Täältä kauempaa, matkan takaa lähetämme onnittelut 100 vuotiaalle Suomelle ja meille kaikille suomalaisille!
Rakastamme matkustamista, mutta se ei tarkoita sitä, ettemmekö arvostaisi Suomea ja suomalaisuutta. Päinvastoin! Olemme erittäin ylpeitä Suomesta ja suomalaisuudestamme. Olemme saaneet toistuvasti myös kokea Suomen leimoilla varustetun passin voiman ja vahvuuden. Kiitos siitä Suomi!
Emme kuitenkaan ihannoi suomalaisuutta sokeasti. Täältä kauempaa katsottuna näkee monia asioita uusin silmin – ja tulee ajatelleeksi, muun muassa sitä, että miksi me suomalaiset haaskaamme niin paljon hyvää energiaa turhaan perusteettomaan jäykkyyteen, tapaorjuuteen tai kateuteen. Ja miten moiset ajattelumallit ovat enää tänä päivänä mahdollisia, sillä (ainakin tuntemistamme) suomalaisista suurin osa on hyväntahtoista, huumorintajuista ja rentoa porukkaa?
Suomalaisuus
… on syvärakenteessa
Sanotaan, että parhaat matkakohteet jäävät iäksi mieleen, mutta niiden vaikutus ihmisen mielenmaisemaan on kuitenkin vain pintavärettä. Suomalaisuus, ihmisenä olemisen ja ajattelemisen tapa kumpuaa syvärakententeestamme, siitä mitä olemme elämämme aikana hengittäneet sisäämme synnyinmaan ilmanalasta, kulttuurista ja kanssaihmisistä.
Erityisestä täällä matkalla huomaa kuinka suomalaisuuden syvärakenne nousee väkevänä pintaan jonkin aluksi aivan olemattomalta vaikuttavan yhteyden, mitättömän esineen tai arkisen tapahtuman myötä. Eilen päämme yli lensi valtava parvi pääskysiä. Meidän pääskysiä! Siis miten niin meidän pääskysiä? Tunnelma imaisi heti mieleni Järvisuomeen ja kauniiseen kesäpäivään.
Täällä ne meidän pääskyset kuitenkin vapaana liihottavat, nauttivat auringon lämmöstä ja tuulten pehmeistä virtauksista. Linnut eivät maiden rajoja kunnioita; ne ovat täällä ja siellä yhtä kotonaan ja nauttivat elämästä.
… on kuin pääskysen lento – vapautta!
Suomalaisuus on vapautta. Kaikkien meidän elämä on raidoitettu omilla väreillämme. Sisäiset horisointit laajevat ulkoisten horisonttien myötä. Tuntuu siltä kuin luovuuden ilmentymisen lait olisi levitetty suomalaisuudessa eteemme, mutta maailmalla ollessa vain eri kielisinä.
Suomessa on arvostettavaa kansalaisen vapaus valita oman elämän raidoitus; mihin kouluttaudumme, mitä työtä teemme, avioidummeko vai emme, hankimmeko lapsia, äänestämmekö vai jätämmekö äänestämättä vaaleissa? Kaikkia tätä ja vielä paljon enemmän – nämä meille niin itsestään selvät asiat ovat monessa maassa vain haavekuvia poliittisista, taloudellisista tai uskonnollisista syistä.
Meillä on vapaus valita, siitä Suomelle iso kiitos!
… on omaperäisyyttä
Annetaan lahja 100-vuotiaalle Suomelle: uskalletaan olla aitoja suomalaisia! Ei tasapäistetä kaikkea kansainvälisyyden alttarille, isoille brändelle tai multiorganisaatioille. Pidetään kuitenkin rajat auki mahdollisuuksille, uusille virtauksille, viisaille ajatuksille ja yhteistyölle.
Suomalainen ja kansainvälinen – käsitepari, jotka mielestämme eivät ole toisilleen vastakohtia. Mutta miten se tehdään niin, että pysytään tasapainossa: ettei tulla ylimieliseksi mutta ei myöskään hukata omaa kulttuurimme omaperäisyyttä?
Matkakokemustemme mukaan juuri omaperäisyys kiinnostaa. Se herättää arvostusta, kunnioitusta ja mielenkiintoa. Emme mekään matkusta maailmalla nähdäksemme klooneja, tasalaatuisia ostoskeskuksia, samaa toistavia katunäkymiä, köysiratoja, bulevardeja, vaan nähdäksemme maan omaa sekä uutta ja uudistuvaa että vanhaa ja perinteistä kulttuuria sekä ihmisten rehellistä, aitoa elämää.
Tässä ajassa ja tulevaisuudessa tilaa on aidolle omaleimaisuudelle. Hiihdämme ja golfaamme umpihangessa, potkimme suolla jalkapalloa, saunomme ja uimme avannossa, syömme mämmiä, makkaraa ja karjalanpiirakkaa. Kaiken fuusioruuan lisäksi. Tätä kaikkea omaperäistä ja paljon enemmän on näkyvissä jokapäiväisessä elämässä, jos vain näkisimme sen! Mutta olemme suomalaisina itse itsellemme liian sokeita: kaikki se mielenkiintoinen ja tuore on meille aivan liian tuttua ja tavallista.
Huvipuistoja ja viihdekeskuksia toki tarvitaan, mutta massaturismilla ei luoda kestävää Suomi imagoa. Silloin sorrumme liialliseen kansainvälisten muotien seurailuun, päälleliimattuihin ratkaisuihin – ja ne syövät kiinnostavuutensa hyvin nopeasti. Kestävä löytyy siitä, että teemme jotain, mitä halutaan matkia muualla, tai vain olemalla omia aitoja itseämme.
… ainutlaatuisuutta
Täältä maailmalta katsottuna, me suomalaiset häpeämme tai ainakin mitätöimme aivan turhaan itseämme, tavallista arkeamme, realistisuutta ja hitaampaa elämää. Suomalaisuus on ainutlaatuista, sillä suurin osa meistä muun muassa:
#tietää, että ihmisen ei tarvitse aina olla eturivissä ollakseen osaaja tai olla koko ajan huomion kohteena ollakseen asiantuntija.
#osaa ottaa tilan itselle, ja antaa kiireisten juosta juoksujaan.
#osaa olla hiljaa, nauttia ja katsoa sivusta turhaa kouhkaamista.
#on luotettava, rehellinen ja toisesta välittävä.
#osaa arvostaa puhdasta ja rauhallista luontokokemusta. (Maailma on nimittäin hukkumassa muovitettuun elämään).
#tietää myös, että pääskyset lentävät takaisin Suomeen, kun sen aika on.
Onnea sata vuotta täyttävälle vapaalle, omaperäiselle ja ainutlaatuiselle Suomelle!
Ps. Aiempia kirjoituksia ja ajatuksia Suomesta löytyy muun muassa täältä.
