Tämä on viimeinen postaus Panamasta, sillä matkamme jatkui. Panama on antoi meille monia hienoja elämyksiä ja kokemuksia, joita on jälkeenkin päin mukava muistella. Panama on maisemiltaan rikas ja monimuotoinen ja ihmiset erittäin ystävällisiä ja vieraanvaraisia.

Ennen kuin siirrymme seuraavaan maahan ja kulttuuriin, haluan kuvata vielä muutaman mielenkiintoisen ja erikoisen asian muistiin tänne virtuaalisen matkapäiväkirjaamme.

1. Tiesittekö, ettei ole olemassa banaania?

Banaani on niin yleinen ja tavallinen hedelmä, ettei sen alkuperää tule edes ajatelleeksi. Tiesitkö, ettei luonto ole koskaan luonut banaania sellaisena kuin me sen tunnemme. Sillä alunperin ei ollut mitään pitkää, paksua keltaista hedelmää. Banaanin kantamuoto kasvaa yhä villinä viidakossa – ja näimme sellaisen täällä Panamassa Volcan Barun alueella. Se on pieni, punainen ja paksukuorinen – ja sen sisällys on suureksi osaksi kovia siemeniä. Syötävää osaa on vain noin pari ruokalusikallista – ja sekin kitkerän makuista.

Aito ja oikea banaani

Banaani sellaisena kuin me sen tunnemme, on ihmisten harjoittaman vuosisataisen risteytystyön tulos. Siihen on yhdistetty kantamuodon parhaiden yksilöiden ominaisuuksia sukupolvi toisensa jälkeen.

Hybridi banaanit

Pitkän kehittelytyön tuloksena banaanista on tullut maukas, siemenetön, käteen sopiva, suuhun sopiva ja helposti kuorittava. Se aito, alkuperäinen banaanihan on vain pieni, mitätön ja kitkerä käppyrä. Nykyiset keltaiset hybridimuodot tuottavat myös hedelmiä nopeammin ja tuottoisemmin.

Banaaniplantaaseja

Matkustaessamme Panamassa Bocasin alueella näimme  suomen yleisimmän banaanin kasvatusalueet – ja olivathan ne valtavia alueita.

2. Quetzal – lintujen aatelia

Lintubongareiden kymmenen tärkeimmän ”tulisi nähdä kerran elämässä”- lintu on quetzales. Lintu viihtyy ylänkömetsässä, erityisesti kosteassa vuoristossa. Lintulaji on harvinainen, ja metsänhakkuiden myötä lajin elinolosuhteet ovat vaikeutuneet. Ne ovat melko suuria ja varsinkin uroksen kokoa suurentaa (linnun kokoon nähden) pitkät pyrstösulat.  Lintu on kuuluisa kirkkaasta puna-sini-vihreästä höyhenpeitteestä. Mutta jopa lintujen kirkkaasta  höyhenpeitteestä huolimatta sitä on erittäin vaikea nähdä luonnollisissa metsämaisemissa.

Upea quetzales (kuva netistä)

Vaeltaessamme Cerro Puntassa Quetsel reittiä ylös metsän kätköihin, toivoimme tietenkin, että näkisimme tämän upean ilmestyksen. Reitille tulee lintubongareita kaukaakin  nähdäkseen tämän harvinaisen linnun. Lähdimme ensisijaisesti kuitenkin vain vaeltamaan, eikä meillä ollut mukana edes kiikareita.

Vaellusreitin alkupäätä

Näitä maisemia on ilo katsella ja kuunnella!

Uskomatonta, mutta totta! Meillä oli ilo ja kunnia nähdä tämä lintu. Kaksi eri kertaa. Ehkäpä lintukin aavisteli, että nuo kaksi suomalaista vaeltajaa ovat kovin vaarattomia ja ilahtuvat aidosti näkemästään.

Siinä se lintu istuskeli suuren puun oksalla ja katseli meitä yhtä uteliaana kuin me sitä. Aikansa katsottuaan, lintu levitti siipensä, paljasti kirkkaan upean vatsapeitteensä ja lensi ylväästi pois. Tunnen vieläkin vatsan pohjassa nipistyksen, jonka linnun näkeminen aiheutti. Takaisin kävellessämme, näimme linnun uudestaan samaisella alueella.

Kiitos luontoäiti uskomattomasta tuurista!

3. Voiko vesi virrata alhaalta ylöspäin?

Yksi mielenkiintoisista paikoista, jossa vierailimme oli Sitio Barrilesin yksityinen museo Volcanissa. Se oli kuin kauniin puutarhatien kulkemista kohti menneisyyttä. Museoalue oli nimittäin iso puutarha, jossa oli nähtävilla muinaisen kulttuurin jäännöksiä. Ne löydettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1906. Vuonna 1925 William Fredrick Houx tuli Kaliforniasta, kasvattamaan kahvia ja perustikin paikalle pienen kahvinviljelytilan. Tehdessään kahvipensaita varten maatöitä, hän löysi hyvin merkillisiä tavaroita maanpovesta.

Suurin löytö oli vuonna 1947, kun 18 ihmiskokoista patsasta löydettiin kahvipensaiden istutusalueelta.

Miten nämä hahmot kertovat menneisyydestä?

Nämä patsaat ovat nyt Panaman kaupungissa, Reina Torres de Araúz -museossa. Ne esittävät kahta erilaista ihmishahmoa; alempi afrikkalaisten piirteiden kanssa ja harteilla oleva itämaisilla piirteillä olevaa ihmishahmoa. Miten  nämä ihmisrodut asuivat täällä jo 300-600 vuotta ekr? Ovatko nämä patsaat todisteita ihmisen historian puuttuvasta palasesta? Emme tiedä, muuta kuin, että tutkijat ovat osoittaneet, että  vielä on paljon opittavaa tästä tärkeästä arkeologisesta löydöksestä.

Löydöksistä tulkitaan, että muinaisina aikoina Sitio Barriles oli tärkeä kaupunki. Kaivauksista on löydetty viitteitä keramiikan ja lääkeaineiden tuotannosta. Yksi suuri kivi näyttää olevan merkittävä vanha kartta, joka on veistetty lähialueiden reiteille. Se osoittaa, että Barriles on ollut myös tärkeä seremoniallinen paikka.

Tätä karttaa ei sujautetaakkaan helposti etutaskuun

Yksi massiivinen kiillotetusta basaltista näyttää kuvionsa vain märkänä. Salaisia tietoja piiloteltiin jo silloin?

Museon pihalla on myös kivilaattoja, joiden luona on varoitustauluja mm. ihmisille, joilla on sydämentahdistin. Kivien magneettisuus on erittäin voimakas.

Hyvin magneettisia kiviä

Nykyään metafyysistä energihoidoista kiinnostuneet tulevat tänne kokemaan Barrilesille ”energiaa, jonka sanotaan olevan parempaa ja voimakkaampaa kuin Macchu Picchulla”.

Mutta kaikkein erikoisinta alueella oli puro, jonka vesi kulkee ylämäkeen (pohjoiseen) usean kilometrin kohti Chiriqui-jokea. Tulivuoren magneettisuus (tai jokin vastaava ilmiö) saa aikaan tämän erikoisen ilmiön? Kuulemamme mukaan samanlainen ilmiö on löydettävissä Japanissa ja Chilessä.

Tutkijat ovat todenneet, että tämän mielenkiintoisen ja varsin kehittyneen Barriles-kulttuurin tuhosi  luultavasti Volcán Barun, läheisen tulivuoren purkaus. Niin miespolvet ja kulttuurit vaipuvat unholaan.

Kiitos Panamalle!

Banaani, lintu ja vesi. Nämä kaikki asiat haluamme muistaa Panamasta. Kaikkien muiden kokemustan ja elämysten lisäksi, joita olemmekin jo aiempiin blogipostauksiin kirjanneet.

Gracias y Adiós Panama!

KOMMENTOI ARTIKKELIA

Kirjoita kommenttisi
Kirjoita nimesi