Kuvasin aiemmalta matkaltamme Kambodzassa kokemiamme ahaa-elämyksiä suola-altailta ja pippurifarmilta. Aloitin silloin postauksen kirjoittamalla: ”Tiedättehän sen tunteen, kun näette tutun asian uusin silmin. Kun se tuiki tavallinen, arkinen ja jokapäiväinen asia muuttuu kuin silmänräpäyksessä uudeksi, tuoreeksi ja mielenkiintoiseksi. Näin meille kävi täällä kävi…” Ohessa mainitsemani postaus:
Ja niin meille kävi jälleen kerran. Nyt täällä Kolumbian Andesissa.
Tarina kahvista
Asuimme kahvifarmilla muutaman päivän ajan ja saimme seurata hyvin läheltä kahvin tuotantoprosessia. Työtä tekevän näkökulmasta. Silmämme avautuivat, suorastaan rävähtivät auki!
Kahvifarmin työn monivaiheisuus, sen määrä ja laatu vetivät meidät hiljaiseksi. Nöyräksi. Emme olisi uskoneet, jos emme olisi omin silmin nähneet, miten raskas ja työläs prosessi kahvintuottaminen on!
Maan muokkaus, kahvipensaiden idättäminen, kouliminen,istutus, alustojen kitkeminen, leikkaaminen, kasvatus – ja vihdoin, noin 8 kk päästä (papujen istutuksesta) päästään sadonkorjuuvaiheeseen. Ja korjuuvaihe on vasta alkua pitkälle prosessille ennenkuin kahvi höyryää kahvimukissa. Kaikki työvaiheet tehdään käsivoimin, jyrkillä vuoren rinteillä tai kahvifarmin kahvinjalostustiloissa.
Näimme omin silmin, kun kahvifarmin työläiset kipusivat keruukorit sylissä ja kahvisäkit olalla korkealle vuoren rinteelle, ja keräsivät papuja pitkän päivän ajan. Kuuma aurinko porotti täydellä terällä ja kerääjät kumartelivat ja kyykkivät kahvipersaiden ympärillä. Samalla kun he pysytelivät tasapainossa jyrkillä ja liukkailla vuorenrinteellä
Kiipesimme korkealle kahvifarmin pensasalueille, ja olin läkähtyä jo pelkästä kävelystä siinä kuumuudessa.
Nyt ymmärsin, miksi kerääjät olivat kaikki raavaita miehiä. Tämä ei totisesti ole mitään kevyttä marjanpoimintaa.
Korin täytettyä kerääjät kaatoivat pavut kahvisäkkeihin – ja illan päätteeksi kerääjät kantoivat säkit kahvipunnituspaikkaan. Osa kantoi säkkinsä hartiavoimin, osa muuleilla, osa jeepeillä. Riippuen varmaankin vuorten rinteiden jyrkkyydestä ja kerääjän varallisuudesta.
Saimme kutsun seurata tätä harrasta tilaisuutta.
Jokainen nosti oman säkkinsä punnittavaksi. Palkka maksettiin papusäkin painon mukaan.
Työntekijöiden keskuudessa tuntui olevan vahva yhteishenki ja toisen auttamisen perinne. Omat säkit tyhjennettiin kaadettiin toisten avustamana isoon papujen pesualtaaseen.
Siitä alkoikin papujen monipolvinen kahvinjalostus: pesu, kuorinta, kuivatus jne kunnes kahvipavut ovat valmiina paahdettavaksi. Tässä vaiheessa kahvin perinteistä tuoksua ei tavoita, päinvastoin kahvi haisee märälle hikiselle sukalle. Kyllä, hikiselle juoksulenkissä hautuneelle sukalle.
Kahvipavun paahto on ammattilaisen puuhaa. Se tapahtuu isossa uunissa, on erittäin tarkkaa puuhaa. Tässä vaiheessa haju vaihtuu tuoksuksi. Se onkin todella huumaava.
Surullista on, että paikalliset Kolumbialaiset, tavalliset työtä tekevät eivät välttämättä itse juo sitä parasta kahvilaatua, vaan niistä huonommista kahvipavuista tehtyä kahvia. Niiden maku ei ole se paras mahdollinen. Täällä viljelty kahvi päätyy usein vientitavaraksi. Meidän suomalaistenkin kahvipöytään. Respect!
Tarinalla on eettisyytensä ja historiansa
Kahvifarmi, jossa yövyimme oli eettisesti ajatteleva. Ainakin näytti, että työntekijöitä kohdeltiin hyvin ja niin me kuin hekin saivat hyvää ja tuoretta kahvia juodakseen. Heillä oli omat vaatimattomat majansa, oma järjestetty ruokailu ja mahdollisuus peseytyä. Sekään ei ole itsestään selvyys työntekijöille näillä leveysasteilla.
Kahvifarmin isännällä oli pienoinen kahvimuseo. Sinne oli koottu hänen sukunsa tarinaa, hänen isoisoisänsä oli jo kahvifarmari. Saimme häneltä mielenkiintoisen ja perusteellisen oppimäärän kahvin tuotannosta.
Vaikka kahvi käsitellään perinteisin tavoin, isäntä näytti meille vielä vanhempia, isoisänsä aikaisia kahvin käsittelytapoja.
Opimme, että onnistuneen kahvikupposen takana on erilaisten tekijöiden erityisestä yhdistelmästä. Kuten Kolumbian kahviviljelyvyöhykkeen leveysasteesta ja korkeudesta, sen maaperästä, lajien kasvitieteellisestä alkuperästä, ilmastosta ja sademääristä. Kahvin määrään ja laatuun vaikuttaa myös kahvintuotanto pinta-ala, vuoriston topografia, valon kirkkaus, hyvä lämpötila vuorokauden aika ja koko vuoden aika, riittävän määrän ja sateen jakautuminen. Lista prosessin onnistumisesta jatkuu yhteisiin kulttuurisiin käytäntöihin.
Kaikken tähän kun vielä lisätään erilaiset kahvinkeittotavat ym onkin tarinalla monenlaista juonnetta.
Istuessamme kahvifarmin kokemustemme jälkeen majatalomme terassilla, nautimme kahvia ja pohdimme keskenämme näkemäämme. Kahvi puhutteli meitä syvemmällä tavalla – respect!
Jokainen siemaisumme on täynnä arvostusta ja nöyrää kunnioitusta. Tätä elämän nöyryyttä ja syvyyttä haluamme löytää lisää.
