Ennen kuin jätämme Kolumbian kahvikolmioalueen taaksemme ja lennämme aivan uudenlaisiin maisemiin ja tunnelmiin Karibian meren rannalle, piipahdamme vielä päiväretkellä yhdessä pienessä pittoreskissä kaupungissa, Santa Fe de Antioquiassa.
Suuret totuudet ovat yksinkertaisia, sanovat filosofit. Vaikka pyrimme kohti yksinkertaisuutta, maailma tuntuu muuttuvan kaikesta huolimatta yhä monimutkaisemmaksi. Aivan kuin elämän merkitysten syy- ja seuraussuhteet hämärtyisivät teknologistumisen huumassa ihmisen mielen käsittämättömäksi.
Tästä minä matkailussa pidän eniten: pysähtymistä asioiden äärelle. On aikaa istahtaa alas, upota omiin ajatuksiin, ihmetellä, pohdiskella. Istua vain hiljaa ja tunnustella ajan kulkua. Ei ole ohjelmaa, kalenteria, kelloa, pomoa tai mitään, joka saisi minua hievahtamaan paikaltani. Tai toki saman voi tehdä kävellessä, vaeltaessa, syödessä, ruokaa laittaessa, mutta paikoillaan oloa on helpompi kuvata ”istua” verbillä.
Siirtomaa-ajan tunnelmaa
Paikoillaan olemisen ilo nousee jälleen ihoni läpi täällä Santa Fe de Antioquassa. Tämän pienen kaupungin sanotaan pysyneen ulkonäöltään ja luonteeltaan melko muuttumattomana jo 1800-luvulta lähtien. Se on pysynyt paikoillaan. Se ei ole siis hosunut tai hätäillyt teknologian päivitysten, uusimpien infrastuktuurikehitysten perässä. Täällä on taloissa kaasuhellat ruoan laittoon, irtovadit tiskien ja vaatteiden pesuun. Ja silti tuntuu, että ihmisillä on aikaa tehdä muutakin kuin niitä arkisia askareita, joita varten olemme kehitelleet lukuisia teknologisia laitteita ja sovelluksia.
Silmämme on jo tottunut Kolumbialaiseen värikkyyteen. Tuntuu aivan oudolle katsella tätä vaaleaa ja hillittyä Santa Fe:n katukuvaa.
Paikka henkii ”skandinaavista” vaaleutta. Santa Fe`n erikoisuus on puutyöt. Taidokkaita veistettyjä ja tyypillisiä Antioquian puutöitä näkyi oviaukkojen ja ikkunoiden ympärillä. Tummat ikkunapuitteet ja ovet saivat tuntemaan paikan hyvin kotoisalle.
Kaupunki sijaitsee reilun tunnin ajomatkan päästä Medellinistä, lämpimässä ja rauhallisessa laaksossa. Sijaintinsa vuoksi siellä on huomattavasti vähemmän sateita kuin sadekaudella lähialueilla, joten siitä on tullut paikallisten suosittu virkistyskohde.
Santa Fe de Antioquia on yksi Kolumbian parhaiten säilyneistä vanhoista kaupungeista. Se tunnetaan myös nimellä La Ciudad de la Madre. Se on julistettu kansalliseksi monumentiksi vuodesta 1960 lähtien.
Historia näkyy kauniissa kaupungissa. Aivan kaupungin ulkopuolella muutaman kilometrin päässä on vanha silta. Se on rakennettu vuonna 1894 ja se on yksi vanhimmista ja pisimmistä (2700 metriä) riippusilloista maailmassa. (Alla olevassa kuvassa piirrosversiona).Sillan alla virtaava Río Cauca on yksi alueen tärkeimmistä joista.
Puisto täynnä runoja
Istahdamme puistoon, joka on pyhitetty kolumbialaiselle runoilijalle Jorge Robledo Ortizalle. Kukkia ja runonsäkeitä. Runoja rakkaudesta ja elämästä. Täällä arvostetaan kulttuuria!
Kaupungissa on myös kirjailijoiden kasvokuvia katutaiteena.
Auringonpaistetta ja linnun laulua. Välillä tuntuu, että se teknologia, jonka piti yksinkertaistaa ja helpottaa elämäämme, on ottanut meidät vangikseen. Sähköpostitulvat, mainosten hyökyaallot, turhan tiedon tsunamit. Teknologisen ilmastonmuutoksen seuraukset. Tuntuu, että ajan katoamisen lisäksi pyrkimyksemme helppouteen latistaa ja kaventaa jatkuvasti kokemusmaailmaamme.
Lapsia juoksee kaduilla iloisesti nauraen. Kisailevat keskenään. Heillä ei näy vielä älypuhelimia kädessä.
Runopuistossa kasvaa tamarindoja, paikkakunnan kansallispuu, jonka hedelmiä syödään kaikissa muodoissa. Karkkeinakin.
Kokemuksellisuus
Kaivan runopuistossa muistivihkoni esille. Vihkoon kirjoittaminen on monimutkaisempaa kuin suoraan IPadille, mutta joskus se tuntuu merkityksellisemmälle. Miksi? Kysymys on kokemuksellisuudesta. Siitä, miltä tuntuu kirjoittaa käsin tietokoneeseen verrattuna.
Paperin rapina, kynän tunto kädessäni, sormien puristus, ranteen liike. Pieni tuuli ihollani. Ohikulkevia ihmisiä. Hiekan rapina. Puheen sorina. Kaupungin kohina. Hetken todellisuuden kokonaisvaltaiset aistimukset vain vihkoon kirjoittamisen ansiosta.
Niinpä. Joskus suuret totuudet ovat hyvin yksinkertaisia.
