Istun kiven päälle. Tunnen hiekan. Pölyn. Lehtiä. Multaa. Todellisuutta, joka on mahdollista tuntea sormien välissä. Ei ole kuitenkaan mitään mihin takertua, eikä mitään, mitä hallita. Tiedän kuitenkin istuvani sen päällä, eikä mikään tunnu liikkuvan. Se kuitenkin kannattelee meitä koko elämän ajan. Se puhuu tuulen ja sateen kautta. Se vain on ja antaa jatkuvasti odottamatta saavansa mitään vastalahjaksi. Maapallomme. Pitääkö meidän olla siitä huolissamme?

Metsän siimeksessä

Matkustamme. Kyllä. Lennämme ainakin pari kertaa vuodessa. Kannammeko huolta ilmastosta?

Totta kai: maapallon hyvinvointi (tai pahoinvointi) on kaikkien yhteinen asia. On hyväksyttävä oma eettinen vastuu, mutta on kuitenkin säilytettävä suhteellisuudentaju. Suurimmat ilmastoon vaikuttavat päätökset ovat valtiollisen tason poliittisia päätöksiä, mutta toki uskomme, että jokainen yksittäinen ihminen ja matkailija voi tehdä maapallon hyvinvoinnin eteen oikeita valintoja liittyen omien elintapojensa ilmastovaikutusten ehkäisemiseksi.

Positiivinen kädenjälki

Costa Rica matkakohteena on meille harkittu valinta. Maa on antanut yhden maailman kunnianhimoisemmista lupauksista energian tuotannon suhteen: se pyrkii täysin hiilineutraaleiksi vuoteen 2020 mennessä. Maailmassa ensimmäisenä.

Ulkoministeriön taloudellisten ulkosuhteiden osastopäällikkö (nykyinen alivaltiosihteeri) totesi: ”Costa Rica on Suomelle samanmielinen kumppani, joka pyrkii pitämään yllä hyvää mainettaan korkean teknologian maana, joka huolehtii myös ympäristöstä, sosiaaliturvasta ja maailmanrauhasta.”

Mediassa puhutaan paljon hiilijalanjäljestä. Itse uskomme myös positiiviseen hiilikädenjälkeen. Päätökset eivät liity vain kulutukseen vaan myös pieniin tekoihin. Siksi istutamme puita sekä Costa Ricassa ja Suomessa.

Metsä hengittää

Istutimme siis kuusentaimia. (Kiitokset myös Jaskalle!)

Kuusentaimien istuttamista

Yli 2000 kappaletta.

Ympäristönsuojelun emeritusprofessori Pekka Kaupilan totesi: ”Yhdellä puulla on pieni merkitys, mutta jos kaikki tekevät sitä, merkitys kasvaa. Joka kevät vähän, kyllä niitä kertyy.”

Toivomme, että taimet juurtuvat hyvin ja sopeutuvat muuttuviin olosuhteisiin. Että ne kasvaessaan puhuvat meille edelleen tuulen ja sateen kautta.

Pian matkamme jatkuu…

Edellinen artikkeliYhteinen tahdistus!
Seuraava artikkeliPisaroita poskilla – Paluu Costa Ricaan

KOMMENTOI ARTIKKELIA

Kirjoita kommenttisi
Kirjoita nimesi