On todella raikastavaa mennä paikkaan, jossa ihmiset elävät arkeansa, välittämättä ketä kaupunkiin tulee ja miten kauan he siellä aikovat aikaansa viettää. Lähdimme päiväreissulle niin umpikolumbialaiseen pikkukaupunkiin kuin se tässä kansainvälistyvässä maailmassa enää on mahdollista.

Elävää elämää

Täällä vuorien kätköissä Neira elää elämäänsä niinkuin se on vuosikymmenien aikana tehnyt.

Ajanpatina saa näkyä

Elinkeino perustuu kahvintuotannon ja muun maatalouden varaan, joten matkailijoiden tai turistien tulemiset tai tulematta jättämiset eivät paikkakuntalaisia hetkauta.

Neiran katukuvaa

Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö he olisi ystävällisiä ja katselisi kiinnostuneina uudenlaisia ihmisiä, mutta heidän ei tarvitse esittää mitään erityistä vieraskoreutta tai muuta turhaa kruusailua turistipesojen toivossa.

Kolumbialaiset ovat hyvin rentoja suhteessa matkailijoihin. He eivät tuputa eivätkä kauppaa myytävää äänekkäästi tai kärkevästi. Ihmiset ostavat jos ostavat. Tämä rento ilmapiiri tekee matkailusta entistä hengittävämpää.

Mukava pieni kylä vuoren rinteessä

Neirassa on kaikki mitä ihminen tarvitsee, sanoisi neiralainen. Keskellä kaikkea on hieno keskuspuisto (Simon Bolivar).

Neiran keskuspuisto ja takana kaunis kirkko

Neira on rakentunut vuoren rinteeseen, joten kaupungin kadut ovat sen mukaiset:

Neiran katukuvaa

Täällä joutuvat jalat todella koville, sillä kaikkialla on kapeita, jyrkkiä teitä.

Kapeita jyrkkiä teitä Neirassa

…ja vielä kaipeampia kujia. Vuoren rinteessä ei ole turhaa tilaa hukattavaksi.

Neiran kapeita kujia

Kadun varrella on lehvähdyspaikkoja. Niitä välillä jyrkissä nousuissa kaipaa.

Levähdyspaikkoja

Neirassa on myös kauniisti ja persoonallisesti maalattuja taloja

Aikaa on istahtaa kahvikupposelle

Tässä torin reunalla istuessa tulee miettineeksi ihmisten tapaa elää elämää ja siihen liittyviä valintoja. Elämäntapa, miten kiintoisia asia: se on arvokysymys eli jokaisen itse määriteltävissä. Toiselle paras tapa olla, on sitä, että saa viettää samassa tutussa paikassa koko ikänsä samaa työtä tehden kuten nämä neiralaiset, toiselle taas matkustaminen ja kokemusten kerääminen tuntuu hyvälle, vaikka se jonkun mielestä olisi täysin turhanpäiväistä.

Jos kysyisin Neiran torinreunan kahvilanpöydän ympäriltä istuvilta sombrerohattuisilta miehiltä mielipidettä, he varmaankin vastaisivat toriparlamentin tapaan: ”Parasta on kun on tyytyväinen elämässään. Ei elämää pidä kiireellä pilata” – ja hörppäisivät kahdettakymmenennettä kahvikuppostaan.

Täällä asiat hoidetaan, mutta aina on aikaa istua alas ja vaihtaa kuulumiset tuttujen kesken.

Elämä soljuu tuttuun tapaan Neirassa

Mielenkiintoisinta matkailijan silmissä on tässä kaupungissa iätön ajankuva. Se tuntuu niin raikkaalle tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa. Oi niitä aikoja.

KOMMENTOI ARTIKKELIA

Kirjoita kommenttisi
Kirjoita nimesi