Onko siellä käärmeitä? – Costa Rican luonto

Tukaani rääkäisee ”pura vidan” talomme lähellä olevasta puusta. Ääni on terävä ja käkättävä, ei mitenkään kaunis, mutta käyrätorviakin tarvitaan tähän luonnon orkesteriin. Katsomme oksistoon, missä linnun suurikokoinen nokka hehkuu keltaisena ja kohta näemme tukaanin lehahtavan lentoon. Niitähän onkin kaksi! Nokat painavat lintujen harteita kumaraan, mutta ne lentävät yllättävän sulavasti metsän kätköihin.

Pienet suloiset ja värikkäät kolibrit imevät luonnon runsaasti ruokapöydästä kukkien mettä. Istumme lämpimällä ulkoterassilla aamukahvia hörppien ja ihastelemme näiden pienten herkkien lintujen siipien nopeaa ja keveää liikettä.

Säätilan eroista huolimatta mieleen palautuu muisto lapsuuden lintulaudasta ja siellä viihtyvistä punatulkuista ja talitinteistä. Linnut tekevät olomme kotoisaksi. Olemme ostaneet Costa Rican runsasta lintulajistoa (lähes 1000 erilaista) käsittelevän kirjan, mutta aamuisin nautimme vain niiden katselemisesta ja kuuntelemisesta.

Kaksi isoa haukkaa vaanii saalista puutarhan toisella laidalla. Niiden upeaa lentoa vuoriston ilmavirtauksissa on meditatiivista seurata. Jos ihminen osaisi lentää, noin minäkin haluaisin lentää. Sulavasti, pelottomasti ja korkealle. Yli vuorten päällä lepäävien pilvien.

Yhtäkkiä läheiseen puuhun lehahtaa parvi lintuja. Niiden siivet ovat suhteellisen kookkaat ja siipien kärjissä roikkuu pitkät sulat. Lentäessään ne näyttävät rikkinäisiltä mustilta roskasäkeiltä. Luimme kirjasta, että nämä roskapussia muistuttavat linnut syövät pienjyrsijöitä ja niiden eityistä herkkua on käärmeet. Onko siis hyvä vai huono merkki, että lintuja ilmaantuu aika ajoin talomme läheisyyteen, puiden oksille leputtelemaan risaisia siipiään? Onko se merkki, että tällä alueella asustelee paljon käärmeitä? Vai onko merkki siitä, että luonnon oma huoltosysteemi nielaisee käärmeet nälkäiseen nokkaansa?

Runsautta luonto pullollaan

Illalla tulee sade. Nyt on ollutkin jo neljä päivää satamatta. Sadekausi alkaa vähitellen vaihtua kuivaan kauteen. Luonto on kuohkeimillaan. Vihreä seinä elää. Se tiputtelee kimaltelevia kastehelmiä pensaiden ja kasvien lehdiltä. Kaikki tuntuu limittyvät toisiinsa.

Talomme pihalta avautuva vuoriston maisema ja luonnon eläinlajisto on hyvin erilainen kuin Costa Rican meren lähellä olevissa sademetsissä. Täällä on kasvilajien määrä on vähäisempää, toisin kuin sademetsässä, jossa saniaisten ja sammaltuneiden puunrunkojen muuri kietoo kaiken alleen, alaspäin ja ylöspäin, jonnekin missä ehkä joskus pilkottaa taivas.

Costa Rica on kuuluisa vaihtelevasta luonnostaan ja mikroilmastoista. Maasta löytyy sademetsiä, pilvimetsiä, mangrovemetsiä, laaksoja, tasankoja, vuoristoa, hiekkarantoja, kalkkikiviluolia ja koralliriuttoja. Costa Rica sijaitsee mannerlaattojen reuna-alueella ja maassa onkin seitsemän toimivaa tulivuorta ja pieniä maanjäristyksiä saadaan kokea silloin tällöin.

Luimme, että Costa Rica suorastaan pursuaa erilaisia eläin- ja kasvilajeja. Yksinään orkideoja löytyy 1300 lajia, lintuja, nisäkäslajeja 240, matelijoita 230 lajia, sekä lukematon määrä hyönteisiä. Meressä tavataan mm. ryhävalaita, delfiinejä, vasarahaita, manaatteja ja merikilpikonnia. Sademetsissä lajisto on vuoristoa huomattavasti runsaampi, siellä pomppii värikkäitä (ja myös myrkyllisiä) sammakoita, papukaijoja, laiskiaisia, mölyapinoita ja suuria kissaeläimiä, kuten puumia. Ja paljon erilaisia käärmeitä.

Onko niitä?

Käärme asia on pakko tutkia. Sitä meiltä on myös kysytty: onko siellä käärmeitä? Tutkijakoulutuksestani on tässä asiassa hyötyä. Etenemme asiassa teoreettista ja empiiristä väylää . Kirjallisuudesta selviää, että Costa Ricassa asustelee 139 käärmelajia, joista vain 22 lajia on myrkyllistä. Sana vain tuntuu jotenkin lieventävälle tuon lauseen yhteydessä! Empiirisesti kysymme asiaa naapureitamme ja puutarhuriltamme. Kuulemme, että käärmeet asustelevat onneksemme juuri noissa rehevissä sademetsissä, täällä korkeudella viihtyy harmittomat käärmelajit (kuten suomalainen rantakäärme) ja yksi kyykäärmeen myrkyllisyyttä vastaava käärmelaji. Laji on arka, eikä se uhkaa ihmistä, ellei ihminen uhkaa sitä. Naapurit ja puutarhuri eivät olleet nähneen näillä tonteilla käärmeitä viimeisten vuosien aikana, vaikka puuhastelevat paljonkin ulkona.

Kävellessämme laakson toisella puolella, näimme tiellä makaamassa erään ihmiselle vaarattoman käärmeen.

Pakko myöntää, että ilahduin, että se oli kuollut jäätyään auton alle. Se oli kaunis, pitkä, ohut, vihreä ja se kirjan mukaan se voi saavuttaa jopa kahden metrin pituuden. Sen olen jo aiemmilta vaelluksiltamme oppinut, että kannattaa katsoa tarkkaan mistä oksasta metsässä kiinni ottaa, sillä se saattaakin lähteä yhtäkkiä liikkeelle.

Kuulemme myös, että täällä voi nähdä scorpioneja. Vaikka sanotaan, että kaikki scorpionilajit ovat jollakin tavalla myrkyllisiä, täällä vuoristossa viihtyvä lajike on lähinnä kiusallinen terveelle ihmisille, ei siis hengenvaarallinen. Jatkamme aamukahvin hörppimistä turvallisin mielin. Onneksi täällä ei ole punkkeja eikä tällä korkeudella edes itikoita!

Metsässä ja pihamaan reunamilla asustelee iguaanoja. Silmä alkaa pikku hiljaa erottamaan niiden hännän heilahduksen puun oksalla tai pensaiden juuressa. Aivan kuten sisiliskon suomalaisessa heinikossa, joskin tällä liskolla on enemmän kokoa. Ne väistävät ihmisiä, mutta onhan se komea näky, jos sen sattuu näkemään isomman iguaanan.

Se on kuin muistutus jostain ammoista ajoista, jossa ei vielä ihmisen jalan jälkeä luonnossa näkynyt. Kaikki nämä kuuluvat koskemattomaan ekosysteemiin, kaikilla on oma tärkeä rooli muiden eläinten populaatin hallinnassa.

Ystävät hyvät!

Ystävät hyvät! Voimme nyt vastata: olemme siis kaikin tavoin turvassa. On hienoa, että saamme kokea uutta ja outoa. Että integroidumme tähän runsaaseen luontoon ja upeaan yhteiskuntaan kaikkine mausteineen. Omassa puutarhassassamme on ticojen tapaan erilaisia savisia eläinhahmoja suojelemassa oloamme luonnon vehreässä sylissä.

Jatkamme aamukahvin siemailua. Tuota sakeaa ja täyteläistä juomaa, josta maa on ansaitusti ylpeä.
Pura vida ystävät!