Blogimme on ollut tauolla kesän ajan. Olen antanut sanojen levätä, ajatusten kieppua pilvenhattaroiden lomitse ja mielen kellua järven aalloilla. Ensin ajattelin olla kirjoittamatta viikon, sitten toisen ja yhtäkkiä huomaan, että kesä on edennyt jo tähän vaiheeseen, jolloin elokuun viilenevät yöt muistuttavat maapallon kiertokulusta. On siis aika herättää blogimme lempeästi kesäunestaan.

Mitä kesä meille kertoi?

Olemme nauttineet koko kesän ajan todellisesta luksuksesta: kuunnelleet mustikoiden kypsymistä vehreän metsän siimekseksessä, katselleet rantakiven hioitumista aaltoja vasten ja sitä, kuinka sisiliskojen hännät kasvavat kesäpäivien edetessä.

Suomen kesä on katsojalle ja kuuntelijalle täynnä luksusta: puhtautta, hiljaisuutta, raikkautta, lämpoä, vihreyttä ja satoja muita yksityiskohtia. Kaikkea sitä elämänehtoista ylellisyyttä, jotka usein havahdumme huomaamaan vasta viimeisen välttämättömyyden äärellä; kun huomaamme sen kadonneeksi. Maailmalla matkailusta on ollut siinäkin mielessä hyötyä, että erilaiset kohteet ovat avanneet silmäni näkemään tämän kaiken entistä vahvemmin.

Kesäinen vihreys

Luksusta on myös omaehtoinen tekeminen, puuhailu, tavalliset arkiset työt: saunanlämmitys, halkojen hakkaaminen, veden kanto sankoilla saunaan, ruoan tekeminen… Ne työt ja asiat, joita  tekemällä ymmärtää ja oivaltaa filosofi Seneca sanat: ”Vain pieni osa elämästä on se, minkä elämme. Kaikki loppu on vain aikaa, ei elämää.”

Jokaiselle iloa tuottavat asiat ovat erilaisia. Minulle ja Timolle Senecan sanojen ydin avautuu parhaiten aamukahvia juodessa. Siinä hetkessä, jolloin päivä on vielä aluillaan ja päivän työt tekemistä vaille valmista. Silloin tavoittaa kiireettömän mielen. Se on kuin vesi, joka virtaa sinne, minne se virtaa. Se peittää kaiken reitillään, se ei yritä muuttaa mitään, mutta kuitenkin se saa kaiken muuttumaan.

Elokuun auringonlasku

Kiireetön mieli ei edellytä mitään. Ei hiljaisuutta, ei yksinäisyyttä, ei luonnon rauhaa. Linnutkin osaavat metelöidä, aallot ja tuuli kieppuvat ja pauhaavat, kasvit ja puut rasahtelevat ja puhuvat kieltään, joka on myrskyisessä säässä raju ja tyynenä päivänä hellä ja kunnioittava.

Luksusta on siis iloita omasta liikkeestään, touhusta ja työstä – ja kiireettömästä mielestä, siitä kaikesta, mistä on aika päästää irti. Suomen kesä ja upea luonto on siihen oiva opettaja, jos niin haluamme.

On mukava kirjoittaa taas

On mukava kirjoittaa taas. Naputella mustikan värjäämillä sormilla läppärin näppäimistöä ja tuntea, kuinka sanat soljuvat lävitseni. Kuin päivän kokemukset ja elämä itse. Sanojen avulla voin liitää sen pintaa pitkin tai sukeltaa yhä syvemmälle.

On hienoa tuntea elämän virtaus ihon alla. Se lienee sitä kirjoittamisen iloa.

KOMMENTOI ARTIKKELIA

Kirjoita kommenttisi
Kirjoita nimesi