Monimuotoisessa tico-kulttuurissa ja rikkaassa Costa Ricalaisessa luonnossa törmää joka päivä asioihin, joita ei voi tietää, eikä niitä ei voi edes ennakoida. Tämän vuoksi olemme joutuneet puntaroimaan, millaista ja minkä tason tietoa oikeastaan tarvitsemme? Mitä meidän täällä elääksemme on välttämätöntä tietää ja mitä ei? Selvää on, että uudessa maassa on paljon käytännön asioita, joista on syytä ottaa selvää, samoin on hyvä olla tietoinen maan omimmista kulttuurisista toimintamalleista, joita toisesta maasta ja kulttuurista tulevan on syytä kunnioittaa. Maassa maan tavalla.
Siksi on oiva paikka ja aika kysyä itseltään, missä menee raja tarvittavan ja turhan tiedon välillä? Ja asitä mihin me oikeastaan kaikkea tietoa tarvitsemme? Missä vaiheessa tiedosta tulee tietosaastetta?
Tietoa vai turhaa tieto
Suomalaisessa kulttuurissa lapsi oppii pienestä pitäen nimeämään, käsitteellistämään ja lokeroimaan asioita. Metsä ei ole vain täynnä puita, tuo tuolla on koivu, se kuuluu lehtipuihin. Kuusi on havupuu. Kaikille luonnossa oleville kasveille piirtyy nimi tai ainakin läheinen suku, jokaiselle puun oksalla sirkuttavalle lintu taipuu jonkun nimikkeen alle. Aikuisuuden myötä käsitteellistäminen ja lokerointi jatkuu kaikkeen muuhunkin ihmisyyden alueelle. Osa tarpeellista, osa täysin turhaa.
Huomasimme tänne asettuamme käytännön kautta, että meidän on itsemme hyvinvoinnin kannalta otettava kantaa noihin aiemmin esittämiin kysymyksiin.
Tietoon suhtautumisessamme on karkeasti kaksi vaihtoehtoa: Ensimmäinen: otamme kaikesta selvää, käytämme aikamme oppaiden ja kirjojen parissa, kahlaamme päivät internetissä ja etsimme asioille oikea lokero tai ainakin hyvä selitys. Sekä tietenkin meidän on mentävä espanjankielen kurssille, lukea illat läksyjä ja oppia täydellinen kielenhallinta.
Toinen: luotamme siihen, että ne asiat, jotka kiinnostavat tai joita tarvitsemme, tulevat meitä varmasti vastaan.
Vapautus
Valitsimme jälkimmäisen. Olemme nyt tietämättömyyden retriitillä. Vapautamme itsemme liiallisen ja turhan tiedon hallinnasta. Totisesti itsensä vapauttaminen ei ole mitenkään itsestään selvää tai helppoa, sillä olemme molemmat työssämme tottuneet olemaan koko ajan ”kartalla ja hallitsemaan asiat.” Entisen mallin poisoppiminen on huomattavasti vaikeampaa kuin pelkästään uuden oppiminen. Mutta tässäkin aikuisuuden iässä mukavaa ottaa uusia haasteita vastaan.
Siinä missä Suomessa tiedämme puiden, lintujen ja kasvien nimiä, on mukava huomata, että itse asiassa on aivan sama minkä nimisiä luontokappaleita ympärillämme on. Sitä paitsi harvalla on edes suomalaista nimeä. Iso vanha puu, joka kasvaa pihallamme, olkoon siis nimeltään vain Puu.
Se tieto riittää meille tällä hetkellä, ja että Puu on todella arvokkaan oloinen ja sen oksat heiluvat tuulessa mukavasti. Vain ulkomuodoltaan tunnistettavat linnut lentävät kyselemättä sen oksille, tiesimmepä sen nimen tai emme.
Omassa puutarhassa kasvavien kukkien nimiä on mukava tietää, mutta oikeastaan silläkään ei oikeastaan ole väliä. Niiden loimuavat kukat luottavat värin voimaan ja houkuttelevat ohikulkevan katsetta itseensä: ne ovat valmiit antamaan elämään ripauksen itseään, jos vain annamme sille mahdollisuuden.
Yleensä ottaen kasveista riittää tieto, voiko sitä syödä tai onko se myrkyllinen. Kasvit ja hedelmät ovat osin tuttuja, ja niiden nimet tulevat tutuiksi sitä myöden, kun niiden satokausi alkaa.
Espanjankieli elää joka päiväisessä elämässämme. Onko sillä niin väliä meneekö taivutukset oikein, jos tulemme tällä toimeen?
Jatkuva uutisvirta pommittaa armottomasti ajatusten kuormaa. Miten riemastuttaa onkaan huomata lehtiä selaillessa tai televisioita katsoessa (emme omista sellaista) ettemme tunnista maan politiikkoja, julkkiksia, emme tiedä kuka seurustelee kenenkin kanssa tai saatikka sitä, kuka tässä maassa pukeutuu parhaiten! Kuinka paljon maailma on täynnä turhaa tietoa ja miten paljon itsemme sille altistamme. Tietoa, joka ei rikastuta elämäämme, päinvastoin liian tiedon, valeuutisten ja turhan höpinä vain lamaannuttaa, jäykistää mieltä, ärsyttää, tekee alakuloiseksi tai etäännyttää itse elämästä.
Miten mukavaa on opetella vapautumaan aikuisuuden iässä kaikesta tuosta turhasta tiedosta. Ehkä juuri tästä syystä uusi kulttuuri tuntuu niin raikkaalle ja rentouttavalle. Tietämättömyyden retriitillä opettelemme luottamaan ennen kaikkea aisteihimme.
Rentouttavaa Joulun aikaa!
Lähestyvän Joulun alla on hyvä leikitellä ajatuksella, tässä voisi olla markkinarako. Tietämättömyyden retriitti Costa Ricassa. Toisimme tänne tietosaasteella ylikuormittuneita ihmisiä opettelemaan uudestaan hengittämään raikasta vuorituulta, opettelemaan lapsenomainen ihmettelyä, hyppäämään luovuuden vapaaseen virtaan, jossa kaikella ei ole nimeä, selityksiä tai perusteita. Lupaamme, että kaikki tiedon sisältämät käsitteet, termit, määritelmät, selitteet ja vastineet unohdetaan. Tätä kaikkea, jota nyt itse opettelemme.
Näihin leikkimielisiin ajatuksiin on hyvä lopettaa tämä postaus. Toivotamme teille kaikille rentouttavaa ja turhasta tiedosta vapaata Joulua! Joulu on hyvä aika mielikuvitukselle tilaa ja heittäytyä vapaalle. Täällä rakastetaan Joulua ja näyttäviä joulukoristeita!
Pura vida. Feliz Navidad!
