Terveiset Nigaracuasta, Granadasta. Jos jostakin paikasta yllätyimme iloisesti, niin tästä! Kaupungin kadut suorastaan houkuttelivat kävelemään – ja ihastelemaan siirtomaa-arkkitehtuurin aikaisia värikkäitä taloja.
Kadut ovat hyväkuntoisia…
Ja kuten kuvasta näkyy, niillä on tilaa kävellä! Rakennuksia on myös paikka paikoin maustettu reilusti maurien kulttuurivaikutteilla. Kaupunki siis yllätti meidät värikkyydellään, eloisuudellaan ja siisteydellään. Sanotaan, että Granada on yksi Keski-Amerikan tyylikkäimmistä ja hienostuneimmista kaupungeista. Totta, kyllä tässä 120 000 asukkaan kaupungissa on oma houkuttelevuutensa.
Granada on yksi vanhimmista (perustettu vuonna 1524) ja tärkeimmistä kaupungeista. Kaupungista käytetään lempinimeä Gran Sultana del Gran Lago, ’suuren järven suuri sulttaani, sillä se sijaitsee Nigaracuajärven rannalla.
Rantabulevardi oli iltaisin suosittu ajanviettopaikka kaiken ikäisille.
Kaupungin katuja kävellessä huomasi pian, että kaupunkikuvaan mahtuu järvimaiseman lisäksi palmuja, tulivuorien huippuja, värikkäitä taloja – ja upea punainen kattomeri.
Ilma on päivällä kostea ja kuuma, olemmehan trooppisessa Keski-Amerikassa. Ympäröivä luonnonkauneus on innoittanut myös taiteilijoita, runoilijoita ja kirjoittajia. Ei siis ihme että Granadan merkittävin vuosittainen kulttuuritapahtuma on Festival de Poesía, kansainvälinen runofestivaali tammi–helmikuussa.
Kaikki tämä yhdistettynä paikallisten rentoon elämäntyyliin, kaupungista ei voi olla pitämättä. Sen ovat monet muutkin turistit todenneet. Iltaisin ravintolakadut täyttyvät lomailojoista
Kaupungista löytyy paljon erilaisia ruokapaikkoja, museoita, gallerioita, markkinoita. Sulassa sovussa paikalliskulttuurin kanssa.
Kaupungin tärkeimpiä nähtävyyksiä on kaupungin keskustan lisäksi saaristo (Isletas de Granada) Nicaraguajärvellä. Muutaman tunnin risteily avasi meille mielenkiintoisen näkövinkkelin kaupunkiin sekä paikallisten tapaan nauttia vapaapäivästä. Se oli kaikella tapaa äänekästä, iloista ja liikkuvaista.
Saarilla on vanhaa asutusta ja uusrikkaiden hienostohuviloita. Kaikki mahtuu samaan kuvaan.
Järvi on todellakin valtava.
Karu historia
Granadan historia on täynnä seikkailua, taistoja ja häviöitä. Sen strateginen sijainti teki siitä erinomaisen paikan valloittajille ja merirosvoille. 1500-luvulta lähtien kaupunki on ollut tärkeä kauppapaikka ja satama muun muassa siirtomaaisännän, Espanjan hopeisille ja kultaisille kuljetuksille. Luonnollisesti ei kestänyt kauan, ennen kuin muut imperialistiset kansat havaitsivat kaupungin merkityksen, ja ranskalaiset, englantilaiset ja hollantilaiset yrittivät peräkkäin vaatia sitä omakseen. Puhumattakaan merirosvoista, kuten legendaarisesta kapteeni Morganista, joka ryösteli vaurauksia omaan taskuunsa.
Espanjan vaikutus näkyy siis kaupungissa, mutta onneksi alkuperäiskansojen rikas kulttuuritausta on myös nähtävillä. Granadassa voi tutustua tähän esim. Convento y Museo San Franciscossa, joka kuvaa ja kertoo asukkaista, jotka asuttivat tätä paikkaa ennen että sen jälkeen, kun kolonialismi oli kaupungin vallannut.
Granadan tärkeimmät arkkitehtoniset helmet ovat sen kolme vaikuttavaa kirkkoa: merkittävä katedraali Iglesia Guadalupe – joka sijaitsee Calzadassa, koristeltu Iglesia la Mercedissa ja kanariankeltainen Catedral de Granada. Tässä kuva viimeisestä:
Katetraadilta avautuu näkymä Granadan rönsyilevälle Parque Centralille. Siellä paikallisten plaza-markkinat näyttävät elinvoimansa. Katu on täynnä myyjiä, kojuja ja mielikuvituksellinen valikoima erilaisia käsityötä, trooppisia lintuja, hedelmiä, vihenneksia, kukkia ja Nicaraguan-makeisia. Kävely maanviljelijöiden, käsityöläisten, hevosvaunujen kärryjen sekä lasten ja ihmisten välissä sytyttää aistit täyteen eloon.
Ensi askeleemme Nicaraguassa olivat siis erittäin onnistuneet ja rennon reippaat. Granada on kaupunki, jossa on läsnä yhtäaikaa vahvasti menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Se tekee myös matkailijan läsnäolosta vahvan kokemuksen:
”Onnella ei ole huomista päivää; sillä ei ole eilistäkään, se ei ajattele tulevia, sillä on vain nykyisyys, eikä sekään ole kokonainen päivä, vaan silmänräpäys” (Ivan Turgenjev)
