Niin matkustamisessa kuin elämässä yleensä on tärkeää löytää itselleen sopiva rytmi. On tunnistettava mihin elämänsä perustaa ja aikaansa käyttää. Kaikkihan sen tietävät jo tässä iässä, uraudumme helposti niin töissä kuin vapaa-ajan vietossa – ja automaattivaihde jää helposti päälle. Kaikkein vaikein vaihe omanlaisessa rytmissä onkin tunnistaa, milloin on muutoksen aika!

Kolme talvea matkustimme rinkka selässä. Näimme valtavasti hienoja nähtävyyksiä, ihmisiä, kulttuureita ja kaikkea sitä hyörinää, joka elämästä tekee maukkaan ja kauniin. Näimme myös väsymyksen ja sen miten paikasta toiseen siirtyminen ja uuden omaksuminen kuluttaa paljon energiaa. Perustarpeiden, kuten yöpymisen ja ruokailun järjestelyt lunastavat aikaa. Ja tietenkin uusien matkareittien suunnittelu. Tämä kaikki on ílman muuta innostavaa, mutta myös haastavaa. Ja varsinkin, kun tätä kaikkea on tehnyt jo monta kertaa, monta kertaa, monta kertaa. Maat ja kaupungit vain vaihtuvat..

Palatessamme viimeiseltä reissulta, intuitiomme alkoi kuiskailla meille: Olisiko teidän aika vaihtaa matkustamisen rytmiä? Ehkäpä haluaisitte nähdä maailmaa eri tavalla ja syvyydeltä? Nauttia rinkan pakkaamisen sijaan kiireettömistä aamuista, ja siitä, että teillä on aikaa tutustua ihmisiin ja syödä tuoreita hedelmiä ja vihanneksia ja omaa tekemää ruokaa ravintola lounaiden sijaan.”

Kuuntelimme intuitiota, pohdimme sen viisautta – ja tässä olemme. Asumme nyt Costa Ricassa. Maan valikoituminen on oma mielenkiintoinen prosessinsa. Yksi meidän aiempien reissujen illan huvesta oli pohtia satunnaisessa majapaikassa: ”Antaisiko tämä maa/kaupunki/kylä/maisema meille mukavat olot asua?” Ecuador oli pitkään ykkösvalintamme, sittemmin Kolumbia huojutti hetkeksi ykkössijaa, mutta kun saavuimme Costa Ricaan ja Atenasiin, tiesimme molemmat heti, että täällä jossakin vuorilla on meidän oma pieni paratiisimme. Sen vain tiesi. Oliko se jälleen intuitio?

Costa Rica valikoitui paikaksi muun muassa siksi, että luonto on todella kaunista, ihmiset aitoja ja siksi, että yhteiskunnan tilanne on stabiili. Jälkimmäisen takia emme valinneet Kolumbiaa. Costa Rica sijaitsee myös hyvien kulkuyhteyksien päässä. Sillä vaikka vaihdoimme matkustamisen rytmiä, tämä ei tarkoita sitä, ettemmekö matkustelisi edelleenkin. Costa Ricasta on hyvät yhteydet mihin vaan. Vaikka tanssimaan Argentiinaan tangoa? Vaeltamaan Guatemalaan? Meksikoon? Kuubaan? Kaikki ovat täältä käden ulottuvilla.

Uudet eri kokoiset haasteet

Rytmin vaihdos toi myös uudet, eri kokoiset haasteet. Päivittäiset perustarpeiden järjestelyt menivät taka-alalle, ja suuremmat linjat nousivat esille. Maan valinnan jälkeen oli seuraavaksi löydettävä hotellin sijaan talo, jossa asumme. Oli löydettävä myös auto (kirjoitin siitä aimmissa postauksessa) otettava vakuutukset, kaikkea niitä pieniä juttuja, joita ihminen tarvitsee kotimaassakin. Uudessa kulttuurissa ja vieraalla kielellä kaikki tämä on huomattavasti monimutkaisempaa – ja siksi niin mukavaa.

Kotimme on linnamme

Päätös tehdä rytmin vaihdos oli selvä siinä vaiheessa, kun löysimme meitä molempia miellyttävän (suorastaan meidät hullaannuttaneen) talon, puutarhan ja sieltä avautuvan maiseman. Viimeistään sillä hetkellä päätimme kuunnella intuitiota ja pistää rinkat naulaan. Talon etsiminen ja siitä seuranneet paperihommat ym, olisi oman tarinan aihe, mutta jääköön ne kuvailut myöhemmäksi, sillä sen tarinan saa kirjoittaa Timo. Ilman hänen tietämystään, osaamistaan ja rohkeuttaa, asuminen täällä olisi jäänyt pelkän unelmoinnin asteelle. (Kuten varmaan ymmärrätte, emme halua ja voi, kertoa ja kuvailla taloomme liittyviä yksityiskohtia avoimessa blogissa, maailma on liian levoton sellaiseen.)

Tontti, jossa talomme sijaitsee on entinen kahvitila. Tontilla on muutama muukin talo, joiden kanssa muodostamme väljän toiminnallisen yhteisön. Yhteisöllä on muun muassa yhteinen tontti, jossa sijaitsee runsaasti kahvipensaita. Sieltä saamme pian omaa kahvia!

Ensimmäiset omat kahvinpavut kypsyvät

Yhteistä on myös kävelypolut, joista yksi johtaa yhteiselle joogatalolle.

Yhteisön oma joogatila

Jokaisella talolla on oma tontti ja yksityisyytensä. Puutarhassa riittää tekemistä.

Puutarhassa riittää tekemistä

Nautimme ulkotöistä molemmat. Tässä kymmenen kuutiota punaista Poasin tulivuoren kiviä odottaa vain puutarhaan laittamista. Se ei ole pelkkä koriste täällä, siinä on paljon hyviä mineraaleja kasveille. Luonnonmukainen lannoite.

Poasin tulivuoren punaista kiveä puutarhan kunnostukseen.

Katot on pidettävä täälläkin kunnossa. Jotkut asiat on vain tehtävä illan hämärtyessä, kun aurinko laskee mailleen.

Jotkut työt on paras tehdä illan hämärtäessä. Katolla on kuumaa päivällä!

Oma uima-allas vaatii hoitoa. Onhan se tunnustettava, että näin suomalaisena oma uima-allas tuntuu ylelliselle. Vesi tulee omasta lähteestä, eikä sitä tarvitse koskaan lämmittää. Ekologista. Emme tarvitse myöskään ostaa vettä muovipulloista, voimme juoda vettä suoraan hanasta. Uskomattoman iso asia näillä leveysasteilla!

Kannattiko rytmin vaihdos?

Uudenlainen rytmi antaa aikaa ajatella ja sulaitella näkemäänsä. Täällä tulee monta kertaa tulee mieleen: ”Ai näinkin voi asiaa ajatella. Ahaa, näin asiat voidaan hoitaa.” Esimerkiksi pari tarinaa elävästä elämästämme.

Ensinnäkin täällä on välillä mahdotonta ymmärtää osoitteita. Kuten meilläkin Suomessa vielä ”vanhoina hyvinä postin aikoina” saattoi joulukortin lähettää osoitteeseen: Se keltainen puutalo apteekkia vastapäätä, toinen kerros.” Hyvin pitkälle täällä toimitaan näin edelleenkin. ”Ai missäkö on vertas, jossa tehdään hyviä huonekaluja? Menette sitä ja sitä tietä ja näette ison puun ja sen vieressä on punainen talo.” Okey, löydemme tien ja ison puun, mutta kun kysymme vastaantulijalta punaista taloa, hän sanoo, että ”ai joo, talo on maalattu. Talo on nykyisin sininen, tuo tuolla!”Mutta yleensä kysymällä asiat täälläkin selviää.

Asenne elämään yllättää meidät usein. Olemme huomanneet, että täällä asiat vaan jotenkin toimii, vaikka kaikki välineet eivät toimisikaan. Toinen esimerkkinä tästä. Teetimme pienessä puuverstaassa ruokapöydän ja tuolit ja oli aika maksaa lasku. Paikassa ei ollut pankkikorttimaksupäätettä, eikä meillä ollut niin paljon käteistä mukana. Kauppias totesi, että Espere un minuto! Ja kohta paikalle tuli kylän lääkäri maksupäätteen kanssa. Lääkäri puhui englantia ja eikä hänellä ollut mihinkään kiirettä. Voisitteko kuvitella, että Suomessa tällaista kovin usein enää tapahtuu? Avunanto puolin ja toisin, se on täällä silmiin pistävän yleistä.

Rytminvaihdos kannatti. Kerta kaikkiaan! Pura vida!

KOMMENTOI ARTIKKELIA

Kirjoita kommenttisi
Kirjoita nimesi