Monista kauniista maisemista, luonnon muovaamat ovat usein mieleenpainuvimmat ja koskettavimmat. Mieli lähtee liikkeelle ja saa elämän ihmettelyn täyteen kukoistukseen.

Olemme viettäneet aikaa Salentossa. Omassa pienessä pesässämme, rentoutuen ja akkuja ladateten.

Niin rentoa ja autuasta kuin onkin loikoilla ja olla joutilaana, alkaa terve ruumis kaivata liikuntaa ja haastetta. Saada veri ja hiki taas virtaamaan ja syke kohoamaan! Täällä maaseudun rauhassa, jos missä on hienoa yhdistää nämä kaksi elementtiä: kauniit maisemat ja liikunnan ilo.

Kohti Cocoran laaksoa

Lähdemme vaeltamaan Salenton läheisyydessä sijaitsevaan laaksoon, Valle de Cocoraan. Se on osa laajaa Los Nevadosin kansallispuistoa. Matkaa Salenton keskustasta on noin 11 km, joten otamme allemme jeep-taksin, sillä kävely vilkkaasti liikennöidyn ja kapeahkon tien varrella ei innosta.

Jeep vie meidät vaellusreitin alkupäähän, jossa sijaitsee hostelleita, leirintäalue ja ravintoloita. Siitä eteenpäin laaksoon pääsee vain joko vaeltamalla polkuja pitkin tai ratsailla. Vaellus Valle de Cocorassa on epäilemättä tärkein maisemallinen nähtävyys Salentossa. Koko vaellus on pituudeltaan (jos vierailee myös Acaimen kolibritalossa kuten teimme) noin 13 kilometriä vuoren rinteitä ylös ja alas. Toisin sanoen vaellus kestää yhteensä 5-6 tuntia riippuen olosuhteista, vauhdista ja kuinka usein pysähtyy nauttimaan maisemista.

Taival alkaa

Tuulien piiskaamat ja sateiden hiomat vuoret toivottivat meidät heti alusta lähtien aurinkoisesti tervetulleiksi vaellusreitille.

Kauniita laaksomaisemia

Alkuun polku on hyvin, jopa liiankin hyvin viitoitettu. Molemmin puolin polkua oli pystytetty piikkilanka-aidat, sillä laakso on hevosten, lehmien ja lampaiden viljavaa laidunmaata. Ja sonnien. Onneksi siis oli aidat.

Valle De Cocoran vaellusreitin alku

Polku vaihtui laidunmaan jälkeen metsäpoluksi. Polun profiili vaikeutui, jalat hakevat sopivaa sijaa kivien lomasta, ylitämme kaatuneita puita ja juurakoita. Sademetsämäisessä kosteudessa polku tihkuu kosteaa ja liukasta mutaa. Onneksi on hieno, aurinkoinen päivä, sadesäällä täällä olisi todella hankala kävellä.

POLKU VAIKEUTUU

Valle de Cocora on suojelualuetta, joten maisemat pysyvät ilman ihmisen vaikutusta samana vuodesta toiseen. Niinkuin ihmisen ajatukset ja asenteet. Niitä on vaikea muuttaa.

Kävelemme elämässä joka päivä omaa polkuamme. Seisomme jatkuvasti totuuden kynnyksellä. On tehtävä valintoja. Mitä polkua kävelemme? Valinnat alkavat pienistä asioista ja laajenevat kuin metsän polut elämän mittaiseksi valinnoiksi. Kysymys on lopulta elämän asenteesta. Onko se annettu? Vai onko se itse valittu?

Heiluvat riippusillat

Ylitämme muutaman riippusillan. Tai puista kyhätyn sellaisen.

Erilaisia siltoja ja niiden ylityksiä

Riippusillat heiluvat ja notkuvat askeleen alla. Syke nousee jokaisessa ylityksessä. Ohessa pieni pätkä videota (aikuisinamatkalla omalta youtubekanavalta).

https://youtu.be/KY7am4ZV3TQ

Alla on kuohuvana virtana menevä joki tai mutaa puskeva lähteenpohja.

Riippusillan ylityksiä Cocoralla

On haastavaa nousta liukasta rinnettä ylös. Mieluummin ihminen valitsee helpoimman polun. Olemme suomalaisina tottuneet tasaiseen muuttumattomuuteen; peltoaukeisiin ja ikuisesti jatkuvaan metsänrajaan.

”Pelko on rohkeuden hautausmaa, missä unelmamme ja haaveemme käpristyvät ja kuivuvat kuuman auringon alla”, sanoo tuntematon runoilija. Eteenpäin siis polulla. Pelossa ei ole vaihtelua, ei syvyyttä, ei substanssia, ei vivahteita. Tämä polku on aivan muuta kuin pelon polku. Tämä on käänteinen, jokaisella askeleella on vaihteluita, syvyyttä, substanssia ja vivahteita.

Polun varrella näkyy paljon erilaisia lintuja – ja aivan upeita, värikkäitä perhosia. Kolumbian luonto on yksi maailman monimuotoisin kasvillisuuden ja linnuston suhteen. Silmä hakee vihreyden keskeltä ihailtavaa.

Liian paljon ja liian monenlaista erottaakseen jotain erityistä. Kaikki on kauniin rehevää. Kuitenkin niin erilaista kuin meidän kaunis ja raikas Suomen luontomme.

Yhä ylemmäs

Maasto jyrkkenee. Vaellusreitti on kuin silmukka tai ympyrä.

Valle de Cocoran vaellusreitti. Tarkempia karttoja ei ole saatavilla

Etenemme vaellusreitillä kohtaan, jossa tulee mahdollisuus tehdä pisto kolibritalolle. Lähdemme sinne maisemien, mutta myös kannatuksen vuoksi. Se on paikallisen perheen pitämä talo, jonne on pieni pääsymaksu. Talo on jo sinänsä kokemisen arvoinen; asutaan sitä täälläkin syrjässä. Talo on kaukana kaikesta, ilman teitä ja mukavuuksia. Talon pihalla on kolibrien syöttöpaikkoja, joista ne saavat juoda makeaa nestettä. Pääsmme seuraamaan tätä siroa ja taitavaa lentäjää hyvin läheltä. Vaikka näimme niitä toki luonnossakin, silmän on vaikea erottaa tätä nopeaa lintua kukkien lomasta.

Iloksemme yllätyimme, kun pääsylipun hinnalla sai myös kuumaa kaakaota/ kahvia sekä palan paikallista juustoa. Suolainen välipala teki hyvää rinnekävelyn jälkeen.

Punainen nuoli – siis mitä?

Lähdemme takaisin polulle. Viitoitukset eivät ole kolumbialaisten, eikä meidän kokemuksemme mukaan etelä-amerikkalaisten parasta osaamista. Kylttien sijoittelussa ja niiden tarkkuudessa olisi suomalaisella insinööritaidolle tarvetta. Niinkuin tälläkin reitillä. Punainen nuoli näyttää suuntaa. Mutta oikeasti se tarkoittaa, että päästäksemme perille pitääkin lähteä kuitenkin toiseen suuntaan. Reitin varrella on nimittäin muitakin pitempiä vaellusreittien alkuja laajalle luonnonsuojelualueelle, jotka vaikeuttivat reitin valintaa.

Hetken pohdinnan jälkeen pääsemme yhteisymmärrykseen reitin suunnasta. Emme lähde siis nuolen suuntaan vaan lähdemme kapuamaan ylöspäin. Ja sitä kipuamista riittää. Jyrkkää nousua riittää yli 800 metriä. Kuulostaa lyhyeltä, mutta käytännössä se tarkoittaa tiukkaa, jyrkkää nousua liukkaalla polulla.

Ai kun se tekee hyvää! Onnistumisen iloa! Jaksamisen iloa! Tätä on mukava tehdä vielä kun voi ja jaksaa. Ei tämäkään ole itsestään selvää.

Jyrkän nousun jälkeen tulee palkinto. Avara laakso maisema avautuu eteemme.

Valle de Cocoran maisemaa ylhäältä

Hiljennymme katselemaan. Annamme katseen liukua. Nautiskelemme silmänräpäys kerrallaan.

Tämän takia kannattaa joskus valita se vaikeampi polku.

KOMMENTOI ARTIKKELIA

Kirjoita kommenttisi
Kirjoita nimesi