Jos suomalaisen miehen perinteisiä työvälineitä on puukko, kassara tai kirves, niin costarocalaisen miehellä se on ehdottomasti machete. Tähän yhteen isoon ja pitkään viidakkoveitseen on yhdistettynä kaikki edellä mainitut suomalaiset perinne työvälineet.

Machete pysyy myös suomalaisen miehen kädessä

Uskollinen machete

Machete on todella yleinen työväline Etelä- ja Keski-Amerikan kulttuurissa. Mitä pienempi kylä tai kaupunki, sitä varmemmin näkee miesten kantavan veistä vyöllään tupessa tai ilman. Vaikka machete on yleinen, kertaakaan en ole matkojemme varrella nähnyt sitä naisen kädessä, siksi kutsun  tätä ilmiötä tarinassani ”miesten jutuiksi.”

Matchetet ovat kooltaan, pituudeltaan ja painoltaan erilaisia. Riippuen käyttäjästä ja käyttötarkoituksesta. Yleensä ottaen se on yleisväline kaikkeen tekemiseen. Machetea käytetään esimerkiksi puiden kaatoon (täällä puut ovat pehmeämpiä kuin Suomessa), sokeriruo’on katkomiseen sadonkorjuussa tai tiellä olevan kasvillisuuden leikkaamiseen kuljettaessa sademetsän läpi. Puutarhassa se on oiva apu kaikenlaiseen katkomiseen ja kuivien oksien poistamiseen.

Viidakkoveitsellä leikataan myös nurmikkoa. Varsinkin jyrkillä rinteillä, ojien pohjilta tai kivikkoisissa maastoissa se on mitä ilmeisemmin nykyaikaisia välineitä käytännöllisempi.

Machetea voidaan käyttää myös aseena, ja siitä on useita erilaisia variaatioita riippuen käyttötarkoituksesta, kulttuurista sekä valmistajan sosiaalisesta asemasta. Kieltämättä nähdessäni ensimmäisiä kertoja macheten vastaantulevan, tuntemattoman miehen kädessä syrjäisellä tiellä, pieni pelko kiipesi pitkin selkärankaa. Onneksi ne ovat aina olleet rehellisen työmiehen kädessä.

Varsinkin maaseudulla opitaan pienestä pitäen macheten käyttöön. Taitava macheten käyttäjä kuorii muutamalla veitsen vedolla ananaksen, kaivaa lihapalat hampaittensa välistä, leikkaa varpaankyntensä ja lyhentää sillä tarvittaessa partakarvansa.

Machete, kuten suomalaisen miehen puukko on hyvin henkilökohtainen. Sitä ei lainata, eikä pyydetä lainaan. Niiden tupet ovat usein upeaa nahkakäsityötä, ja niihin on kaiverrettu omistajalle tärkeitä merkkejä ja symboleja. Tosin vuosien saatossa merkit ovat hyvin haalistuneita ja se on taas merkki siitä, että mies tuntee machetensa ja machete isäntänsä. Molemmat ovat uskollisia toisilleen.

Kentällinen iloa

Ticot rakastavat jalkapalloa. Jokaisella miehellä on suvussa perinnöksi saatu fanius johonkin paikalliseen joukkueeseen. Naapuri ehdotti Timolle Alajuelan (Atenas kuuluu Akajuelan provinssiin) jalkapallkojoukkueen matsia.  Ottelu oli osa Costa Rican LaLiigan semifinaalipeliä.

Minua ei edes pyydetty mukaan, sillä kyse on MIESTEN jutusta. Toki jalkapallon seuraajissa on naisiakin, mutta vahvasti se on edelleen miesten maailmaa.

Siinä missä minä nautin täydellä sydämellä yksinolosta, hiljaisuudesta ja lasillisesta punaviiniä kynttilänvalossa ja kuuntelin pimenevän illan luonnonääniä, Timo seurasi hurmiollista jalkapallofanitusta 17 000 ihmisen ympäröimänä. Olihan se ollut elämys, kertoi Timo myöhemmin.

Jalkapallomatsit eivät jätä täällä ketään kylmäksi. Katsomo elää täysillä mukana, taidokkaat rumpuryhmät ja yhteiset kannustushuudot raikuvat korvia huumaavasti. Peli ratkesi paikallisen Alajuela joukkueen hyväksi, rankkarikisan jälkeen. Se sulattaa costaricalaisen miehen hyppimään tasajalkaa paikoillaan ja lyömään yläfemmoja tuntemattomien vieruskavereiden kanssa.

Jalkapallo on monelle Etelä- ja Keski Amerikkalaiselle miehelle ”henkireikä.” Kerrotaan, että muun muassa Kolumbialaiset jalkapallofanit veivät kuolleen toverinsa ruumisarkun hautaustoimistosta stadionille seuraamaan Cucuta Deportivo -seuran ottelua, jonka tämä olisi ehdottomasti halunnut nähdä. Miesten ystävyyttä ja uskollisuutta parhaimmillaan.

Ennen ottelua ticot juovat costaricalaista olutta: Imperialia. Se ostetaan kioksista ja pullon ympärolle kiedotaan muovipussi ja se juodaan puiston penkillä. Täälläkään ei saa juoda julkisilla paikoilla alkoholia.

Ehkäpä minäkin lähden mukaan seuraavalla kerralla. Mutta välillä tekee molemmille hyvää olla omissa innostuksen aiheissa.

Costaricalaiset ovat omasta kulttuuristaan ylpeitä. Eläköön ja voikoon hyvin ne pienet kulttuuriset erot maiden ja ihmisten välillä! Olkoon ne sitten miesten tai naisen, kunhan ovat ihmisen kokoisia ja tuottavat iloa.

Pura vida!

KOMMENTOI ARTIKKELIA

Kirjoita kommenttisi
Kirjoita nimesi