Medellín, Kolumbian toiseksi tärkeimpänä pidetty suurkaupunki kuvataan usein värikkäin ja joustavin vivahdekielin, sillä siitä löydetään vaihtelevia dynaamisia sävyjä, rytmien elämää, valoisasti pulppuvia elämänkulkuja, herkkiä sointeja, tulisia dramaattisia aksentteja ja liitelevää tunnekuohuntaa.

Medellinin kaupunki on siis kuin salsaa klassisin soittimin.

Kaikki tämä on avoimena edessämme – ja mitä me valitsimme? Mitä me teimme tässä kiihkeässä suurkaupungissa, jossa asuu noin 2,5 miljoonaa ihmistä.

Vastaus

Emme mitään erityistä. Vuokrasimme Airbnb`ltä asunnon ja elimme tavallista ja rauhallista elämää. Kävimme ostoksilla isossa ostoskeskuksessa, teimme suureksi osaksi itse ruokamme ja nautimme arkisista askareista.

Ostoksilla Medellinissä

Olimme matkallamme siinä vaiheessa, että mielen kovalevy alkoi täyttyä kaikesta kokemastamme. Oli aika vetäytyä hetkeksi ”kuoreensa.”

Olemme sen jo aiemmilta matkoiltamme havainneet: omatoimimatkailu, jos mikä on myös taitolaji. Se vaatii hyvää tekniikkaa, voimia ja osaamista, mutta ennenkaikkea oikeanlaista rytmitystä. Varsinkin kun tekee matkaa pariskuntana. Olemme saaneet nauttia tällä matkalla täyden kattauksen Kolumbialaista kulttuuria, nähtävyyksiä, uusia tapahtumia ja tilanteita. Nyt oli siis aika vetäytyä ruokalevolle, antaa mielen sulatella ja latautua.

Vaikka itse olen hiljaisuuden ja luonnon puolesta puhuja, joskus mielen latautumiseen paras paikka on vilkas kaupunkimiljöö. Suurkaupungissa on kaikkea niin paljon tarjolla, että mielen on helppo todeta, että antaa olla. Katsellaan mitä katsellaan, nautitaan mitä nautitaan, ei suunnitella sen enempää. Kaupungin ilot ja menot on kuitenkin helpompi toistaa kuin luonnon ainutlaatuiset hetket.

Joimme pitkästä aikaa punaviiniä, söimme paikallista hyvää juustoa, löytämäämme tummenpaa jyvä-siemen patonkia ja kolumbialaista tummaa suklaata. Herkuttelimme.

Katselimme aika ajoin asuntomme televisiosta tauottomasti pyörivää jalkapallotarjontaa – suoria lähetyksiä otteluista ja uusintoja ja hidastuksia maalipotkuista ja maaliin tuloista. Elämä on siis mallillaan!

Valintamme perusta

Valitsimme Medellinin matkaetapiksi, koska täällä on erittäin miellyttävä ilmasto. Kaupunkia kutsutaan lempinimellä – ikuisen kevään kaupunki; lämpötila asettuu kevään lukemiin ympäri vuoden. Tämän ihanteellisen ilmatilan ansiosta kaikkialla ympäri kaupunkia löytyy varjoisia puistoja ja aukioita, joissa voi istuskella.

Medellissä on paljon vihreää

Jos suurempi luontoikävä iskee, täältä löytyy myös hyvin hoidettu kasvitieteellinen puutarha ja valtava kansallinen akvaario, jossa on lajeja Kolumbian Amazonin alueelta.

Aluksi asetuimme El Popladon alueelle. Se on kenties trendikkäin ja matkalaisille turvallisin alue kaupungissa. Siellä on tunnetuimmat ravintolat, klubit, diskot, salsapaikat ym. Katutaidetta on kaikkialla.

Katutaidetta

Sanotaan, että tässä kaupunginosassa on aina jonkinlainen festivaali meneillään: kukkafestivaaleja, elintarvike- ja maatalousfestivaaleja, kirjan ja teatterifestivaaleja, erittäin arvostettuja jazzfestivaaleja ja paljon muuta musiikkiin ja kulttuuriin liittyvää. Nämä ihmiset haluavat ja osaavat juhlistaa arkea!

Me kuitenkin väsyimme jo muutamassa päivässä tähän ikuiseen festivaali sykkeeseen. Väsyimme yöllä hotellin ohuiden seinien läpi kuuluvaan discon jytkeeseen – ja vaihdoimme asuntoa kaupungin toiseen osaan – La Fronteeraan. Sieltä korkeasta kerrostalosta, kolumbialaisten tyossäkäyvien keskuudestam löysimme keski-ikäisten rauhan tyyssijan. Alue on täysin moderni kaupunginosa -ja siellä löytyy hyvin varusteluja ravintoloilla ja useita moderneilla ostoskeskuksilla.

Näkymä ikkunastamme

Medellín sijainti on mielenkiintoinen ja haastava. Se sijaitsee kapeassa laaksossa, kaupunki on tiheästi asutettu laakson pohjalla, mutta yhä kasvavan kaupungin uloimmat talot ulottuvat kuin korkealle taivaanrannalle.

Illtan pimetessä

Kaupunki on hyvin mäkinen ja rakentaminen on sangen mielenkiintoisesta toteuttaa. Luovuutta ja hieman hulluuttakin siihen tarvitaan.

Kaikessa rauhassa

Vaikka Medellinissä ei etsi mitään erityistä, täällä törmää kaikenlaiseen, vaikka vain kävelee rauhassa kaupungilla.

Medellíniä ei voi vieläkään ohittaa viittamatta 1980-luvun Pablo Escobarin päiviä, jolloin tämä ”jonka nimeä ei mainita” hallitsi hirmuvallallaan ja huumerahoillaan kaupunkia, tehden siitä yhden maailman vaarallisimmista kaupungeista. Ne päivät ovat nyt kaukana menneisyydessä. Hetken kävi mielessä, että piipahtaisimmeko katsomassa Escobarin elämästä kertovaa museota, mutta päätimme, että annetaan meidän pesot johonkin tämän päivän uudistavampaan tarinaan.

Kaupunki on oikeutetusti ylpeä sen nykytaiteen museosta, jossa on kymmeniä maalauksia ja veistoksia Colombian taiteilijalta Fernando Boterolta, jonka taidetta kerätään ja näytetään ympäri maailmaa. Mutta kävimme jo hänen näyttelyssään Bogotassa, joten olkoon sekin. Katselimme vain patsaita puistossa, jotka olivat siinä kaikelle kansalle nähtävänä.

Boteron patsaita Medellinissä

Oikeastaan huomaamme, että Medelliiniin tutustuminen ilman mitään suunnitelmaa, tekee meistä yhtä rennon kuin itse kaupunki on. Nykypäivän Medellín sisältää taidetta, runoutta, draamaa. Julkisten kirjastojen, uusien ekologisten puistojen rakentamista ja kaupungin ihmisten sisällyttämistä sen kehittämiseen. Ei ihme, että Medellin on kaupunki, joka asettaa maailmanlaajuisen standardin kaupunkikehitykselle. Vuonna 2013 Wall Wall Street Journal valitsi sen maailman innovatiivisimmaksi kaupungiksi, voittaen Tel Avivin ja New Yorkin. Samana vuonna Medellínin Urban Development -ohjelma voitti Harvardin yliopiston Urbanism-palkinnon ja voitti paikan Yhdistyneiden Kansakuntien seitsemännessä Maailman Urbaani Foorumissa 2014.

Saimme itse huomata, että kaupunki toimii hyvin. Sanotaankin, että se on yksi ystävällisimmistä , nykyaikaisimmista ja teknologisesti kehittyneistä kaupungeista Latinalaisessa Amerikassa. Uskotaan!

Pakko se on kehua, kun on aihetta

Ennenkaikkea sen julkinen liikenne on todella kätevää ja jouhevaa; metro, uusi julkisten linja-autojen järjestelmä ja köysiratojen verkosto. Ei tule ehkä ajatelleeksikaan, mutta näiden julkisten liikennejärjestelyjen ansiota sosiaalinen syrjäytyminen on helpottunut kaupungissa. Siitä varmaankin nämä palkinnot: köyhimmissä barrio-yhteisöissä ei olisi varaa liikkua pois omilta alueiltaan. Ehkä mielenkiintoisin on Comuna 13: n, yksi Medellínin köyhimmistä kaupunginosaan liittyvä kehitysprojekti, jonka tuloksena avattiin sähkökäyttöiset 1260 metriä pitkät liukuportaat. Joiden ansiosta ihmiset voivat turvallisesti kulkea jyrkällä vuoren rinteellä ylös ja alas. Ne ovatkin ensimmäiset ja ainoat laatuaan maailmassa.

Jotkut hankkeet onnistuvat, jotkut eivät. Omasta mielestäni vielä harkintaa olisi kaivannut Plaza Cisneros. Siellä sijaitsee 24 m korkeat valopylväät. Nämä sekoitetaan puolestaan bambusta ja vesilähteisiin. Saadaan aikaan eräänlainen keinotekoinen metsä. Todellakin! Onneksi maailmaan mahtuu kaikenlaista kokeilua. Ja makuja.

Nykytaidetta Plaza Cisneron puistossa

Kiitos Medellin!

Kirjoitamme sinulle Medellin kokemuksemme perusteella seuraavat sanat:

”kaduiltasi puhkesi lämpimän eloisia sooloja ja sointeja. Ystävälliset ihmiset toivat sointikudokseen ja rytmiikkaan ylvästä ja samalla iloista hehkua ja pontta. Jatka iloista ja innovaatista sointiasi. Salsaa klassisin soittimin”.

##############################

Seuraavaksi kerron seuraavasta kohteesta – ja nähtävyydestä, joka on yksi erikoisimmista, jossa olen käynyt.

KOMMENTOI ARTIKKELIA

Kirjoita kommenttisi
Kirjoita nimesi