Olemme matkailleet nyt Costa Ricassa; otamme aika ajoin uuden kohteen, johon haluamme tutustua. Maa on pinta-alaltaan kompaktin kokoinen, pääosin kaupungit ovat hyvin lähekkäin toisiaan; joten välimatkat eivät ole kovin pitkiä, mutta aikaa kuluu vuoriston kiemuraisilla teillä. Maisemat ovat vehreitä ja polveilevia.
Yksi monista Alajuelan maakunnan kaupungeista on luonnonkaunis Zarcero, joka sijaitsee San Ramonin pohjoisilla vuorilla. Tämä 1700 metrin korkeudessa sijaitseva pieni kaupunki yllättää viehättävillä vuoristo näkymillä ja eteen avautuvilla kahviviljelmillä.
Kaupunki henkii maalaismaista luonnon rauhaa, joten tänne on mukava piipahtaa juomaan – taatusti – tuoretta kahvia. Paikan vuoristoilmasto on tehnyt siitä merkittävän osan Alajuelan maatalousalueesta, jossa paikalliset viljelijät ovat vaalivat ylpeinä luonnonmukaisia viljelytapoja. Luomua jokaisella puraisulla.
Kaupunkia lähestyäessä alkaa aavistella, että kaupunkilaiset rakastavat puistoalueitaan.
Uljas maamerkki
Yksi Zarceron tärkeimmistä nähtävyyksistä on Iglesia de San Rafael, joka on sekä sisältä että ulkoa aivan upea kirkko.
Inglesia de San Rafael Zarcerossa
Kirkko on täynnä upeita uskonnollisia maalauksia, siro valkoinen holvikaari johdattaa katseen katossa oleviin maalauksiin ja vähitellen liu´uttaa katseen ikkunoiden värikkäisiin lasimaalauksiin.
Vuonna 1895 rakennettu kirkko sisältää costaricalaisen arvostetun taiteilijan Don Misael Solis Alvaradon tekemiä taideteoksia.
Vehreä maamerkki
Kirkon sisäänkäynti kulkee Parque Francisco Alvaradon läpi, joka on Don Evangelista Blancon vuonna 1964 suunnittelema erikoinen puistoalue.
Puiston puutarhuri muotoili tavalliset pensaat eläinten, ihmisten ja mielenkiintoisiin abstrakteihin muotoihin. Paikassa on myös lukuisia holvikaaren muotoon leikattuja pensaita, joiden siimekseen on mukava hakeutua varjoon taivaan täydeltä porottavalta auringolta.
Sypressipensaat puutarhuri kasvatti siemenistä ja hän joutui odottamaan neljä vuotta, kunnes ne olivat kasvaneet tarpeeksi suuriksi, jotta ne niitä saattoi muotoilla.
Vaikka puisto on osa kirkkopihaa, pensaiden elävä muotokieli ei saa innoitusta vain uskonnollista aiheista, vaan vuosien varrella hän on muotoillut pensaista hupaisia hahmoja, dinosauruksia, helikoptereita sekä Kristuksen jolla on risti.
Pensaissa näkyy kasvojen hahmoja.
Don Evangelista Blanco työskentelee edelleen Zarceron alueen puutarhoissa, jotka ovat kuuluisia vehreydestään ja moitteettomasta kunnostaan.
Katsoessani elefantin muotoista pensasta edessäni, en voi olla naurahtamatta. Ehkä tämän kirkon puutarhan muotokielen keveydessä piilee jokin syvällisempikin eksistentialinen (henkinen tai hengellistä) viesti. Chertersonin mietettä mukaillen: ”Onni ja ilo on mysteeri siinä kuin henkisyys, eikä sitä koskaan pitäisi järkeistää.”
