrityksiin.
Käsitöitä on myytyvänä ja tekeillä joka puolella minne menemmekin. Kudontatyöt näyttää olevan tämän paikan erikoisuus.
Atacossa elääkin vahva ”taiteellinen yhteisö” , jonne omaa suuntaa etsivät taiteilijat ja käsityöläiset tulevat hakemaan inspiraatiota
Oppaamme mukaan tänne kannattaa tulla aina, mutta erityisesti Día de los Farolitosin aikana katoliseen lyhtyjuhlaan, joka kunnioittaa Neitsyt Mariaa ja jota on vietetty 150 vuoden ajan. Silloin kadut ja talot täyttyvät kynttilävalaistuilla lyhdyillä, sytyttäen koko kaupungin kimaltelevaan hehkuun.
Tazumal – El Salvadorian mayamaailma
Viimeisenä vierailemme Tazumalin-raunioilla. Kohde on tärkein historiallinen arkkitehtuuriraunio El Salvadorissa. Kohde on pieni verrattuna Meksikon ja Keski-Amerikan moniin valtaviin rauniokaupunkeihin. Tämä arkeologiset kohde tarjoaa kuitenkin tärkeän näkökulman siitä, millainen päivittäinen elämä oli mayojen yhteiskunnassa.
Takaisin pääkaupunkiin San Salvadoriin
”Matkailu on yksi toimiala, joka auttaa maamme kasvamaan ja vahvistumaan”, kertoi Toursin opas Alvaro Martinez. ”Viimeisen 15 vuoden aikana poliittisella areenalla, infrastruktuurissa ja koulutuksessa on edistytty. El Salvadorialaisilla on enemmän mahdollisuuksia kuin koskaan ennen, ja joskus muutos on hidasta, mutta asiat muuttuvat kuitenkin parempaan suuntaan. ”
Ihmiset yhdistävät usein El Salvadorin vaaraan. Tämä oli valitettavasti myös totta, koska joukkoväkivalta, huumeet, murhat ja naisten hyväksikäyttö ovat täällä (aivan liian) yleistä. Mutta se on vain yksi puoli totuudesta, enemmistö salvadooreista on hyväntahtoisia ihmisiä ja maassa on paljon positiivista nähtävää ja kerrottavaa.
Löysimme itse matkamme aikana dynaamisen maan, jota pienen koon vuoksi on helppo tutkia: näimme hedelmällistä tuliperäistä keskiylänköä majesteettisine tulivuorineen, maan monimuotoista kasvillisuutta ja eävää elämää täynnä olevia kyliä ja värikkäitä kaupunkeja. Herkullista ruokaa, ainutlaatuisia ja kiehtovia festivaaleja ja uskomattomia ystävällisiä ihmisiä. Tunsimme itsemme joka puolella tervetulleiksi, hymyilevät, lämminhenkiset paikalliset asukkaat olivatkin matkamme parasta antia.
Näimme vain vilauksen Tyynenmeren rantavyöhykkeestä, joten kun seuraavan kerran tulemme El Salvadoriin, menemme upottamaan paljaat varpaamme lämpimään rantahiekkaan – ja kävelemään rantaviivaa pitkin. Sitä nimittäin riittää, oppaan mukaan rantaviivaa löytyy reilut kolmesataa kilometriä.
Kiitämme turvallisesta ja antoisasta autoretkestämme ammattitaitoista opastamme Network Tourista Alvaro Martinezia!
