Costa Rican kesä on nyt kuumimmillaan ja kuivimmillaan. On lähes sormin laskettavissa ne vesipisarat, jotka ovat neljän kuukauden aikana tulleet maahan saakka. Vaikka nurmikot kuivuvat ja joidenkin puiden ja pensaiden lehtivihreä on paennut juuristoon lepäämään, täällä luonto on oppinut vuosisatojen saatossa elämään kuivuuden kanssa. Vahalehtisten puiden ja pensaiden vihreys vain syvenee, hedelmät kypsyttävät kylkiään ja kukat suorastaan kilpailevat värikkyydessään.
Tänäänkin aurinko tervehtii meitä ja hymyilee jo aamusta leveästi, keskipäivään mennessä sen säteen helottavat kuumaana ja ahnaana pilvettömältä taivaalta. Hakeudumme päiväkahville palmujen varjoon ja siinä istuessamme tunnemme, kuinka pieni vuoristotuuli hajottaa kuumuuden ihon lämpöiseksi.
Kuumuutta lisää
Mitä ihminen vielä tähän voisi lisää toivoa? Korjaan, mitä suomalainen tähän voisi vielä lisää toivoa? Tietenkin saunan. Ajattelemme lämpimiä lauteita, kiukaan sihinää. Lempeän kosteaa lämpöä. Ja välillä tulisimme vilvoittelemaan saunan terassille. Costa Rican lämpö hivelisi kuin linnunmaito saunan kuumentamaa kehoa.
Tätä ajatusta näissä olosuhteissa ei ymmärrä kuin toinen suomalainen – ja tätä suomalaista hulluutta kannamme ylpeänä sydämessämme.
Tulisuutta tarjolla
Päivän piristeeksi lähdemme ajamaan kohti Arenal Volcanon kansallispuistoa. Se on alueena laaja, tällä kertaa käymme ihastelemassa sen keskushahmoa – Volcano Arenalin majesteettisuutta. Tulivuori on hyvin valokuvauksellinen.
Ei uskoisi sen symmetristä profiilia katsellessa, että se on eräs aktiivisimmista Costa Rican tulivuorista. Että sen sisällä liikehtivät tuliset laavat ja happoiset kaasut. Vaikka tulivuoressa ei ole viime aikoina ollut toimintaa, tutkijat uskovat edelleen, että se ei ole passiivinen.
Alueella on hyvät vaelluspolut. Ne risteilevät pitkin poikin metsäistä kansallispuistoa, mutta myös tulivuoren rinteillä. Täällä voi myös kierrellä Costa Rican isoimpiin kuuluvan Arenal järven rannoilla.
Tänään meitä ei houkuta kävely kuumuutta hehkuvan vuoren rinteelle, etsimme nyt jotain aivan muuta. Sillä tiedämme, että alueella sijaitsevat maan parhaat kuumat lähteet. Tältä alueelta löytyy sopiva kylpylä jokaiseen makuun. Valitsemme Ecotermalesin kuumat lähteet sen puutarhamaisuuden ja rauhallisen ilmapiirin vuoksi. Pidämme ajatuksesta, että paikan ideana on rajoittaa vierailijoiden määrää, jotta jokaisen kylpyhetkessä on enemmän yksityisyyttä.
Vesi tulee tuliperäisen maan uumenista kiehuvan kuumana. Sanotaan, että vesi on koostumukseltaan ainutlaatuinen, mineraaliensa vuoksi jopa parantava, joka johdetaan maahan louhittuihin altaasiin, ja jäädytetään sopivaksi.
Kevyesti rikiltä tuoksuva vesi sisältää mineraaleja ja hivenaineita, joiden on todettu auttavan erilaisiin vaivoihin, mutta ennen kaikkea se rentouttaa.
Kylvemme eri altaissa, niiden lämpöasteet vaihtelevat. Kuin huomaamatta rentous alkaa pehmentää kehoa ja mieltä.
Kylpiessä mieli oikenee sitä mukaan kuin vesi rypyttää ihoa. Kylpylän kattona on sininen taivas, seininä metsän puut, jotka sopivasti antavat varjoa altaiden päälle.
Ylimmillä puiden oksilla makailee laiskiaiset, kaukoputkella näen niiden haukottelevan ja venyttelevän itseään. Sielunveljemme ja -sisaremme puussa ja me täällä maassa. Venyttelemme ja haukottelemme.
Illalla kotona raukeus jatkuu. Ihosta tulee yllättäen hyvin pehmeä, sileä ja notkean tuntuinen.
Kumpi on parempi sauna vai kuumat kylvyt? Huokaisemme tyytyväisenä. Onneksi näitä elämyksiä ei tarvitse arvottaa; nautimme molemmista. Molemmista tulee vahvastii mieleen 1800-luvulla eläneen kirjailija G.B. Shawin mietelmä: ”Älä odota oikeaa hetkeä: luo se.
Siitähän näissä hetkissä on perimmältään kyse.
