Hedelmiä ja epähedelmiä – Elämämme eväät Costa Ricassa

Meiltä usein kysytään: ”Kasvaako teidän pihapiirissänne ”etelän” hedelmiä?”

Vastaus: Kyllä kasvaa. Ei yksin meidän tontilla, mutta pihapiirissä, joka on myös meidän käytettävissä ja ulottuvilla. Saamme tuoreena satokauden rytmin mukaisesti muun muassa banaaneja, appelsiineja ja mandariineja. Siinä varmaan ovat ne tutuimmat. Pihapiirissämme kasvaa muutakin kuin hedelmiä, esimerkiksi villejä kirsikkatomaatteja.

Appelsiinit ovat maukkaita, mutta koska hedelmäpuitamme ei ole pitkälle jalostettu, hedelmissä on runsaasti siemeniä. Puristamme niistä lähinnä appelsiinimehua. Johon lisäämme oman puun oksistosta noukkimaamme limeä.

Hapokasta limeä – ***kele!

Limen (tai limetin) hedelmä on vihreä ja sitruunaa pienempi. Se on pieni ja söpö, mutta sitä ärhäkämpi on itse limettipuu. Se on pensasmainen ja kasvaa noin viiden metrin korkuiseksi. Puu on suureksi kasvaessaan piikkinen kuin peijooni!!! Piikit ovat kovat ja terävät ja oksat näyttävät olevan niitä kauttaaltaan täynnä. Tämän piikkisyyden opin naarmuuntuneen kyynärpääni kautta, kun ensi kertaa kurotin innoissani noukkimaan limeä puun oksistosta. Taisipa siinä raikua muutamia suomalaisia voimasanoja vuoriston kumpuilevilla rinteille.

Tuon opin saaneena – ja hieman nöyremmin mielin huuhtelin karjaisemieni voimasanojen karvaan maun suustani limen raikkaan happamalla mehulla.

Lime sisältää runsaasti C-vitamiinia, sen vuoksi se on ollut ja on vieläkin ensiarvoisen tärkeä keino näissä maisemissa torjua keripukkia.

Lime oli aiemmin minulle jotakuinkin outo. Tiesin oikeastaan sen käytön lähinnä juomasekoituksissa, kuten alkoholipitoisissa drinkeissä, (kuten margarita, mojito, caipirinha ja cuba libre) sekä virvoitusjuomien ja mehujen ainesosana. Nyt olen oppinut käyttämään limeä ruuanlaitossa. Joko sen mehua tai raastettua kuorta. Ripaus, puristus tai se legendaarinen hyppysellinen limeä sopii mihin vain. Salaattikastikkeessa se on yliveto!

Kookospähkinä

”Lying on the beach while sipping coconut water is a picture of paradise. And in Costa Rica, it’s easy to do.”

Täällä myydään kaikkialla kookospähkinöitä (pipa fria), jotka ovat täynnä kirkasta, osittain makeaa nestettä. Vaikka niitä kasvaa isoina ryppäinä talomme kupeessa, aivan silmiemme yläpuolella, ostamme ne torilta.

Miksikö?

Kuka ne tuolta hakee alas? Monien metrien korkeudesta? Sileän palmunrungon yläpäästä? Hei, emme ole enää nuoria ja yllytyshulluja!

Erikoinen munuaispuu

Ehkä erikoisimmista tontillamme kasvavista puista on munuaispuu (Anacardium occidentale), joka tuottaa cashew pähkinöitä. Olen oppinut täällä ollessani, ettei cashewpähkinä ole itse asiassa ole pähkinä vaan se on hedelmästä itävä siemen. Olen oppinut myös, että vaikka ne valmiina maistuvat herkullisille, ne ovat raakoina osin erittäin myrkyllisiä.

Munuaispuun kukkaperä muuttuu syötäväksi ’hedelmäksi’ pähkinän kypsyessä. Tämän epähedelmän kärjessä on varsinainen hedelmä, ”pähkinä”, jonka kuori on erittäin kova ja sisältää erittäin myrkyllistä öljyä. Vasta pähkinän sisällä on syötävä siemen, cashew-pähkinä.

Cashew-pähkinän jalostaminen syötäväksi on pitkä ja vaivalloinen prosessi – ja tämän vuoksi jäävät yleensä käyttämättä. Nyt ymmärrän myös sen, miksi cashew pähkinät ovat kaupoissa kalliita. Valitettavasti valmistusprosessiin liittyy – varsinkin Aasiassa – paljon lapsityövoimaa ja epäinhimillisiä työolosuhteita. Nykyään kuori poistetaan yhä useammin koneellisesti eräänlaisessa kuumennusprosessissa ja öljy käytetään teollisesti. Tämä säästää monien pienten lapsien kädet myrkyllisen nesteen aiheuttamilta haavaumilta.

Emme ole vielä kertakaan yrittäneet itse tätä valmistusprosessia, mutta katsotaan ajan kanssa milloin innostus iskee. Kuulemma tuo punainen kuori jos sinänsä on herkullista salaatin tai hillojen aineosana…

Guava – terveyspommi

Tontillamme kasvaa Guayaba tai Guava kenties tutummin. Se on hyvin samanlainen kuin päärynä.

Tuore guava on pehmeä ja tuoksuu voimakkaasti, ja sen maku on raikas ja hapahko. Sen kuori kannattaa poistaa, sillä se on hieman karvasta. Kuoritun guavan voi syödä sellaisenaan, käyttää jälkiruokiin tai soseuttaa kastikkeeksi. Sen pienet siemenet ovat syömäkelpoisia. Hedelmä maistuu hyvältä erityisesti jälkiruuissa. Se käy myös leivonnaisiin, paistettavaksi, keitettäväksi ja uunissa kypsennettäväksi.

Kun vain tietäisi…

Tontillamme kasvaa myös kaikenlaista ”hedelmää, marjaa ja pähkinää”, joita varmaankin voisi hyödyntää, jos vain tietäisi niiden hyödyt ja haitat. Kuten nämä palmujen kasvattamat punaposkiset marjat (?), mutta olkoon ne vielä puutarhamme kaunistuksena. Ehkä joku päivä niiden salat aukeavat myös meille. Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä!

Kahvia omista pavuista

Suurin ilon aiheemme on pihapiirissämme kasvavat kahvipensaat ja niiden kahvipavut.

Juuri nyt seuraamme kahvipapujen kypsymistä. Vähitellen ne alkavat saada punaa poskiinsa.

Odotamme innolla tulevaa uutta satoa! Kahvipensaita on vain kotikäyttöömme, ja tämän sadon tuotos tulee olemaan varsin pieni, koska olemme vasta leikanneet ja uusineet pensaita. Tarkoituksenamme ei kuitenkaan ole laajentaa satoa tai tuottaa kahvia myyntiin saakka. Joskus pieni on kaunista.

Ideoita ja epäideoita

Ensi innostuksessamme ajattelimme kasvattaa puutarhassa myös erilaisia yrttejä, mutta ymmärsimme pian sen olevan täysin turhaa ja suorastaan ajan haaskausta. Muurahaiset söisivät ne hyvin suurella todennäköisyydellä ahnaisiin leukoihinsa, emmekä halua käyttää myrkkyjä. Tai turvautua jatkuvaan kasteluun. Saamme niitä hyvin vaivattomasti – kuten muitakin tuore tuotteita maalaistorilta.

Nimittäin täällä on lähialueita, joissa olosuhteet ja mikroilmastot ovat tuotteiden kasvattamiseen vuoristomaista pihapiirimme edullisemmat. Saamme torilta myös kaikki muutkin hedelmät, kuten mangot, guanábanat, gradilat, mamosat, tamarindot, karviaiskoisot ym, ym. Niitä ostamme satokauden mukaan. Silloin ne ovat silloin tosi edullisia ja tietenkin parhaimmillaan. Juuri äskettäin oli ramputaanien aika, pian kypsyvät mangot.

Pihapiirimme antaa meille siis monenlaistä syötävää, mutta myös elämän eväitä, jotka pitävät meidät vireinä. Se on luonnon kuntosali parhaimmillaan. Uusimme juuri nyt erästä ”unohduksissa” olevaa rinnettä. Leikkaamme vanhentuneita, ylikasvaneita kahvipensaita, puita ja pensaita. Osan poistamme, osan vain uudistamme leikkaamalla. Tarkoituksenamme on lisätä seuraavalla sadekaudella uudistettuun maaperään lisää hedelmäpuita. On mielenkiintoista kasvattaa niitä itse pienestä taimesta ja seurata niiden kehitystä alusta saakka. Täällä jatkuvan auringon ja lämmön suojissa kasvu on kiihkeää ja nopeaa, joten on hyvinkin mahdollista, että vielä saamme noukkia omien kasvattamiemme puiden oksistolta näitä ”etelän hedelmiä.” Näin ainakin toivomme.

Tietenkin tämä on myös oma pieni meidän kokoinen tapamme lisätä positiivista hiilikädenjälkeä tähän muuttuvaan maailmaan ja ilmastoon.

Päivän, kun huhkii jyrkällä rinteellä, tuntee elävänsä. Ja taas maistuu tuorepuristettu lime-appelsiinimehu!

Moni meistä luo todeksi omanlaista unelmaa. Meillä se on tämänlaista. Tunne on vahva, se muokkaa kuin huomaamattaan meidät ulos maailman hälystä. Luonto. Suomessa, Costa Ricassa, missä tahansa. Elämä kasvaa samoista alkuiduista, vaikka hedelmät ovatkin erilaisia.

Hyvää (uutta) tätä vuotta!