Tulivuoria ja tarinoita – halki El Salvadorin (osa 1)

El Salvador (nimi tarkoittaa vapahtajaa) on Keski-Amerikan pinta-alaltaan pienin ja tiheimmin asuttu valtio. Maan rajanaapureina  on Tyynenmeren lisäksi Honduras ja Guatemala. 

Kuten aiemmassa postauksessa viittasin (alla linkki) El Salvador on pitkälle teollistunut, mutta pitkä sisällissota, suuret tuloerot, väkivaltainen huumerikollisuus sekä alttius maanjäristyksille ja tulivuoren purkauksille on muovannut modernia El Salvadoria rajulla kädellä. Mainitsin myös, että monet täällä vierailleet kertovat maan olevan tulvillaan upeita maisemia ja siitä, kuinka suurin osa tästä kauniista maasta on ”ongelmista koskematonta.”  

Tunnelmia San Salvadorissa – El Salvador

Kierrettyämme muutaman päivän maan pääkaupunkia San Salvadoria (SS) kohtasimme ystävällisiä ja vieraanvaraisia salvadooreja. Innostuimme ajatuksesta nähdä ja kokea El Salvadoria pääkaupunkia laajemmin. Harkitsimme ensin julkisia kulkuneuvoja tai auton vuokrausta, mutta tavattuamme Alvaro Martinezin, paikallisen Network Tourin johtajan Barcelo hotellin aulassa, päätimme poiketa  tavoistamme ja osallistua opastetulle autoretkelle.

Seuraavana päivänä matkaan! Olimmekin retken ainoat osallistujat, joten saimme nauttia henkilökohtaisesta opastetusta retkestä halki El Salvadorin. Tässä maassa ei ole turisteja tungokseen asti.

Kukkia ja tulivuoria

Mikäpäs autoon istuessa! Ilmastoitu auto ja kuljettajana Alvaro, joka tuntee El Salvadorin maantieteen, historian, ja nykypäivän tilanteen kuin vettä vaan  – ja osaa kertoa siitä myös meille sujuvalla englannin kielellä. Lähdimme ajamaan suosittua  ”Ruta de las Flores” eli  ”kukkien tietä.”  Tämä luonnonkaunis reitti kiemurtelee ylhäällä Länsiylänmaan vuoristossa, rehevien vihreiden rinteiden ja kahviviljelmien keskellä. Nimensä tie on saanut kukista, jotka erityisesti kevään aikana kukkivat kaikilla väreillä reitin varrella.  

Reittiä kutsutaan myös nimellä ”Ruta de los Volcanes eli Tulivuorien tie.” El Salvadorin maaperällä on 20 tulivuorta ja maa sijaitseekin Tyynenmeren tulirenkaan alueella, jonka johdosta maassa esiintyy säännöllisesti vulkaanista toimintaa. 

Izalco – hiljaisuutta

Upeiden vuorimaisemien lomitse mutkitteleva tieyhdistää maan pieniä idyllisiä kyliä ja kaupunkeja toisiinsa. Saavumme ensimmäisenä pieneen Izalcon kylään, joka on saanut nimensä läheisestä nuorimmasta tulivuoresta,  ”Volcan Izalco” eli Tyynenmeren majakka.

Tulivuoren kauniin silhuetin vuoksi siitä on tullut vähitellen ihmisten suosikki – ja siten myös maan symboli. Volcan Izalco ”syntyi” vuonna 1770  – ja se oli jatkuvassa purkauksessa, kunnes vuodesta 1966 lähtien se on ollut  passiivinen.  Izalcon sanotaan ”vain lepäävän hetken”, sillä sen tiedetään olevan aktiivinen.

Jos El Salvadorissa haluttaisiin pullottaa yhtä luonnon arvokkainta ominaisuutta, hiljaisuutta – ja myydä sitä kiireisille kaupunkilaisille, uskoisin, että pullottaminen tapahtuisi tässä Izalcon idyllisessä kylässä.  Kylä huokuu hiljaisuutta; täällä ei odoteta jatkuvasti vieraita tai turisteja tulevaksi, ihmiset elelevät tavallista arkeaan töitään tehden. 

Kylän keskellä sijaitsee Asunción barokkityylinen kirkko, joka on huomiota herättävän kookas puolikaarineen, Toscanan pylväikköineen ja yläosan neljällä huipullaan. 

Nautimme kiireettömyydestä. Rauhasta. Hiljaisuudesta. Tuosta liian vähän arvostetusta luonnonvarasta. Meidän moderni aika painottaa visuaalisuutta, ja usein emme edes kyseenalaista kaupunkien jatkuvaa taustametelin mielekkyyttä.

Seuraavaksi saavummekin…

Nahuizalco – hurja menneisyys

… Nahuizalcoon, joka tarinan mukaan tarkoittaa ”neljää Izalcoa.” Nimen alkuperästä on useita teorioita.. Yksi niistä väittää, että kaupungin perustivat neljä perhettä Izalcosta (katso edellinen kylä).  Toinen teoria sen sijaan kertoo, että nimi syntyi, koska sen väkiluku oli aikanaan neljä kertaa Izalcon väestöä suurempi. Olipa totuus nimen taustalla mikä tahansa,  Nahuizalco on suuri pre-latinalaisamerikkalainen kaupunki, jota alun perin asuttivat aluperäiskansojen pipil-ihmiset.

Tänä päivänä kaupunki tunnetaan myös monien lahjakkaiden käsityöläisten kotina. Kaupungin keskustassa sijaitsevat markkinat heräävät pimeän tullen, jolloin paikalliset sytyttävät kynttilöillä houkutellakseen  ostajia mm puusta ja pajuista tehdyille käsitöille.

Nykyisyys korostaa siis elämän iloa, värikkyyttä, jatkuvuutta ja luovuutta. Sen sijaan kaupungin historia on väritetty maan yhdestä verisimmistä kansanmurhastä. Kävimme tutustumassa keskustassa sijaitsevaan museoon, joka kertoo alkuperäiskansan kohtaamasta julmasta kohtelusta, varsinkin vuosina 1932-33. 

Alkuperäisväestö eli kurjuudessa, heitä orjuutettiin, kunnes he ryhtyivät kapinaan vuonna 1932. Maan hallitus sai siitä syyn vastatoimiin ja vihaa lietsottiin  lyömällä heihin pelätty kommunismin leima, ns. ”kommunistisen” ideologinen kuva. Perusteluina hallitus käytti väestön alkeellista maanviljelystä, pukeutumista ja yleensä heidän tapaansa elää luonnonmukaisesti.

Hallitus toteutti joukkomurhan, joka oli hyvin perusteellinen – ei edes naisia ​​ja lapsia säästetty. (Arviolta 15 000 – 50 000 ihmistä). Seuraukset alkuperäisväestölle olivat tuhoisat. Loput El Salvadorin alkuperäisväestöstä piiloutuivat ”maan alle” ja joutuivat myös tulevienkin vuosikymmenien ajan  salaamaan henkilöllisyytensä.  Vasta  vuonna 2011 maan presidentti pyysi anteeksi heihin kohdistettua julmaa kohtelua ja asetti uuden lain, jolla tunnustettiin alkuperäiskansojen oikeudet. Se oli ensimmäinen laatuaan El Salvadorin historiassa.

Historia ja nykyisyys. Sulattelemme kaikkea kuulemaamme ja näkemäämme kirkkopuistossa ja katselemme nykyisyyttä sen yltäkylläisessä vehreydessä ja värikkyydessä.

Kuten museon opas kertoi, täällä ihmiset haluavat uskoa hyvää ja toipua menneisyydestä. Unohtaa pitkät ja hirvittävät päivät ja yöt, vuosikymmeniä jatkuneen pelon, jotka sitä seurasivat.

Ihmiset haluavat vaalia vanhoja alkuperäiskansan kulttuuriperinteitä, kuten omaa kieltä, käsityötaitoja ja kansanperinteitä. Se on jatkuvuutta läpi eri aikajaksojen. Joka sitoo haavat, parantaa jälleen uskon ihmisyyteen.

 Salcoatitan – sielujen koti

Seuraavaksi saavumme pieneen Salcoatitaan, joka sijaitsee noin  75 km pääkaupungista. Kaupunki on suosittu muun muuassa sen suotuisan ja miellyttävän, hieman viileämmän ilmastonsa vuoksi. Nahuatlin kielellä salcoatitan tarkoittaa  ”tuulen jumalan ja valkeuden tähtiä”.  Tämä hiljaisesti humiseva, yli 1000 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella sijaitseva vuoristokaupunki tunnetaan kahvinistuksen edelläkävijänä. Perinne juontaa juurensa 1800-luvulle.

Yksi kaupungin  tärkeimmistä nähtävyyksistä on puu. La Ceiba.  Aivan kaupungin sisäänkäynniltä löydämme pienen puiston, jossa on jättiläimäinen puu nimeltään La Ceiba, jonka arvioidaan olevan yli 400 vuotta vanha.

Paikallisen kansanperinteen mukaan kuka tahansa, joka koskettaa ja kiittää Ceiba-puuta, saa vanhan Nahuatlin alkuperäiskansojen kielellä ”lahjan puussa asuvilta sieluilta”.  La Ceiban puussa asustaa siis alueella asuvien alkuperäiskansojen sielu.  Joten kiitämme puuta – ja saa nähdä mitä tapahtuukaan!

Toinen kaupungin nähtävyys on  siirtomaakirkko, jolla oli perinteinen valkoinen väri, rakennettiin kalkkikivellä ja tiilikatolla.  Tämä kirkko on vuodelta 1824 ja se on omistettu arkkienkeli Mikaelille.

Koska tämä upea  vanha kirkko vaurioitui vuoden 2001 maanjäristyksen aikana, rakennettiin sen viereen uusi, keltainen kirkko, joka tunnustaa samaa pyhyyttä.

Gastronomian juhlaa

Salcoatitanissa, kuten useimmissa pienissä suosituimmissa kaupungeissa El Salvadorissa, rakastetaan ruokaa! Arkipäivisinkään siellä ei ole vaikea löytää paikallisia ravintoloita, jotka tarjoilevat hyvää paikallista ruokaa, mutta  viikonloppuisin gastronomia kuitenkin muuttuu. Tässä kaupungissa järjestetään joka viikonloppuna ruokafestivaali, jossa vierailijat voivat maistella perinteisiä ruokia El Salvadorin länsialueelta;  ne voivat myös maistella tyypillisten salvadoralaisten ruokien, kuten pupusien ja tamalesien variaatioita.

Ruokajuhlat pidetään keskuspuistossa paikallisen kirkon edessä.  Siihen osallistuminen olikin myös meidän tärkein tehtävämme käydessämme Salcoatitanissa.

Vatsat täynnä on hyvä ihastella maisemia. Ollakseen niin pieni maa, El Salvador on täynnä upeita luonnonkauniita alueita ja toisistaan poikkeavia maisemia. Katsellessamme horisontissa nousevaa jylhää tulivuorijonoa, erimuotoisia ja korkuisia silhuetteja, joista maapallon sisuksen sulat ja kaasumaiset ainekset purkautuvat maan pinnalle ja ilmakehäämme.  

Tutkijat ovat kuvanneet kuinka geologian kiertokulussa materiaalit muuttuvat ja jalostuvat, mutta vielä siis paikoin satojen miljoonien vuosien takaiset tulivuorien purkaukset ovat edelleen luettavissa myös Suomen kallioperästä. Se saattaa tuntua uskomattomalta, mutta ehkä vielä ihmeellisempää on se, kuinka keskeinen rooli tulivuorilla on kaiken sen synnyssä, mitä ympärillämme näemme. Tutkijat sanovat myös, että käytännössä kaikki materiaali, mitä luonnossa nähdään, multa ja vesikin, on peräisin tulivuoren purkauksista. 

Matkamme jatkuu halki El Salvadorin… seuraavassa postauksessa lisää tarinoita ja mielenkiintoisia matkakohteita…