Jouluiloa
Kolumbialaiset rakastavat joulua! Emme tietenkään ole syvällä heidän jouluperinteissään, mutta ehdottomasti yksi joulun avainsana on näyttävyys. Kaikkialla, niin isoissa ja moderneissa kauppakeskuksissa kuin pienissä kujakaupoissa elävävöitetään joulurekvisiitalla joulutunnelmaa: joulukuusia, joulupukkeja, rekiä tekolumessa, kimalteita, glittereitä, hulinaa ja helinää.
Kolumbia kietoutuu jouluvaloihin ja joulunauhaan. Teemana on: mieluummin yli kuin ali. On majesteettisen vaikuttava valtaistuin
Isoja oulukuusia kaikkialla
Yhteinen kehys toivolle, rauhalle ja rakkaudelle, jotka nostetaan joulutarinassa valoon. Usein konkreettisesti, kun jouluvalojen välke läikkyy pimeässä yössä.
Jouluun ei suhtauduta täälläkään ryppyotsaisesti, vaikka paljon on esillä myös perinteisiä seimiasetelmiä.
Kirkkojen joulukoristelut ovat huikeita. Niitä emme tosin valokuvanneet, haluamme kunnioittaa heidän Pyhää paikkaansa ja hetkeään.
Jouluinen näky on yhtä aikaa hellyttävä ja hämäävä. Tuntuu oudolle katsella Petteri Punakuonoa juoksemassa +34 asteen helteessä palmupuiden alla tekolumeen kiedottuna. Joululaulut kaikuvat, tutulle kuulostavat vain espanjankielisinä. Tuo sävel on joulunkellot, tuo laulu kertoo joulukuusesta.
Jouluikävää
Kaiken tämän keskellä ei joulumieli kuitenkaan avaudu. Missä on kylmät väreet? Nostalginen mieli? innostunut odotus? Liikutus? Ehkä joulupukin tapaaminen auttaa. Epäilen, ettei hän ollut aito, meidän korvatunturilta tullut.
Ehkä pieni rekiajalu auttaisi?
Syntyisikö joulumieli osallistumisesta joulunvalmisteluihin kolumbialaisen perheen luona. Ainakin siellä on kovasti tuttuja koristeita:
Mikä siinä onkaan, mutta joulu on kaikkein vaikein aika olla fyysisesti erossa läheisistä? Mikä tuosta joulunajasta tekee niin erikoisen? Vaikka joulussa ei ole konkreettista paikkaa eikä sinne pääse. Ehkä juuri siksi, koska joulun tekee läheiset ihmiset.
UOlette ajatuksissamme ja sydämessämme.
Juuri nyt kehittelemme näihin maisemiin sopivaa jouluiloa.
