On hieno ilma, taivas helottaa heleän sinisenä ja lämmin tuuli tuoksuu kesälle ja merelle. Costa Rica on tähän aikaan vuodesta aurinkoisimmillaan; rantaviiva tuntuu nousevan lentoon ja merivesi muuttuu kimaltavaksi valoksi. Tästä maasta löytyy erilaisia rantoja, samoin kuin mielipiteitä niistä. Matkaoppaista ja esitteistä voi saada hyviä vinkkejä, mutta tiedämme myös, että pieni skeptisyys niitä kohtaan pitää omat aistit auki. Tämän vuoksi jatkamme mieluusti omakohtaista ja satunnaista rantabongausta Costa Rican lukuisissa rantakohteissa. Haluamme yllättyä, pettyä tai lumoutua itse näissä autenttisissa olosuhteissa.
Jacó – energinen ja aktiivinen
Kävelemme pitkää hiekkarantaa päämäärättömästi, väistellen jäätelönmyyjiä, matkamuistojen kaupustelijoita, lepotuoleja virittäviä lomailijoita. Olemme nyt Jacóssa, yhdessä Costa Rican keskisen Tyynenmeren alueen suosituimmalla rannalla. Koska ranta-alue ovat suhteellisen lähellä pääkaupunkia (parin tunnin ajomatka), se tarjoaa varsin vaivattoman lomailukohteen niin turisteille kuin paikallisillekin.
Käveltyämme hetken Jacón rannalla, toteamme sen olevan juuri sellainen kuin matkaoppaissa kuvataan: energinen ja aktiivinen.
Energisyys henkii kaikkialla, sillä Jacó on jo sinänsä pieni itsenäinen kaupunki. Sieltä löytyy runsaasti erilaisia kauppoja -matkamyymälöistä sisustus- ja vaateliikkeisiin. Sieltä löytyy myös pankkeja, supermarketteja ja lukematon määrä erilaisia yöpymispaikkoja, hostelleista hienoihin hotelleihin. Rantaa piirittävät korkeat kerrostalot. Monet omistavat täällä myös pysyvämmän vapaa-ajan asunnon.
Rantaelämä tarjoaa aktiiviteettimahdollisuutta, kuten surffaus, snorklaus, vesijetit ym pörrääjät. Ääntä ja säpinää. Musiikkia, ravintolaa, pubia. Tanssia, discoa, salsaa, drinkkejä… aamusta myöhään yöhön.
Arviomme: Jacón ranta, olkoonkin se energinen ja aktiivinen, ei vienyt meidän sydäntä eikä yöunia.
Perustelut: Rantaelämä on meidän makuumme liian levotonta. Emme kuule aallon pauhua rantaa vasten, aaltojen hypnoottista rytmiä.
Emme kuitenkaan tuomitse rantaa täysin. Ranta soveltuu hyvin kävelyyn, sillä rantaviivaa riittää. Täällä voi myös nauttia hyvää ja tuoretta kalaa rantaravintolan varjojen alla.
Herradura – paikallinen salaisuus
Ajamme Jacósta muutaman kilometrin päähän Playa Herraduraan. Alun perin paikka oli pieni kalastajakylä, josta vuosien varrella on tullut suosittu lomanviettopaikka. Kenties eniten siihen on vaikuttanut lähellä oleva luksusta tarjoava hotellialue ”Marriott Los Suenos Resort” ja sen viereen rakennettu, kaikilla mausteilla varustettu venesatama.
Matkaoppaassa rantaa kuvataan seuraavasti: ”kauniilla hiekkarannallaan ja uskomattomilla merinäköaloillaan Herradurasta on tullut Costa Ricassa enemmän kuin paikallinen salaisuus. Täällä lomailijat pääsevät trooppiseen transsiin.”
Jopas jopas, että ihan trooppinen transsi! Mainosihmisten mielikuvitus on laaja ja rannaton.
Arviomme: Mutta sama se, totta vie, pidimme heti näkemästämme.
Perustelut: Huomamme ensisilmäyksellä, että suurin osa turisteista on mennyt Jacóon. Paikalla olevat ovat suurimmaksi osaksi costaricalaisia lomailijoita. Herraduran ranta on paljon rauhallisempi ja autenttisempi kuin edellinen. Ravintoloitakin on vain muutama, musiikki soi hillitysti, eikä bassonjytke kantaudu rantahiekalle asti.
Rannan profiili on kuin tehty uimiseen. Aallot lyövät rantahiekkaan maltillisesti. Ei epäilystäkään, tänne jäämme! Levitämme rantapyyhkeet puun lehvien suojaamaan paikkaan.
Ensi alkuun huomioni kiinnittyy täysin paikallisten ihmisten rantatouhuihin. Innosta hihkuvat lapset rakentavat hiekkakakkuja, vanhemmat ja isovanhemmat asettelevat rantatuolejaan. Nuoret lapioivat jalkojaan piiloon hiekkamonttuihin.
Totisesti Ticot osaavat ottaa lomapäivästä kaiken irti. Perheet ovat tuoneet mukanaan telttoja, joihin pääsee varjoon ja ottamaan päiväunet.
Jotkut tuovat rannalle isot kaasugrillit, pöydät ja tuolit, kattilat, lautaset ja juomamukit. Isot kylmäkassit, jotka ovat täynnä ruokaa, litroittain limpparia.
Ranta on täynnä elämää, mutta ei turhaa meteliä. Vähitellen mieleni rentoutuu, ja unohdan pian, että ylipäätään olen rannalla.
Löydän aaltojen rytmin, painotukset, jotka virtaavat mieleeni kuin musiikin kuviot. Kuulen meren arvoitukselliset äänenvärit ja tauot. Mielikuviin tulee uudet yksityiskohdat, kuvien palaset. Kuin huomaamatta mielessä avautuu uusia ovia, joiden taakse voi kurkistaa.
Antaudumme lämmön vietäväksi.
Kuin huomaamatta rantabongarit vaipuvat levolliseen uneen. Vai sittenkin trooppiseen transsiin?
