Vierailimme juuri muutaman päivän ajan Granadassa, Nicaraguassa. Kävimme kaupungissa reilu puoli vuotta sitten ja ihastuimme kaupungin värikkääseen kauneuteen, ystävälliseen ilmapiiriin ja vaihtelunhaluiseen ruokakulttuuriin.
Olimme toki tietoisia Nicaraguan poliittisesta tilanteesta. Ulkoministeriön antaman tiedotteen mukaan: ”Nicaraguassa huhtikuussa (2018) käynnistyneet mielenosoitukset ja väkivaltaisuudet jatkuvat edelleen eri puolella maata, minkä johdosta maan turvallisuustilanne on heikentynyt. Mielenosoitukset voivat nopeasti muuttua väkivaltaisiksi. Matkustajia kehotetaan välttämään mielenosoituksia ja väkijoukkoja, noudattamaan paikallisten viranomaisten ohjeita ja erityistä varovaisuutta ulkona liikkuessa sekä seuraamaan tilannetta median lähteistä. Tiesulut saattavat vaikeuttaa liikkumista maan sisällä.”
Levottomuudet ovat lehtien perusteella vaikuttaneet eniten pääkaupungin ja Leonian alueella. Granadassa on ollut vain harvakseltaan jotain poikkeavaa, joten päätimme lähteä matkalle.
Mitä meitä on vastassa?
Sama kaunis värikäs kaupunki kuin edellisellä kerralla.
Samat upeat rakennukset historialla kuorrutettuna.
Ison Laco de Nicaraguan järven rannat
… ja pitkät ja upeat rantabulevardit.
Vastassa on myös kaupungin tyhjentyneet, paikoin lähes autioituneet kadut.
Turistit ovat poliittisen tilanteen vuoksi kaikonneet lähes tyystin. Me länsimaalaiset olemme niin harvinaisia, että meistä otetaan valokuvia! Moni paikallinen yrittäjä odotti turhaan asiakkaita. Paikalliset, tavalliset ihmiset siis kärsivät poliittisen vallan kähminnän keskellä.
Entinen vilkas kaupunki oli todella hiljainen! Torin kuhina ja kaupustelijat ovat tipotiessään.
Väkivalta ei ole koko poliittisen levottoman vaiheen aikana kohdistunut turisteihin. Meitä kohdeltiin erittäin hyvin kaikkialla missä liikuimmekin.
Emme siis pelänneet, aihetta ei siihen ollut, mutta kaupungin tunnelma sai meidät surulliseksi. Monet ravintolat ja hotellit olivat sulkeneet ovensa. Useiden talojen oviin oli kiinnitetty lappu: ”myytävänä.” Kaduilla näkyi edellistä kertaa enemmän kerjäläisiä sekä alkoholin tai huumeiden turruttamia ihmisiä.
Vain paikallisten suosima kauppakatu oli täynnä elämää.
Mistä on kyse?
Yksinkertaisesti siitä, että Nicaraguan presidentti, itsevaltias Daniel Ortega ei aio luopua vallastaan eikä suostu aikaistettuihin vaaleihin. Levottomuudet alkoivat eläkeuudistusta vastustavasta protestiliikkeestä. Uudistus peruttiin, mutta protestiliike kasvoi Ortegaa ja hänen korruptoitunutta hallintoansa vastustavaksi kansaliikkeeksi. Protestoijat ovat vaatineet Ortegan eroa ja uusia vaaleja. Nicaraguassa satoja ihmisiä on kuollut kuukausia jatkuneissa levottomuuksissa. Katolinen kirkko on välittänyt neuvotteluja hallinnon ja opposition välillä, mutta neuvotteluissa ei ole edelleenkään saatu tuloksia.
Syöminen on kannanotto
Nicaragua on muutoinkin suomalaisittain halpa maa, halvempi kuin Costa Rica. Nyt kaupungin jäljelle jääneissä auki olevissa ravintoloissa ja hotelleissa on erilaisia alennuksia, kaksi yhden hinnalla ym tarjouksia.
Syömisemme ja juomisemme tuntuu yllättäen tärkeälle. Syyttömiähän nämä paikalliset yritteliäät ja ahkerat ihmiset ovat tähän poliittiseen tilanteeseen. Käyttämämme rahat menevät suoraan heidän taskuunsa, ei korruptioon, ja jos se edes vähän auttaa heidän ahdingossaan ja elvyttämään heidän elinkeinoaan, olemme siitä onnellisia. Granadassa on persoonallisia ravintoloita, joissa paikallisuus näkyy!
Paikallisten ihmisten silmissä elää levottomuus
Tämän hetkinen hiljaisuus on vain lumetta, pinnan alla kytee. On vain ajan kysymys, milloin ja missä levottomuudet taas räjähtävät käsiin, sillä tilannetta ei ole ratkaistu; korruptio ja vallan väärinkäyttö jatkuvat edelleen Paikalliset eivät mielellään puhu tilanteesta, pelkäävät tietenkin sanojaan. Tämä muistuttaa taas sananvapauden, demokratian merkityksestä.
Käymme kahvilla paikassa, jossa osa tuotosta käytetään lasten hyväksikäytön ennaltaehkäisyyn ja uhrien auttamiseen. Käymme myös paikassa, jossa tuotto käytetään vähävaraisten ja -osaisten lasten koulutukseen.
Istumme ja syömme paikallisen perheen pop-up ravintolassa. Käsien pesu ja vessakäynnit tapahtuu perheen kodissa, jossa asuu paljon ihmisiä pienessä tilassa. Talossa nuori äiti imettää vauvaansa, yksi nukkuu, toiset vain istuvat toimettomana. Keittiössä kuuluu iloinen ruoanlaiton ääni. On pakko nielaista muunkin kuin ruoan tuoksun vuoksi.
Nyt on hyvä syy käydä myös paikallisen parturin luona. Tukan ja parran ajo ammattilaisella maksaa täällä noin kaksi euroa.
Valta juovuttaa, se on ihmiselle kuin huume.
Harva ihminen pystyy olemaan juopumatta vallasta. Korruption vakiintunut määritelmä kuuluu, että se on vallan väärinkäyttöä yksityiseksi eduksi. Valta näyttää lisäävän estottomuutta monella muotoa: turhaan ei puhuta vallasta juopumisesta. Valta-asemassa ihmisten mielessä väikkyvät enemmän palkinnot kuin riskit, mikä saa heidät tavoittelemaan omaa etua vähävaltaisia kärkkäämmin. Vallantunnossaan ihminen ei myöskään piittaa muiden paheksunnasta, joten tämäkin pakote käyttäytyä säällisesti menettää otteensa. Filosofi Epikurosen sanoin: ”Mikään ei riitä sille, jolle riittävä on liian vähän.”
Sanotaan, että valta tarvitsee ahdistuneita ja epävarmoja ihmisiä, koska silloin nämä ihmiset ovat haavoittuvaisia ja haavoittuvat ihmiset tuntevat enemmän kuin ajattelevat. Pelko on tehokas ase, jota voidaan käyttää muiden hallitsemiseen. Pelko on totta täällä monessa kotinsa ja työnsä menettäneellä perheellä.
Nicaragun matkallamme saamme kokea maistiaisia vallan juovuttamasta politiikasta. Palasimme miettiväisinä takaisin Costa Ricaan. Tulemme kuitenkin tähän maahan ja kaupunkiin varmasti takaisin, sillä ystävälliset ja hyvät ihmiset ovat Nicaraguan sielu!
Toivotamme teille kaikille hyvää ja vallatonta uutta vuotta!
Tässä edellisen Granadassa käyntimme tarina:
