Taloomme on tulossa valokuitu nettiyhteys. Suomalaisittain se ei ylittäisi uutiskynnystä, siitä ei mainittaisi edes kavereille, mutta täällä Costa Rican vuorilla nopeampi nettiyhteys on ISO juttu. Lähi naapurimme ovat kertoneet odottaneensa tehokkaampaa yhteyttä jo vuosia. ”Kohta se tulee, aivan kohta,” on heille vastattu säännönmukaisesti – ja nyt hartaan odotuksen jälkeen, vuosien päästä peräti jo kaksi naapureistamme ovat jo saaneet uuden nettiyhteyden. Ja se myös toimii.
Me vielä odotamme. Mutta kohta se tulee, aivan kohta…
Omatahtoinen netti
Onhan meillä nytkin talonetti, 1 megan suuruinen, laiskanlainen ja oman tahdon omaava virtuaalinen pikselimuunnin. Olemme jo sopeutuneet sen oikuttelevaan luonteeseen ja pelkäänpä, että minun tulee sitä vielä ikävä. Nykyinen nettimme ei mahdollista liiallista ruutuaikaa eikä anna edes tilaisuutta sukeltaa liiaksi netin lonkeroisiin syövereihin. Jos sataa vettä tai taivaanrannalla kuuluu ukkosen kuminaa, tiedämme, että nettimme menee hyvin todennäköisesti poikki tai ainakin se pahasti pätkii. Jos Timo kuuntee jazzradiota tai kansainvälisiltä kanavilta klassista, en voi samanaikaisesti lukea uutisia tai vaihtaa kuulumisia somessa. Ja kuten nyt, kun kirjoitan uutta postausta blogiimme – ja varsinkin, kun siirrän valokuvia blogialustalle, kaiken muun nettitoiminnan on pysähdyttävä talossamme.
Olenkin oppinut ennen blogin avaamista tarkkailemaan taivaalle ja seuraamaan pilvien liikkeitä. Kuuntelemaan taivaan rantaa ja tuulen kohinaa. Uskomatonta, mutta totta, tuo kaikki tuntuu tällä hetkellä hyvin luontevalle – ja juuri tätä kaikkea minun saattaa tulla ikävä!
Costa Ricassa on toki toimivat yhteydet kaupungeissa ja taajamissa, mutta onhan se todettava, että olemme Suomessa tietotekniikka (ja tietoturva) asioissa huomattavasti pidemmällä. Siksi myös nettipalvelujen hinnat ovat täällä korkeammat kuin mihin olemme Suomessa tottuneet.
Erilaisia (outoja) tapoja
Uuden nettiyhteyden saaminen vaati tietenkin uuden nettisopimuksen tekemistä. En aio rasittaa teitä kaikilla byrokraattisilla käänteillä, joita olemme (tai jota Timo on lähinnä) joutuneet uuden sopimuksen saamiseksi käymään läpi. Paikallinen virasto on jo sinänsä kokemisen arvoinen paikka. Vartija tarkistaa jokaisen sisääntulijan henkilöllisyyspaperit ja tutkii meidät metallinpaljastimella ja kurkistaa laukkuun. Mitä ihmettä täällä on ryöstettävää?
Tämä on sikäli yllättävää, ettei Costa Ricassa ja varsinkaan täällä pienessä Atenasin kaupungissa useinkaan näe vartijoita (pankeissa kylläkin aina) tai poliiseja, kuten muissa Keski-Amerikan maissa, saatikka Etelä-Amerikassa.
Paperibyrokratian vuoksi jouduimme palaamaan virastoon saman päivän aikana useaan kertaan – ja joka kerta sama juttu: henkilöllisyyspaperit, metallinpaljastimeen ja laukun tutkinta. Aurinkolasit ja hattu pois. Tosin kaikki tapahtuu ystävällisessä ja palveluhenkisessä ilmapiirissä.
Mielenkiitoista oli myös kokemuksemme, joka tuli vastaan, kun otimme kännyköihimme paikalliset prepaid liittymät. Täällä on kilpailevia puhelinliittymiä,kuten ylikansalliset Moviestar, Claro ja paikallinen Kölbi. Astelimme Claron toimistoon ja saimmekin avattua liittymät hyvin jouhevasti. Kun olimme käyttäneet loppuun prepaid liittymään ladatun puheajan, palasimme toimistoon ostamaan lisäaikaa. Toimistossa istui kolme virkailijaa toimettoman näköisenä – ja totesivat etteivät he voineet myydä oman firmansa tuotetta eli lisäaikaa. Sen sijaan he ohjasivat meidät viereiseen rakennukseen, jossa ostos oli mahdollista. Mutta hetkinen… viereinen talo on apteekki! Astellessamme sisälle apteekkiin, olin vakuuttunut, että olemme piilokamerassa teemalla ”näin turisteja jekutetaan”. Mutta ei, päästyämme salvoja ja lääketablettia ostavien asiakkaiden jälkeen jonossa kassalle, he möivät meille prepaid liittymiin lisäaikaa ja saimme erittäin hyvää palvelua.
Tämähän se on täällä erityisen mukavaa. Opetella maan tapoja ja purkaa omaa logiikkaa, joka on syntyjään omasta kulttuurista. Kävellessäni Suomessa kauppaan, tiedän tasan tarkkaan, mistä löydän hiivaa leivontaan, mutta täällä en edes tiedä, millaista hiivaa he käyttävät. Mielenkiintoista. Kuten se, että kuvittelin, että neulaa ja lankaa saa kangaskaupasta, mutta ei. Sitä saa toria vastapäätä olevasta sekatavarakaupasta. Hiirenloukkujen ja paperiservettien välistä. Kyllä elämää kannatteleva logiikka voi olla niin erilaista!
Taivaanrannalta kuuluu kuminaa. Alkaa olla kiire kirjoittaa tämä loppuun ja julkaista. Vielä pari (..pätkii..) kuvaa ja sitten (…pätkii) tämä kaikki on val..
Piip piip piip….
