Tunnelmia San Salvadorissa – El Salvador

Mitä teit juuri silloin, kun elämä soljui vielä ”normaalilla tavalla?” Sillon, kun rajat olivat vielä maailmalla auki, sait halata ystäviäsi ja lähteä heidän kanssaan ulos syömään mihin vain ja milloin vain?

Me matkailimme El Salvadorissa – ja olimme onnellisen tietämättömiä tulevista käänteistä.

El Salvador ei ollut aiemmin listallamme mahdollisena matkakohteena sen väkivaltainen maineen vuoksi. Maa on loistanut maailman väkivalta- ja murhatilastojen kärjessä (Hondurasin ja Guatemalan lisäksi), joskin tilanne on viimeisten vuosien aikana parantunut.

Miksi muutimme mielemme?

Kuten monissa Keski-Amerikan maissa, El Salvadorillakin on oma rankka menneisyytensä: vallankumoukset, vallankaappaukset, korruptoituneet hallitukset, itsevaltiaan kaltaiset kahviplantaasien omistajat, eikä vähäisimpänä pitkittynyt sisällissota. Nämä kaikki ovat värittäneet synkin värein maan historiaa ja kurjistaneet ihmisten elämää. Viimeisin sota päättyi vasta vuonna 1992. Vallan ja rahan juovuttamat johtajat ovat tuhonneet surutta myös maan alkuperäisväestöä. Kaikista Keski-Amerikan maista El Salvadorissa on nykyisin pienin alkuperäiskansojen väestö, muun muassa 1930-luvun alun tapahtuneiden joukkomurhien vuoksi.

Tuorein presidentti Nayib Bukele on ottanut kovat otteet rikollisuutta vastaan. Murhatilastot ovatkin siisteytyneet sitä mukaan, kun maan vankilat ovat täyttyneet ääriään myöten. Maan turvallisuustilanne on parantunut, vaikka siinäkin riittää vielä paljon tehtävää. Köyhyys, työttömyys ja eriarvoisuus ovat edelleen maan kehityksen esteenä.

Halusimme antaa El Salvadorille mahdollisuuden. Olemme maailmalla matkatessamme huomanneet, etteivät matkaoppaiden (liian ylistävät) tai lehdistön luomat (liian pelottavat) mielikuvat ja ennakkoluulot ole ainoa totuus. Vaikka El Salvadorin kansainvälistä uutisointia hallitsee edelleen jengiväkivalta ja huumesodat, monet matkalle uskaltautuneet kertovat myös toisenlaisesta totuudesta; suurin osa tästä kauniista maasta on ”ongelmista” koskematonta. El Salvadoria kuvataan maaksi, joka on tulvillaan kauniita maisemia ja ”tavallisten” salvadoorien vieraanvaraisuutta ja lämminhenkisyyttä kehutaan varauksetta.

Halusimme siis luoda kokemuksemme perusteella oman näkemyksemme maasta, joka vaikutti kaiken aiemman tietämyksemme valossa erittäin mielenkiintoiselle, hyvin ristiriitaiselle – ja jännittävälle. Aiemmat matkamme ovat myös osoittaneet, että usein aidoimmat ja sykähdyttävimmät elämykset olemme kokeneet juuri näillä turistivapailla alueilla. Joten ei kun matkaan…

San Salvador – pääkaupungin kaduilla

Aloitimme tutustumisen El Salvadoriin, sen pääkaupungista San Salvadorista (SS). Se sijaitsee laaksossa San Salvador -tulivuoren juurella, ja siellä asuu arviolta noin puoli miljoonaa ihmistä.

Suuntasimme askeleemme kaupungin historialliseen keskustaan, johon kuuluu alue, jolla pääkaupunki San Salvador on sijainnut 1500-luvulta lähtien. Rakennusten kerroksellisuudesta näkee luonnonvoimien voiman. Espanjan siirtokunnan alkuperäiset rakennukset ovat vuosien mittaan tuhoutuneet suurimmaksi osaksi luonnonmullistusten vuoksi. Pääkaupunki on kärsinyt lukuisista maanjäristyksistä. Viimeisin vuoden 2001 järistys aiheutti huomattavaa vahinkoa erityisesti yhdessä väkirikkaassa kaupunginosassa, josta maanvyöry tuhosi suuren osan. Järistysten lisäksi tuhoa ovat aiheuttaneet San Salvador -tulivuoren purkaus 1917 ja tulvat 1934. Harvat merkittävät säilyneet rakennukset rakennettiin 1800-luvun lopulla ja 2000- luvun alkupuolella. Tuolloin aloitettiin useita suurhankkeita tavoitteenaan palauttaa keskustan rakennusten entinen loisto.

Puiston penkit ovat aiemminkin osoittautuneet parhaaksi paikaksi tutustua paikalliseen elämänmenoon ja tunnelmaan. Istahdimme hetkeksi vapauden aukiolle (Liberty Plaza) ja istuimme paikallisten joukkoon Monumento de los Héroesin (muistomerkki sankareille) juurelle. Patsas paljastettiin vuonna 1811 pidetyn ensimmäisen 100-vuotisjuhlan itsenäisyyden kunniaksi. Monumentissa vapauden enkeli pitää korkealla huipulla laakeriseppeleen molemmissa käsissään.

Lisääntyneen kaupallisen toiminnan seurauksena aukion ympäristöä alettiin parantaa ja rakentaa koristeellisia rakennuksia.

Totesimme hyvin pian penkillä istuessamme hyvin, ettei kaupunkikuvassa näkynyt meidän lisäksi muita länsimaalaisia turisteja. Vaaleatukkaisena hohdin kuin majakka näiden tummatukkaisten ja ruskettuneiden ihmisten keskellä. Saimme myös havaita, että paikalliset ihmiset olivat meitä kohtaan erittäin ystävällisiä ja huomaavaisia.

Aukion ympärillä on monia historiallisia rakennuksia, joista valisemme muutaman mielenkiintoisen. Rajansa se on nähtävyyksilläkin. Ensiksi päätimme tutustua historiallisen keskustan pyhimpään Catedral Metropolitanaan.

Katedraali on paikallisille ihmisille tärkeä, sillä sinne on haudattu kesken messua (24. maaliskuuta 1980) salamurhattu El Salvadorin hyvin rakastettu, köyhien ihmisten oikeuksia puolustanut arkkipiispa Óscar Romero.

Toiseksi kohteeksi valitsimme yhden suosituimmista nähtävyyksistä: El Rosarion kirkon. Sen on suunnitellut kuuluisa El Salvadorilainen kuvanveistäjä Ruben Martinez. Kadulta katsottuna näemme vain surkean ja synkän betonisen ulkopinnan. Kun astuu sisälle kirkkoon, eteemme avautuu upea, kaareva lasitaideteos, joka suodattaa luonnollisen valon eriväriseksi valoiksi. Tämä ”värisade” valaisee koko kirkon ja alttarin!

Näemme kansallispalatsin, kansallisteatterin, kaupungin julkisen yliopiston ja useita museoita, mutta tyydymme katsomaan niitä vain ulkopuolelta.

Kaupungin yksi suurista, ja onnistuneista hankkeista on ollut laittomien katukauppiaiden siirtäminen kaduilta pois heille nimetyille julkisille markkinoille. Tuloksena on suuri ja vilkas markkina-alue, jonka sokkeloisilla kujilla kävellessämme totesimme olevan omanlaisensa ”pienoiskaupunginosan.” Kuten kaikkialla, näiltä markkinoilta löytyy myytävänä kaikkea mitä vain osaa kuvitella ja tarvita.

Itse viihdyn enemmän artesaanimarkkinoilla kuin noilla turhuuksien toreilla. Täällä voimme tutustua paikallisiin käsityötaitoihin.

Jokaisella maalla on jokin omaleimainen tyyliinsä – ja täällä se on kasviperäinen indigon sinisen väriaineen (farkun sininen, intiansininen tai retuliini) tuottaminen ja itse värjäysprosessi ja tietenkin siitä tehdyt tuotteet. Valitettavasti synteettinen värintuotanto on murentanut tämän luonnonmukaisen värintuotannon ja erityisesti se on vaikuttanut naisten elinkeinomahdollisuuksiin paikallisesti. Indigonsinisestä on tullutkin El Salvadorissa nimenomaan naisten hyvinvoinnin symboli ja voimaväri!

Paikallisia herkkuja

Nämä artesaanimarkkinat ovat myös oivallisia paikkoja tutustua paikallisiin herkkuihin.

Ensimmäisenä tamaleita. Sana Tamal tulee Nahuatl tamallista, joka tarkoittaa käärittyä. Nimi kuvaa keittomenetelmää, jossa ruoka kääritään gopherin lehtiin. Ruoka itsessään sisältää esimerkiksi kanaa, sianlihaa, chambray-juustoa, chili-juusto-juustoa ja pippuria, jotka on täytetty papuilla ja mukana mausteisella tomaattikastikkeella. Täältä löytyy myös maissi-tamaleja, jotka on valmistettu maissista ja niitä saa ilman täyttöä, ja yleensä ne tarjoillaan smetanan tai kermajuuston kanssa.

Toinen ohittamaton salvadorien herkku on pupusa. Pupusan mahdollisuudet tuntuvat loputtomilta, vain mielikuvitus on rajana: voit valita esim pari juustoa jalapeñojen, korianterin, katkarapujen, kurpitsan, sienten tai paikallisen kukkien kanssa ja voit huuhtoa kaiken tämän alas kylmällä paikallisella Pilsenerillä. Tai kuuman kaakaon tai kahvin kanssa.

Ihmiset – maan aarre

Kaupunki tuntuu olevan näennäisesti läpäisemätön urbaani sokkelo, mutta kuitenkin samaan aikaan yllättävän helppo ja vaivaton kävellä. Välillä on kuitenkin navigoitava.

Tiheydestään huolimatta San Salvadorissa on myös suuria viheralueita ja pienempiä puistoja.

Näemme viheralueiden ja katujen laitamilla paljon katutaidetta.

Upeita maan kulttuuria kuvaavia maalauksia.

Todettuamme tunnelman lämminhenkiseksi ja turvalliseksi, jatkamme yhä syvemmälle kaupungin kaduille ja sivukujille – ja kohtaamme kaikkialla paikallisten ihmisten iloisuuden ja lämmön. Meille vilkutellaan jo kaukaa – ja jokunen heistä uskaltautuu juttelemaan kanssamme. ”Tervetuloa maahamme!” Yllättävän moni tietää Suomen olemassaolon ja monelle heistä Suomi merkitsi siellä jossakin kaukana sijaitsevaa rikasta, ja osaavaa maata. Tottahan se on, olemmehan me suomalaiset rikkaita ja hyvinvoivia tämän maan mittakaavassa.

Iän ja kokemusten myötä perinteisten nähtävyyksien merkitys on vähentynyt, sen sijaan aitojen ihmisten kohtaamiset koskettavat meitä syvästi. Aitoutta ei voi näytellä eikä päälle liimata. Se tulee sydämestä, eikä sillä ole toimeentulon tai aseman kanssa mitään tekemistä. Salvadorialaiset ihmiset ovat ehdottomasti yksi tämän maan arvokkaimmista aarteista.

Onneksi annoimme El Salvadorille mahdollisuuden!

Innostuimme El Salvadorista! Maa on mittasuhteiltaan hyvin pieni ja kompakti, joten ajatus matkasta maan halki ja poikki alkoi kiinnostaa meitä molempia. Ajatus sai vauhtia, kun kohtaamme Barcelon hotellikäytävällä miehen nimeltään Alvaro. Mutta siitä seuraavassa postauksessa…

Seikkailumme El Salvadorissa jatkuu…