Asumme Aib`b:n kerrostaloasunnossa keskellä tavallista ja arkista Mexico cityn elämää. Asuntomme on hyvällä sijainnilla, joka paikkaan on lyhyt – tai pitkä matka, sillä tämä kaupunki on todella suuri. Esimerkiksi museoita löytyy jokaiseen makuun. Luin jostakin, että yli kolme tuhatta, en kuitenkaan ole tarkastanut tietoa.
Lähdemme kaupunkikävelylle heti aamupäivästä ilman tarkempaa päämäärää tai tavoitetta. Katsotaan mitä Mexico city eli CDMX (Ciudad de México) tarjoaa meille tänään.
Mexico city sijaitsee kahden kilometrin korkeudessa, joten päivälämpötilat pysyvät miellyttävinä auringon paahteesta huolimatta. Öisin lämpötila laskee jopa alle + 10 C:een. Kävelymme alussa, heti nurkan takana ohitamme kadunreunalla joukon kodittomia, jotka asuvat taivasalla. Heistä ei näy näin aamuisin kuin pipon tupsut, sillä he vielä nukkuvat sikeästi muovisäkkeihin tai täkkeihin kietoutuneina pahvialustoilla. Kivinen alusta hohkaa kylmyyttä. Suurkaupunkien varjopuolia. Kävelessämme heidän ohi muutamaan kertaan päiväsaikaan, he alkavat tervehtiä meitä iloisesti – ja me heitä. Kaikilla heillä on oma tarinansa, joihin emme voi matkalaisina mitenkään vaikuttaa.
Pieni löytö puiston perältä
Nautittuamme aamiaisen paikallisella torilla, kävelemme Mexico cityn suurimpaan puistoon Chapultepeciin (espanjaksi Bosque de Chapultepec), joka on yksi maailman suurimmista kaupunkipuistoista. Puisto toimii sekä virkistysalueena että kulttuurielämän keskuksena. Puisto koostuu kolmesta osasta. Puiston nuorin osa on luonnontilaisin ja vähiten vierailtu. Toisessa ja kolmannessa osassa sijaitsee mm. kaksi huvipuistoa, eläintarha, museoita, nykyinen presidentin virka-asunto Los Pinos, lasten museo Papalote, urheilupaikkoja, ravintoloita ja kahviloita. Siellä on myös hautausmaa, johon on haudattu useita presidenttejä sekä kuuluisia taiteilijoita, kuten maalari Diego Rivera. Täällä on tilaa oleiluun.
Nautimme aamupäivän rauhallisuudeta puiston vanhimmalla alueella, jossa sijaitsee muun muassa kaksi pientä järveä.
Ihmisiä on vielä harvakseltaan liikkeellä. Hevospoliiseja tulee meitä vastaan.
Löysimme linnan kupeesta pienen huomaamattoman portin, jossa oli kyltti: Auditiivinen kirjasto. Mikä löytö! Metsän siimekseen oli aseteltu penkkejä, joissa saattoi loikoilla ja kuunnella päivittäin vaihtuvaa musiikkiteemaa.
Tänään soi Edit Piaf, seuraavana päivänä Jazz, sitten rock ym ja pöydelle oli aseteltu kirjoja, joita sai penkillä loikoillessa lueskella.
Puiston historiallisesti merkittävin osa on kukkula, jolla sijaitsee nykyisin historiallisena museona toimiva Chapultepecin linna.
Miten mahtava idea! Aurinko paistoi lempeästi puiden lehvien läpi, musiikki hyväili mieltä ja ihmiset selvästi nauttivat olemistaan. Tällaiset paikat voittavat mennen tullen perinteiset matkailunähtävyydet!
Tangon taikaa
Nautittuamme ison puiston vehreydestä, jatkamme matkaamme. Yhtäkkiä kuulemme pienemmässä puistossa kuuman tangon rytmin. Kävelemme musiikkia kohti ja näemme, että meneillään on iloiset päivätanssit. Hieman iäkkäämmät ihmiset tanssivat katetun terassin alla.
Iloisia ilmeitä, keveitä askeleita jo kyyristyneen kehon kannattelemana. Tärkättyjä prässejä, kravatteja, kukkamekkoja, huulipunaa ja punaisia poskia. Päivätanssien huumaa, naurua ja totista tangon taikaa.
Mikään ei piristä päivää niin hyvin kuin tanssiin taipuva keho ja toisen ihmisen kosketus.
Upea yllättävä kohtaaminen Mexico cityn puistossa hivelee mieltä!
Maan alle
Koska kaupunki on niin laaja, käytämme välillä metroa. Se osoittautuukin erittäin mukavaksi menopeliksi. Timo on kartan luvussa ja reittien suunnittelussa mestari, joten minun ei tarvitse kuin nauttia. Kertalippu maksaa vain 25 senttiä!
Metrot ovat täällä siistejä. Käytimme täällä olomme aikana useaan otteeseen metroa – ja on sanottava, että meksikolaiset ovat kohteliaita ja rauhallisia matkustajia.
Sunnuntain erikoisuus
Sunnuntaisin meksikolaiset ovat liikkeellä. Kauppakadut ovat tupaten täynnä ihmisiä. Kadut ja kaupat pursuavat ihmisiä. Siitä huolimatta tunnelma on erittäin leppoinen ja rento.
Silloin kaupungin (suuri valtakatu suljetaan klo 9-14.00) autoilta ja ihmiset – kaiken ikäiset ja kuntoiset – valtaavat kadut.
Ihmiset kävelevät, juoksevat, pyöräilevät, rullaluistelevat sankoin joukoin. Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua.
Puiston reunassa soittaa Jazz bändi ja ihmiset jammailevat.
Jos tästä kaikesta ei mieli avaudu niin ei sitten mistään. Tämän maan kulttuuri ei piileksi vain rakennusten sisällä, se aukeaa kaikkialla.
Uuteen kulttuuriin tutustuminen on kuin hyvän ystävän kohtaaminen: ”En tarvitse ystävää, joka muuttuu kun minä muutun ja joka nyökkää kun minä nyökkään: varjoni tekee sen paljon paremmin” – Plitarkhos.
