Matkustimme yhtäjaksoisesti monta kuukautta – ja nyt olemme hyvän aikaa sitten palanneet takaisin kotimaahan. Myös tämänkertainen matkamme, (kolmas pitkä reissumme) on ollut meille erittäin antoisa ja mieleenpainuva. Olemme kohdanneet sisäisiä vastustuksiamme, parantaneet kestävyyttämme ja pariskuntana olemisen joustavuutta. Tässä muutama oivallus, jonka löysimme matkaltamme.
1. Oikean lähteen löytäminen
Kirjoittaminen on kuin matkustaminen – tai jopa suuremmin sanoitettuna, se on kuin elämä itse. Parhaimmillaan se pulppuaa oikeasta lähteestä: luovuuden ilosta. Sitä ei kuitenkaan voi käskyttää, eikä sitä voi hotkia. Luovuuden ilo on samalla matka, päämäärä ja koti. Sitä ei voi muuten ymmärtää: sille on luovutettava kaikki valta. Silloin se koskettaa syvemmältä ja jättää pysyvän lempeän jäljen.
Tämän vuoksi blogimme tarkoitus ei ole olla päivälleen tai edes viikottain ajantasassa elävä päiväkirja. Sääntönä on, että jos kokee kiirettä, velvollisuutta tai alkaa miettiä liikaa kielikukkasia, unohda kirjoittaminen, kunnes se jälleen maistuu!
2. Maailma on hyvä
Uutiset pumppaavat joka päivä maailmalta negatiivisia kauhukuvia, uhkaa ja vääryyttä. Aivan kuin aurinko olisi murhattu ja se poljetaan päivittäin silmiemme edessä suon silmään. Tiedämme! Kauheudet ovat totta, mutta tiedämme myös, että ne ovat vain yksi totuus katsoa maailmaa.
Kuljemme kaiken aikaa matkoillamme julkisella liikenteellä, asumme usein paikallisten kodeissa tai pienissä hostelleissa. Syömme ja juomme paikallisten suosimissa paikoissa. Elämme heidän kanssaan tavallista arkea. Aurinko on taivaalla edelleen, sitä ei ole upotettu suon silmään. Ihmisten hyvyyttä on kaikkialla! Meitä kohtaan täysin tuntemattomat ihmiset ovat olleet erittäin avuliaita, ystävällisiä ja kunnioittavia. Kuten me olemme olleet heitä kohtaan. Maailma on pullollaan hyväntahtoisia ihmisiä, kauniita sanoja, hyviä tekoja. Sydän täyttyy toivosta!
Maapallon pinta on rajallinen ja kaikille ihmiselle yhteinen. Ihmiselle annetaan juuri niin paljon hyvyyttä ja onnea, kuin hän rohkenee tunnustaa. Voimme sanoa vilpittömästi: maailmassa on liikuttavan paljon hyvää!
3. Olenko hereillä juuri nyt?
”Kauneus on katsojan silmissä”, me sanomme. Olemme matkallemme huomanneet, kuinka meidän on tietoisesti keskityttävä kauneuteen tajutaksemme sen!
Maisemat kiitävät ohi hyvin herkästi. Samoin kuin hetket. Minuutit. Sekunnit. Nuo elämän herkät ajan jyväset. uppoudumme helposti ajatuksiimme; kun liu`umme setvimään menneisyyden tai tulevaisuuden tapahtumia.
Missä ovat ajatukseni tällä hetkellä? Olen valveilla, mutta olenko hereillä juuri nyt? Onneksi kasvu ihmisenä jatkuu läpi elämän, jotta meilläkin on aikaa oivaltaa totuus: maisemat kiitävät ohi hyvin herkästi!
Taiteilija Fredriric Franck on sen sanonut mielestämme hienosti: ”Pelkkä ympäröivän maailman katsominen on täysin erilaista kuin sen näkeminen.” Alamme siten oivaltaa vanhaa totuutta: ”Kun silmä herää uudelleen näkemään, se lakkaa yhtäkkiä ottamasta mitään itsestäänselvänä.”
Maailmankuvamme liitokset natisevat entisestään ja saavat lisää tilaa ympärilleen. Tämän jälkeen kotimetsäkin alkaa jälleen näyttää salaperäisen puolensa. Mikä sulkeutuu, se myös avautuu.
4. Koti on tuoksu
Suomi on meille molemmille rakas kotimaa. Mutta huomaamme, että välimatka on vain kilometrejä. Voisiko olla totta, että koti on täsmälleen siellä minne jätämme tuoksumme? Niin kauan kuin tuoksumme toisiltamme, olemme aina kotona.
5. Onko aika tehdä jotain toisin?
Viimeisen viikon Nicaraguassa vietimme San Juan del Surissa, rannikkokaupungissa. Se on suosittu rantalomakohde, niin paikallisille perheille kuin ulkomaalaisille. Erityisesti se on suosittu surffaajien keskuudessa. Auringonlaskut ovat upeita.
Yöelämä on vilkasta. Rantakuhinaa riittää siis yötä päivää. Meitä tämä ei jaksanut innostaa. Olimme nähneet ja kokeneet jo liikaa matkan loppuvaiheessa. Vetäydyimme omiin oloihimme ja nautimme. Varsinkin iltaisin, jolloin kuumin aurinko oli mennyt mailleen ja ulkona saattoi taas olla.
Pienoinen pitkästyminen on hyväksi matkailuissa – ja elämässä yleensä. Se antaa sopivan hetken ja syyn kurkistaa pitkästymisen alla lymyilevät ajatukset: onko aika muutokselle? Onko aika tehdä jotain toisin? Sitä me nyt pohdimme tulevaa syksyn matkaa ajatellen. Siitä tulemme kirjoittamaan tulevissa postauksissa.
Luovuuden ilo virtaa lävitsemme! On vain uskallettava ajatella toisin.
Ps. Alla on aikaisempia oivalluksiamme matkoiltamme
