Lensimme Medellinistä Santa Martaan, kolumbialaiseen rantakaupunkiin. Lensimme, sillä matka bussilla tänne olisi ollut pitkä, monivaiheinen ja aikaa vievä.

Santa Martan kaupunki on maisemaltaan moni-ilmeinen, sillä se on puristettu Karibianmeren ja lumihuippuisten Sierra Nevadan vuorten väliin. Saimme siis rantaelämää vuoristomaisemin. Ja totisesti! Aivan kuin olisimme astuneet eri maailman kolkkaan, niin oleellisesti tunnelma, maisema ja lämpötila vaihtui.

Kaupunki on Etelä-Amerikan vanhin, mutta ei totisesti ole naftaliinissa. Se on rantakaupunkien tapaan eloisa kaupunki: matkailijoita, haaveilijoita, kaupustelijoita, surffareita, auringonottajia, nautiskelijoita ja meressä polskijoita. Mikä myös parasta, Santa Martassa on vahva paikallinen kulttuuri ja arkielämä.

Eloisaa katuelämää Santa Martassa

Lämpöä ja rentoutta riittää

Onhan siinä aina puolensa tulla merenrantaan. Santa Marta ei ole yhtä kostea kuin muut Kolumbian rannikkokaupungit. Päivän  lämpötilat ovat keskimäärin 32 astetta. Keskipäivällä lämpötila kohoaa auringossa yli 40 asteeseen, joten vetäydymme suosiolla varjoihin tai paikallisten tapaan siestalle. Iltaa kohti lämpötila muuttuu lempeäksi merituulien ansiosta.

 

Santa Martan auringonlasku

Kuten useimmat rannikkoyhteisöt, Santa Martassa on vain kaksi vuodenaikaa. Se on kuivin joulukuusta huhtikuuhun. Märkä kausi kestää toukokuusta marraskuuhun. Paikallisilla on sateenvarjo ympäri vuoden, jotta he ovat valmiita joko sateelle tai voimakkaalle auringolle.

Jos osaisin sukeltaa, sekin olisi mahdollista: täältä pääsee sukeltamaan koralliriuttoille ja upoksiin painuneisiin hylkyihin. Karibianmeressä on tällä seudulla melko rauhallinen merenkäynti ja varsin puhdas vesi.

Elämä Santa Martassa on rentoa, eloisaa ja värikästä. Ja välillä myös ruuhkaista ja meluavaa. Hotellien seinät ovat ohuita, joten kaikki kadun pulina, musiikin jytke ja yleinen hälinä kantautuu sisälle. Pieninä annoksina tässäkin aikuisuuden iässä tätä jaksaa…

Kaupungissa riitti katseltavaa. Värikästä katutaidetta.

Ja taidokkaita seinämaalauksia.

Ennen kaikkea mielenkiintoa herätti meren rannan lukuisat naishahmoiset patsaat. En löytänyt niiden tarkempaa historiaa, mutta ne liittyivät jotenkin alkuperäisväestön kulttuuriin. Näissä patsaissa naiset olivat vereviä, lihaksikkaita ja karvaisia.

Merenneitopatsaskaan ei ollut perinteisemmästä päästä. Siinä oli nimittäin jotain amatsonimaista voimaa, jota ei yleensä merenneitoihin liitetä. Näille naisille ei ryppyillä!

Merenranta tietää myös tuoretta kalaa ja äyriäisiä. Jos olisi mahdollista kokata itse, ostaisimme ne suoraan kalastajilta tai mistä tahansa mercadosta (markkinat). Täällä voi toki ruokailla missä tahansa edullisesti, ravintoloita on ympäri kaupunkia.

Muutaman korttelin päässä rannasta ja historiallisesta kaupunginosasta on Parque de los Novios (Lover’s Park), Santa Martan viihdealueen sydän. Ravintoloita, baareja, kahviloita ja leipomoita. Ne ympäröivät kirkkoa.

Kirkon vieressä löytyy myös yötä päivää auki paikalliset alkot. Niissä myydään alkoholia paukku tai pullo kerrallaan.

Paikallinen alko ja alkonmyyjä

Läheltä löytyy myös La Quinta de San Pedro Alejandrino, joka on yksi Kolumbian arvokkaimmista museoista ja historiallisista maamerkeistä. Se on paikka, jossa Simón Bolívar kuoli vuonna 1830. Bolivar on tunnetuin vapaustaistelija, Kolumbian arvostetuin historiallinen hahmo.

Simon Bolivar

Aivan kaupungin kupeessa olevat rannat houkuttelivat  meitä kävelemään, mutta eivät kuitenkaan uimaan. Ne olivat liian ruuhkaisia.

Auringonlasku Santa Martassa

Karibianmeri. En ole aiemmin uinut Karibianmeressä, joten haluan tehdä sen tyylillä. Rauhallisemmalla, koskemattomammalla rannalla. En täällä markkinakojujen keskellä. Sitä odotellessa polskimme hotellin altaassa.

Ps. Siitä tulikin mieleenpainuva uintireissu

KOMMENTOI ARTIKKELIA

Kirjoita kommenttisi
Kirjoita nimesi