Costa Ricassa on aloitettu vaiheittainen rajoitusten purkaminen. Kaikkiaan täällä on tämän päivän tiedon mukaan rekisteröity yhteensä 911 koronatapausta, joista 600 on parantunut, kymmenen ihmistä on menehtynyt, 14 on sairaalahoidossa, 4 tehohoidossa. Costa Ricassa tilanne on siis maailman laajuisesti hyvä ja Latinalaisen-Amerikan näkökulmasta paras. Iloitsemme siitä!

Alkuviikosta saimme kuulla myös toisen ilouutisen: rannat avautuvat jälleen! Iloamme kuitenkin himmensi loppukaneetti; rannat avautuvat vain arkipäivisin ja klo klo 5–8 aamuisin. Siis vain kolmeksi tunniksi heti kukonlaulun aikaan! Silloinkin rannalla saa vain kävellä, muttei esimerkiksi levittää rantapyyhettä lämpimälle hiekalle ja ottaa aurinkoa. Mitä? Mihin tämä rajoitus oikein perustuu? Ymmärtäisimme, jos täällä olisi vain muutama yleisölle avoin hiekkaranta, mutta tämä maa on pullollaan erilaisia rantoja… [Purnausta ja murinaa].

Kävimme nuuhkimassa merituulta rantojen vielä ollessa suljettuna – ja totesimme rantojen olevan todellakin hiljaisia. Näimme vain rantojen autiutta valvovia vartijoita.

Hiljaista on rannoilla…vielä!

Veneet, niin pienet kuin isot huvijahdit, näyttivät myös pysyvän koronan voimalla satamassa.

Tyhjillä rantabulevardilla kävellessä tilanteen vakavuus oikeastaan vasta realisoituu silmiemme eteen. Ravintolat, hotellit, vaatekaupat, kioskit, matkanjärjestäjien toimistot jne ovat kiinni. Rantojen sulkeminen ja tyhjentäminen on merkinnyt monen matkailuun ja turismiin perustuneen elinkeinon ehtymistä ja lopettamista.

Rajoitusten logiikka?

Olemme seuranneet rajoitusten asettamisen ja purkamisen logiikkaa erityisesti Suomen, Euroopan, Amerikan, Latinalaisen-Amerikan -ja erityisesti Keski-Amerikan näkökulmasta. Osin mielenkiinnosta, osin oman turvallisuutemme näkökulmasta. Tänne asetuttuamme maailman mittakaava on väistämättä laajentunut, ja korona-aika on tuonut globaalisuuteen -hyvässä ja pahassa- uudenlaisen merkityksen.

Tällä hetkellä eri puolilla maapalloa pohditaan kilvan erilaisten rajoitusten vahvuuksia ja heikkouksia ja puntaroidaan niitä erilaisten arviointikriteerien ja arvojen valossa. Siinä olisikin erittäin kiinnostava tutkimuksen aihe: Mihin tehdyt päätökset rajoituksista perustuvat ja mistä ne perimmiltään kertovat? Maailman laajassa mittakaavassa rajoitusten logiikan ymmärtäminen vaatisi tutkijalta lääketieteellisten faktojen lisäksi myös maiden erilaisten terveysjärjestelmien hahmottamista sekä poliitiikan, psykologian ja kulttuurin syvää tuntemusta.

Tietoa päätösten tueksi tuotetaan tällä hetkellä kaikkialla ennätystahtia. Erilaiset tutkimuslaitokset, asiantuntijajärjestöt ja yksittäiset tutkijat ovat esittäneet kilvan perusteita näkemyksilleen siitä, muodostuuko koronavirustaudista tervehtyneille immuniteetti, kuinka suurta taudin kuolleisuus on, palaako virus aaltoina influenssapandemioiden tavoin – ja millaiset rajoitukset purevat virukseen? Tiedon hippua sieltä, tiedon murusia täältä. Lisäksi lehdistö herkuttelee sivuillaan erilaisten mielipidevaikuttajien, besserwissereiden ja ”kaikkien asioiden asiantuntijoiden” näkemyksillä.

Lopulta vastuu rajoitusten laadinnassa lepää poliittisten päättäjien harteilla. Heidän tulee osata vetää faktat, epäfaktat, oletukset ja ajatelmat yhteen ja tehdä päätöksiä myös riittämättömillä perusteilla. Mihin siis tehdyt päätökset rajoituksista perustuvat ja mistä ne perimmiltään kertovat?


Emeritusprofessori Markku Kuisma mainitsi jokunen vuosi sitten julkaisemassaan esseekokoelmassaan ”Yksinkertaisuuden ylistys”, että tukijan ei pidä kuvitella liikoja poliitikkojen/ toimijoiden tiedoista, taidoista ja ymmärryskyvystä. Ja tapahtumien selittämisessä pitää aina huomioida ”sattuman ja sähläyksen” vaikutus. Siitähän tässäkin korona-ajan päätöksenteossa on kysymys myös sattumasta ja sähläyksestä.

Mihin esimerkiksi perustuu se, että Suomessa ruokaravintoloiden ovet laitettiin kiinni (vain take away salittu), mutta sen sijaan kampaamot ja kosmetologit saivat olla omantuntonsa mukaan auki. Rajoituslogiikka on CR:ssa juuri päinvastainen: ravintolat ovat saaneet olla koko ajan (50 %:sti) auki, kun taas kauneusalan- ja kuntosaliyritykset ovat joutuneet pistämään ovensa säppiin. Onko eroavaisuudessa kyse kulttuurista vai peräti länsimaisen ja latinomaiden arvomaailman tärkeysjärjestyksestä?

Ei sylkeä saa, ei halata saa

Useissa maissa joukkotilaisuudet (kuten uskonnolliset seremoniat ja messut, urheilutapahtumat) ovat edelleen kiellettyjä. Muun muassa Latinalaisessa-Amerikassa korkeimman jalkapalloliigan pelit ovat olleet keskeytettynä reilun kaksi kuukautta. Nyt Costa Rica sallii rajoitusten purkamisen ensimmäisessä aallossa oman jalkopalloliigansa ottelut.

Täällä, jossa jalkopallo on useimmille elämää suurempaa, pelien aloituspäivä tiistai 19. toukokuuta oli täynnä iloa ja hurmosta! Elämä voittaa ja korona häviää sittenkin! Iloa ei edes himmentänyt tieto, että pelit käydään ilman yleisöä ja tiukkojen terveystoimenpiteiden alaisina. Kaikille stadioneille saapuville niin pelaajille kuin toimitsijoille tehdään lämpötilan tarkastus, ja pelaajia lukuun ottamatta heidän on käytettävä naamioita. Käytetyt pallot desinfioidaan ennen peliä ja puoliajalla.

Elämä voittaa ja korona häviää sittenkin!

Säännöt määrittävät myös pelaajien käyttämistä uudella tavalla. Pelaajilta on kiellettyjä halaaminen, eivätkä he saa sylkeä ottelun aikana. Voitteko kuvitella jalkapallopeliä ilman jatkuvaa sylkemistä tai pelaajien joukkohalaamista, kun pallo pusketaan maaliin? Taidanpa minäkin katsoa televisiosta muutaman jalkapallopelin mielenkiinnosta.

Rekka letkajenkkaa

Kaikkialla Latinalaisessa Amerikassa tilanne ei ole yhtä hyvä. Rajoituksia ei pureta, kun niitä edes ole ollut. Niistä ei edes puhuta. Yhteiskunnallinen demokratia on vain monen kansalaisen kaukainen haave useassa maassa. Meitä tietenkin kiinnostaa eniten Nicaraguan tilanne, sillä naapurimaan ”hälläväliä politiikka” vaikuttaa tietenkin eniten myös meihin. Noin 20% Costa Rican ulkomaankaupasta tapahtuu Keski-Amerikan maiden kanssa, ja virallisista tiedoista käy ilmi, että 90% siitä kuljetetaan kuorma-autoilla. Costa Rican viranomaiset ovat yhä tiukemmin rajoittaneet kuorma-autojen pääsyä rajojensa ulkopuolelta ja kaikille kuskeille tehdään koronavirustesti. Nigaracuan rajalta yli 50 kuljettajalta löydettiin positiivinen koronavirustulos.

Yhteiskunnallinen demokratia on vain monen kansalaisen kaukainen haave useassa maassa.

Nyt Costa Rican hyväksymien suunnitelmien mukaan poliisi saattaa Nicaraguan pohjoisrajan kautta kulkevia rekka-autoja valvottuina letkoina Panaman rajalle. Niiden, jotka toimittavat rahtia Costa Ricalle, on jätettävä kontti rajalle, jotta paikallinen kuljetusyhtiö voi viedä sen määränpäähänsä – näin varmistetaan, että kuljettaja ei saavu maahan.

Useat rekkakuskit, joilla on havaittu korona, ovat hakeneet CR:sta turvapaikkaa. Nicaraguassa vain vallassa oleville on järjestetty hoito koronan varalle.

Logiikan ydin

Meille kaikille tämä on uusi tilanne. Olemassa oleva tieto on puutteellista ja joudumme monesti toimimaan oletusten ja arvailujen varassa. Tietojohtamiseen ei kuitenkaan näinä aikoina voi yksinomaan nojautua, sillä päättäjät joutuvat tasapainoilemaan kaikkialla maailmassa epävarmojen skenaarioiden ja taloudellisten vaatimusten välillä.Tulemme tekemään epäviisaita valintoja. Ehkä olemme jo tehneet. Päätöksenteko näin suuren luokan pandemiassa on vääjäämättä sekoitus tietoa, sattumaa ja sähläystä.

Päätöksenteko näin suuren luokan pandemiassa on vääjäämättä sekoitus tietoa, sattumaa ja sähläystä.

Lopulta maailmassa näyttää kiteytyvän yksi yhteinen rajoituksen logiikan ydin: Muista ihmisistä välittämistä on välttää omaan naamaan koskemista. Todellinen rakkauden teko toisia ihmisiä kohtaan, on pestä kädet… Sosiaalisen etäisyyden mittakaavasta ollaankin jo maiden välillä eri mieltä…

KOMMENTOI ARTIKKELIA

Kirjoita kommenttisi
Kirjoita nimesi