Olen aina rakastanut vanhoja kookkaita puita, ne ovat kuin konsanaan vanhat ihmiset parhaimmillaan – viisaita, sillä niiden pitkä, hidas ja paikallaan pysyvä elämä on kehittänyt puille merkillisiä ominaisuuksia. Sanotaan, että ne ovat niin viisaita, että ne tietävät, mitä niiden ympärillä tapahtuu ja osaavat manipuloida ympäristöään. Ne ovat myös iän tuomilla kulumillaan komeita ja hauraudessaankin kaunottaria.
Kiinnostukseni aiheeseen nousi jälleen, kun luin Ylen Elävät puut -luontosarjasta Siinä luontotoimittajat sukeltavat syvälle puiden salaperäiseen maailmaan. (Jota en valitettavasti ole katsonut).
Moniaistisuus
Jo pelkkä ajatus puiden moniaistisesta elämästä saa silmäni hakeutumaan myös täällä Costa Ricassa suuriin, vanhoihin puihin ja niiden laajoihin latvustoihin. Omalla tontillamme ja sen läheisyydessä kasvaa muutama upea vanha puu, joista yksi vaikuttavimmista on tonttimme reunalla elävä reilu 200 vuotta vanha Higuerón (Fig tree). Tämä hiljainen jättiläinen on meidän uskollinen portinvartija ja viisas neuvonantajamme.
Puun koko on luonnossa vaikuttava, tarvitaan ainakin viiden aikuisen miehen kädet, jotta sen rungon ympärille yltää kädet. Puu ei antaudu helposti valokuvattavaksi, sillä jos valokuvaa sen latvustoa, sen runko jää varjoon, jos sijaan kuvaa sen jyhkeää paksua runkoa, sen valtava juuristo jää näkymättömiin.
Higuerón seisoo hievahtamatta, tervehtii meitä joka aamu ja toivottaa iltaisin auringon laskiessa hyvät yöt. Se näyttää hyvinvoivalle, vaikka näyttää siltä, että jokainen ohi kiitänyt myrsky olisi taivutellut sen oksistoa umpisolmuun. Pelkästään sen yksi oksa on jo itsessään täysaikaisen suomalaisen koivupuun paksuinen.
Sen suojassa levähtää monenlaista eläintä ja lintua, tutuimmasta päästä ovat tummahäntäiset oravat.
Kuka katsoo ja kuulee ketä?
Sanotaan, että puut ovat eläviä olentoja, joilla on hämmästyttäviä kykyjä ja ominaisuuksia. Niillä voi esimerkiksi olla yli kymmenen valoa aistivaa solua siinä, missä ihmisellä on vain muutama. Puut siis aistivat valoa paljon tarkemmin kuin ihmiset – ja näkeminen on valon aistimista. Kuulostaa hullulle, mutta niin tiede väittää oikeaksi. Katsooko siis puu siis minua vai minä puuta?
Puut aistivat siis valoa ja reagoivat erittämällä hajumolekyylejä. Tuoksut ovat niiden puhetta, viestejä ympäristöön, niin sanovat viisaat asiantuntijat. Ja onhan se totta; sateen jälkeen metsässä tuoksuu ja nenä paljastaa, että metsässä puhutaan. Esimerkiksi suomalainen mänty erittää yli kahtakymmentä tuoksua, joista tunnistaa ihminen vain osan.
Pistän silmäni kiinni ja yritän kuunnella nenälläni vanhan Higuerón puhetta. Kuinkahan montaa tuoksua tämä vanha puu erittää? En tunnista kuin korkeintaan kaksi tuoksua ja epäilen niidenkin erittyvän ennemminkin ruohosta tai läheisestä kukkivasta pensaasta. Vai onko niin, etten suomalaisena ymmärrä costaricalaisen puun puhetta?
Vähän alempana tontillamme seisoo pari muutakin vanhaa puunkörilästä, ikää en tiedä, mutta puun runkojen paksuudesta päätellen hieman nuorempia kuin pihallamme seisova.
Erityisesti toisessa erottuu jättimäiset, ryhmyiset haavat. Ne olivat paksuja ja täynnä erilaista elämää. Oksat ovat kuin umpisolmussa ja itse puukin seisoo vinossa. En ihmettele, että jotkut elokuvan tekijät ovat nähneet nämä puut kummituspuina tai muina mielikuvitusolentoina.
Niiden oksilla soi erityisesti kaskaiden laulu. Tuo sirittävä ääni on kova ja kun niitä on satoja, on ääni huimaava. Laulukaskaan toukka kaivautuu aikuistuessaan maan alta ulos vietettyään juuristossa useita vuosia. Se kiipeää sen jälkeen puuhun, jossa se luo nahkansa ja muuttuu aikuiseksi. Ei siis ihme, että niitä laulattaa puun oksilla. Aurinko hivelee niiden paljastunutta nahkaa ja lempeä tuulenvire leuhuttaa viiksiä.
Hieman seksistä
Puillakin on kuulemma seksielämää. Tämähän vasta hulluksi menee. En ole aikaisemmin ajatellut, että pajunkissat ovat puun sukuelimiä – vihertävämmät naaraita ja kellertävät koiraita, jotka himokkaina ja kukkeina houkuttelevat kevään ensimmäiset hyönteiset luokseen.
Älykkyys
Tontillamme on puulaji, Eukalyptus, joka osaa kuoria itsensä. Sen kuori näyttää maalaukselta. aivan kuin itse taiteilija Matisse olisi käynyt heiluttamassa sivellintä. Runko on täynnä kirkkaan punaista, vihreän ja ruskean eri sävyjä. Puu kuorii itsensä, ja sillä tavalla poistaa itsensä kaikista loiskasveista ja eläimistä. Se on siis sekä taitelija ja itsellinen metsänhoitaja.
Asiantuntijat sanovat, että yleensä ottaen puun juurten sienirihmasto on maanalainen internet.
Rihmastossa kulkee tietoa puulta toiselle. Mukana kulkee myös ravinteita, eli siinä mielessä se on kehittyneempi kuin meidän nettimme. Huikeaa. Tämä kaikki on älykkyyttä, eikö totta?
Pitkä ikä
Jotkut puut elävät pitempään kuin toiset. Aivan kuin ihmisetkin. ”Oma lääketehdas, niukat elämäntavat ja hidas aineenvaihdunta, ne ovat puiden vanhan iän salaisuus,” asiantuntijat summaavat. Aika samalla tavalla sanovat tutkimukset ihmisistä, jotka elävät 100 vuotiaaksi tai yli. Ei ihme, että heitä kutsutaankin tervaskannoiksi.
Ja vielä siitä toiveesta…
Matkailu avartaa ja kaikki tämä alkaa jo omasta pihapiiristä. Puiden moniaistisuus, sisukkuus, älykkyys,niiden seksielämä, pitkä ikä ja mitä vielä? Puilla ja ihmisillä on elämän ja kuoleman kysymykset yllättävän samanlaiset. Ehkä kaiken tämän vuoksi täällä paikallisilla elää vahva uskomus, jonka mukaan, näille ikiaikaisille vanhoille puille kannattaa kuiskata toiveensa. Hyvin usein ne ovat huhujen mukaan toteutuneet. Päätän tehdä empiirisen kokeen; käyn kuiskaamassa yhden toiveeni pihamaan hiljaiselle jättiläiselle, ja jään nyt mielenkiinnolla odottamaan toteutuuko kuiskaamani toive…
Respect!
Jos meistä on kiinni, näistä tonttimme puista ei koskaan tehdä vessapaperia ja nenäliinoja. Tai costaricalaisia hammastikkuja.
Tämä maailma tarvitsee kaikenikäisiä. Niin nuoria kuin vanhoja. Puita ja ihmisiä. Respect meille kaikille!
