Maailmastamme on hyvin nopeasti tullut pieni paikka; samat uutiset ja huolenaiheet täyttävät jokaisen kodin yli valtakunnan rajojen. Meitä kaikkia vastassa on näkymätön vihollinen, joka ei katso ihonväriä, äidinkieltä, uskontoa, seksuaalisuutta, sukupuolta tai poliittista vakaumusta. Maailma on nyt monien ihmisten silmissä enemmän kuin koskaan yhteinen olotila, enemmän kuin pelkkä pirstoutunut kartta tai kokoelma erilaisia hallinnollisia rakennelmia.
Tiukennuksia
Costa Rican koronan levinneisyys on edelleen maltillinen. Rajoituksia ja toimintaohjeita on tullut runsain mitoin ja niitä noudatetaan yllättävän hyvin. Totta kai jokaisessa maassa on omat individualistiset vastarannan kiisket, mutta kaiken kaikkiaan suurin osa ihmisistä tuntuu ymmärtävän asian vakavuuden. Mekin pesemme kätemme vartijan valvovan katseen alla ennen kauppaan pääsyä ja hyväksymme se, ettei sisään pääse kuin yksi perheenjäsen.
Ihmisten liikkumista tulevana viikonloppuna eli alkavana pääsiäisenä on suitsittu lisää. Ulkonaliikkumiskieltoa ei ole, mutta moottoriajoneuvoilla ajo on yöaikaan luvanvaraista. Pääsiäiseksi sääntöä on kiristetty lisää. Ajo on sallittu vain 17.00 asti ja vain niinä päivinä, kun auton rekisterinumeron viimeinen numero osoittaa. Ohessa taulukko.
Tämänkaltainen käytäntö ei ole täällä aivan uutta. Pääkaupunki San Jose’ on paikoin niin ruuhkainen, että sinne ajamista säädellään tiettyinä ruuhkapäivinä samalla periaatteella.
Tuleva juhla-aika tulee asettamaan täälläkin perinteisen tapakulttuurin todelliseen puntariin. Pääsiäinen on katolisen maan suurin juhla ja tapana on kokoontua suvun kanssa yhteen. Nyt kaikki uskonnolliset tapahtumat on peruttu sekä kaikki rannat ovat suljettu. Kodeissa käydään varmaankin kaikenlaisia keskusteluja puolesta ja vastaan. Uhitellaan ja vähätellään. Puhutaan järkeä ja katsotaan kauemmas tulevaisuuteen.
Onhan toki mielenkiintoista pohtia, miten korona vaikuttaa aatteisiin tai kulttuuriin? Mitä me opimme itsestämme? Miten suhtaudumme toisiimme, kun tämä kaikki on ohi? Jättääkö pandemia pysyviä jälkiä käyttäytymiseemme? Tai pitäisikö sen edes jättää? Mitä tämä näkymätön vihollinen opettaa meille paitsi sen, että meidän tulee pitää turvaväli ja muistaa käsienpesu?
Mielen huojennuksia
Korona ja korona! Pentele! Olkoonkin tämä outo vaihe elämämme historiallinen momentum, olemme päättäneet, ettei korona saa täyttää koko elämäämme ja lunastaa kallisarvoista aikaamme. Uutisvirta on loputon ja virtuaalinen maailma tulvii tauotta mielenkiintoisia ja koukuttavia yksityiskohtia. Sekaan mahtuu myös valeuutisia, salaliittoteorioita ja huijausviestejä. Kaikki tämä on vain laitettava jäähylle ja annettava ajatuksille lepoa. Luotava itse omannäköisiä huojennuksen hetkiä yhteiskunnan määrittämien tiukennusten keskellä.
Huojennuksen hetket! Ne, jos mitkä ovat hyvin omakohtaisia ja yksilöllisiä. Jokaisella ihmisellä on oma tapa päästä tähän vapaaseen tilaan, jossa mieli saa tyyneyttä ja iloa. Se on näinä aikoina erityisen tärkeä taito, sillä elämästämme on karsittu kaikki ulkopuolelta tuleva viihteellisyys pois. Olemme astuneet aikakoneeseen, aivan kuin palaisimme nuoruutemme pääsiäisen aikaan, jolloin oli itsestään selvää, että kaikki kaupat, huvitukset, elokuvateatterit ja tanssiravintolat olivat kiinni. Uskonnollisuus määritti myös sen, ettei kyläily ollut juhlapyhien aikaan sallittu. Miten me silloin tulimme toimeen? Ennen kuin rahalla tarjoiltu palvelukulttuuri laajeni ja avasi 24/7 palvelut ihmisten ulottuville?
Jos olisimme Suomessa, menisimme saunaan. Ehdottomasti, mutta koska meillä ei sitä täällä ole ja kaikki kuumat lähteetkin on suljettu, meidän on keksittävä aivan jotain muuta.
Yksi tapamme huojentua
Suuntaamme ylös vuorille, pääsemme kävelemään sinne suoraan omalta pihamaalta. Aurinko paahtaa täysillä kirkkaalta taivaalta, vain muutama höyhenenkevyt pilvi seuraa kulkuamme. Repussa eväitä ja juotavaa. Aiomme viettää täällä vaelluksella koko päivän.
Vuorilla on tilaa ja tyhjyyttä. Täällä ei ole ihmisjoukkoja, vain korkeudessa avautuvat silmiä hivelevät maisemat. Mutta sinne on ensin kivuttava.
Vuoristossa on jotain, joka tuo tervettä nöyryyttä. Ne saavat tuntemaan itsensä pieneksi. Nämä kiviset jättiläiset ovat seisoneet täällä kauan ennen meitä, ja tulevat varmuudella seisomaan meidän jälkeenkin.
Kuten aina, eväiden syönti on retkellä parasta. Jokainen suupala tuntuu erityiselle, jokainen kulaus juomapullosta maistuu raikkaalle, vaikka aurinko on jo kuumentanut sen lähes kiehuvaksi. Perusasioita tulee retkipäivän juhla-ateria.
Jälleen eteenpäin. Ohitamme kahviplantaaseja, hedelmätarhoja. Appelsiini- ja mandariinipuut pullistelevat satoa. Näemme viljelyksillään työskenteleviä maanviljelijöitä. He tekevät kovaa työtä jyrkillä rinteillä. Kuumuus hohkaa lapionvarresta!
On mukava huomata, etteivät ihmiset suhtaudu meihin -heidän maallaan oleviin muukalaisiin- epäillen tai vihamielisesti. Päinvastoin. He vilkuttavat ja huutelevat kauempaakin iloisina Pura vidaa! Elämä jatkuu siis normaalisti poikkeusoloista huolimatta. Näemme kuinka hedelmäpuiden oksat vetäytyvät edelleenkin kohti maata hedelmien painosta. Osa on jo tippunut maahan. Ja me jatkamme matkaa.
Alhaalla kaukaisuudessa näkyy kaupunki. Ihmiset sulautuvat taustaan ja luonto lunastaa maiseman itselleen.
Aina vaeltaessamme luonnossa, tunnemme olevani yhteydessä ympäröivään luontoon- ja maailmaan. Ajattelija Obmascikin sanoin: vuorilla on todellakin tapa tehdä ongelmistamme merkityksettömiä. Asioille tulee uudet ja tervehdyttävät mittasuhteet. Ajassa tapahtuvat ilmiöt ovat vain ohikiitäviä, vaikka ne tuntuvatkin juuri nyt kestävän ikuisuuden.
Kuumuus koettelee. Vuoren rinnettä ylös ja alas. On otettava suomalainen sisu käyttöön. Yli 20 km tässä kuumuudessa tuntuu jo happoina jaloissa. Hiki sumentaa näköä. Mutta …kele! Ei tässä mitään pullahiiriä olla. Eteenpäin. Periksi ei anneta! Joskus on mukava koetella omaa jaksamistaan, vaikkei tätä hampaat irvessä tehdäkkään.
Välillä taas evästauko, lepohetki ja loppurutistus kotiin. Sinne mieli jo halajaa…
Kotiin tultaessa en edes jaksa koskea kännykkään.
Toivotamme teille kaikille omannäköisiä huojennuksen hetkiä! Pysykää terveinä ja turvassa!
